Mustikka - rosmariini - pannacotta

July 8, 2020, 9:30 pm

Ensimmäiset mustikat kypsyvät viimeistään parin viikon sisään. Siksipä kaivoin pakkasesta sen viimeisen viimevuotisen rasian tehdäkseni tilaa uudelle sadolle. Parisataa grammaa mustikoita ei ole paljon, mutta juuri sopivasti muutamaan rosmariinipannacottaan.

Koska tässä jälkiruoassa on kaksi kerrosta ja alemman kerroksen täytyy hyytyä ennen seuraavan kerroksen valmistamista, valmistelut pitää aloittaa vähintään 12 tuntia ennen. Mustikka, sitruuna ja rosmariini on ihan täydellinen combo. Pannacottana ei kuitenkaan mitään pikaruokaa.

Mustikka-rosmariini-pannacotta

(6 annosta)

2 dl kuohukermaa

4 dl maitoa

2-3 kokonaista rosmariininoksaa

3 rkl sokeria

1 rkl sitruunamehua

3 liivatelehteä (noin 6 g)

1 sitruunan ohuiksi suikaleiksi veistetty kuori

5 dl vettä

2,5 dl sokeria

150 g + 50 g (pakaste)mustikoita, EI mautonta pensasmustikkaa!

1 rkl sitruunamehua

2 rkl sokeria

0,5 dl kermaa

2 liivatelehteä (noin 4 g)

Kaada kattilaan maito sekä kerma, lisää rosmariininoksat ja kuumenna kiehumispisteeseen. Anna sitten jäähtyä rauhassa niin että rosmariinin maku uuttuu nesteeseen.

Upota liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään viideksi minuutiksi. Siivilöi rosmariinit pois nesteestä, lisää sokeri sekä sitruunamehu ja lämmitä sen verran että sokeri sulaa. Ota pieneen kuppiin muutama ruokalusikallinen kermaseosta. Kuumenna se mikrossa, puristele liivatteista ylimääräinen vesi, sekoita huolella liivateseos kerman joukkoon ja se edelleen pannacottaseokseen. Jaa sitten rosmariinin makuinen pannacotta tasan kuuteen pieneen jälkiruokakulhoon ja laita ne jääkaappiin hyytymään.

Laita kattilaan vesi, sokeri ja sitruunan suikaloitu kuori. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä sitruunankuorisuikaleita 20 minuuttia sokeriliemessä. Jäähdytä liemi ja siivilöi sitten sitruunanuorisuikaleet kuivahtamaan. Älä heitä pois sitruunaista sokerilientä, sillä sitä voi käyttää vaikka drinkkien valmistuksessa.

Laita mikronkestävään kulhoon 150 g mustikkaa, sitruunamehu sekä sokeri ja sekoita. Kuumenna mikrossa lämpimäksi ja blendaa soseeksi sauvasekoittimella. Jos sose vaikuttaa kovin paksulta, ohenna sitä sitruuna-sokeriliemellä. Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään viideksi minuutiksi, kuumenna kerma mikrossa pienessä astiassa, puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita ne kuuman kerman joukkoon. Sekoita liivatekerma mustikkasoseeseen. Tasaa mustikkasose hyytyneiden pannacottien päälle ja laita astiat takaisin jääkaappiin hyytymään vielä muutamiksi tunneiksi.

Tarjottaessa viimeistele mustikoilla, sokerissa keitetyllä sitruunankuorella ja ihan pienellä rosmariinitöyhdöllä.

↧

Dippiä ja välipalaporkkanaa

July 10, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Naurisravioli on "pastaa" joka ei ole pastaa

≪ Previous: Mustikka - rosmariini - pannacotta

Pienet porkkanat ovat ihan vastustamattomia ja sopivan dippikastikkeen kanssa vielä parempia. Ihan terveellisiäkin, terveellisempiä kuin perunalastut, vaikka peruna sinällään onkin kesän peruselintarvike. Pese ja harjaa porkkanat syöntikuntoon, dippaa maukkaaseen kermaviilisoosiin ja nauti kesästä.

Reseptin maustesekoitusta teemme aika ajoin ja käytämme sitä mm broilerin maustamiseen. Sopii myös possulle ja punaiselle lihalle. Koska sitä sattui olemaan, sillä annettiin lisämakua dippikastikkeelle, johon se sopikin todella hyvin.

Erikoisen hyvä dippikastike kasviksille

maustesekoitus:

1 rkl karkeaa merisuolaa

1 rkl kokonaista mustapippuria

1 rkl paprikaa

1 rkl sipulijauhetta

1 rkl kuivattua timjamia

1 rkl kuivattua oreganoa

1 rkl fenkolinsiemeniä

1 rkl korianterinsiemeniä

Laita kaikki ainekset mortteliin ja hierrä tasaiseksi jauheeksi.

dippi:

1 prk kermaviiliä

50 g aurajuustomurua

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

0,5 rkl sokeria

sopivasti maustesekoitusta

Kaada aurajuustomuru kulhon pohjalle, lisää kermaviili ja sekoita kunnes muru on sekoittunut kunnolla kermaviilin joukkoon. Lisää sitruunamehu, suola, mustapippuri sekä sokeri ja sekoita. Lisää maustesekoitusta sen verran kuin sielu sietää ja hyvältä tuntuu. Sekoita hyvin ja tarjoa porkkanoiden kanssa.

↧

Naurisravioli on "pastaa" joka ei ole pastaa

July 13, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Granolapallot retkievääksi

≪ Previous: Dippiä ja välipalaporkkanaa

Naurisraviolit ovat ihanaa kesäruokaa. Kuvan raviolit eivät kuitenkaan ole pastaa, vaan ne todellakin on valmistettu nauriista. Keittiöaskartelijalle tämä on kevyt sunnuntailounas ja loppukesän rapukestejä ajatellen näyttävä kasvisannos sopisi erinomaisesti pienelle porukalle vaikka rapujen alkuruoaksi. Eri elementeissä lautasella yhdistyvät kaikki perusmaut, suolainen, makea, hapan, karvas ja umami. Fine diningia kotikeittiössä.

Naurisraviolit

(20 kpl)

2 isoa (hunaja)naurista

maitoa

voita ja sokeria

50 g fetaa

0,5 dl ruohosipulisilppua

hienoa merisuolaa

Viipaloi kahdesta isosta nauriista yhteensä 40-50 parin millin paksuista viipaletta ja ryöppää viipaleet voilla ja sokerilla maustetussa maidossa 2-3 minuuttia. Valuta naurisviipaleet talouspaperin päällä, leikkaa tasakokoisiksi kiekoiksi pyöreän muotin avulla ja lado viipaleet limittäin lautaselle odottamaan raviolien kokoamista.

Hienonna nauriiden leikkaamisesta jääneet reunat ja laita ne pieneen kattilaan. Lisää pari lusikallista voi-sokeri-maitoseosta ja keitä nauriit pehmeiksi. Murustele feta nauriiden joukkoon ja kuumenna sekoitellen kunnes seos on tasaista. Lisää ruohosipuli, sekoita ja mausta suolalla.

Lado puolet naurisviipaleista vierekkäin lautaselle tai leikkuulaudalle. Lusikoi pieni nokare täytettä jokaisen kiekon keskelle, aseta toinen nauriskiekko päälle ja painele reunat kiinni. Naurisraviolit voi nopeasti lämmittää mikrossa ennen tarjoilua.

Asettele raviolit tarjolle annoksina.

Lisäksi annokseen kuuluu salaatinversoja, karamelisoitua omenaa, paahdettua hasselpähkinää, sokerin kanssa paahdettua fetamurua, retiisiä, tuoreita herneitä, ruohosipulia, sekä salottisipulilla, hunajalla ja dijonsinapilla maustettu omenaviinietikkavinaigrette.

Muita naurisreseptejämme:

NAURISLAATIKKO

JÄNISTÄ, NAURISTA JA TUMMASUKLAAKASTIKETTA

KARJALAINEN JUURESPAISTI

↧

Granolapallot retkievääksi

July 16, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Pienet kanapastamurekkeet ja epätieteellinen vertailututkimus retkiaterimista

≪ Previous: Naurisravioli on "pastaa" joka ei ole pastaa

Tänä kesänä suositaan kotimaan retkeilyä autolla ja veneellä. Viimeaikaisten uutisten perusteella veneliikenteessä on pienemmät ruuhkat. Paitsi vierasvenesatamissa, jonne kannattaa saapua sopivaan aikaan iltapäivällä kun edelliset yöpyjät ovat jo lähteneet, mutta uudet eivät vielä ole ehtineet tulla.

Retkelle täytyy aina varata riittävästi niin oikeaa ruokaa kuin pientä hyvääkin. Minulla sattui olemaan purkillinen granolaa, kun olin tehnyt sitä ”vähän runsaan annoksen”. Siltä varalta että se ei sattuisikaan kulumaan lähimmän parin kuukauden aikana, päätin käyttää suurimman osan siitä veneretkievääksi ja pyöritellä granolapalloja eräänlaisiksi "energiapatukoiksi".

Granola itsessään on aika kuivaa, joten siihen piti lisätä sidosaineita, tässä tapauksessa (puoli)kuivattua aprikoosia ja lisäkosteuttajaksi suolakinuskikastiketta jotta massasta saattoi muotoilla palloja. Näistä tulikin oikein kelpo välipaloja. Lopputulos tosin muistutti väriltään ja muodoltaan vähän liikaa lihapullia, joten viimeistelin ne kierittelemällä pallerot tomusokerissa. Silti, kun ajattelee granolan sisältöä, kauraa, pähkinöitä ja kookosta, näistä taisi tulla jopa suorastaan melkein piiloterveellisiä retkikarkkeja. Venereissun nuorimmat totesivat näiden koostumuksen muistuttavan heidän herkkuaan, piparitaikinaa, ja pienet kädet kävivät ahkerasti granolapallopurkissa.

Isokarissa on upeat maisemat

Granolapallot

(40-50 kpl)

1 l granolaa (resepti täällä)

2 pss (400 g) kuivattuja aprikooseja
maun mukaan ripaus piparkakkumaustetta

suolakinuskikastiketta:

250 g fariinisokeria

200 g kuohukermaa

ripaus (noin 0,5 tl) suolaa

tomusokeria

Isokarin majakka on remontissa tämän kesän

Yleiskoneen kutteriin ei mahdu ihan koko annos, joten ainesten määrä täytyy jakaa kahteen osaan, pyöräyttää kutterissa ja vasta sitten sekoittaa kaikki yhteen.

Laita yleiskoneen kutterin kannuun granola ja kuivatut aprikoosti ja käynnistä kone. Pyöritä massaa niin kauan että kutterin terät ovat leikanneet ainekset tasaiseksi muruksi. Lisää hiukan piparkakkumaustetta ja sekoita kunnolla. Kaada ainekset isoon kulhoon.

Valmista suolakinuskikastike. Laita paksupohjaiseen kattilaan fariinisokeri sekä kerma ja keitä niitä keskilämmöllä noin 10 minuuttia kunnes kastike alkaa saostua. Sekoita kastiketta koko ajan äläkä hetkeksikään käännä sille selkääsi. Kiehuva sokeri kuohahtaa liedelle nopeammin kuin huomaakaan. Lopuksi lisää suola, sekoita huolella ja anna kastikkeen jäähtyä hetki.

Kaada kastiketta granolan päälle ja sekoita niin kauan että massa on tasalaatuista. (Kaikkea kastiketta ei ehkä välttämättä tarvita.) Jos massasta pystyy pyörittelemään pienen pallon ja se pysyy kasassa, seos on sopivaa. Laita kulho sisältöineen puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Pyörittele massasta pienen lihapullan kokoisia palloja, laita ne vieri viereen talouspaperilla päällystetylle tarjottimelle ja tarjotin jääkaappiin. Tunnin tai parin kuluttua pyörittele kiinteytyneet pallot tomusokerissa ja siivilöi liika sokeri pois siivilässä ravistamalla. Granolapallot säilyvät ilmatiiviissä rasiassa tarvittaessa ainakin viikon verran.

↧

Pienet kanapastamurekkeet ja epätieteellinen vertailututkimus retkiaterimista

July 18, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Kesäkeitto on klassikko, mutta kyllä sitä voi vähän muunnellakin

≪ Previous: Granolapallot retkievääksi

Yhtä veneretken päivää varten valmistin evääksi kokonaisen aterian muffinvuoassa: pastaa ja kanamureketta helposti tarjottavassa muodossa annospaloiksi paistettuna, lisäksi curry-kermaviilikastiketta. Mitä vähemmän astioita, sitä vähemmän sähellystä ja sotkua varsinkin, kun retkiruokapöydän äärellä aterioi kolme sukupolvea.

Kanapastamureke muistuttaa ulkonäöltään kanamureketta, mutta on siellä sitä pastaakin: keitettyä risonia, riisinjyvän muotoista pastaa, jonka hippusen kookkaampi muoto tunnetaan myös nimellä orzo. Lisäksi muffinvuoan kolot on vuorattu pienillä wonton –pastalevyillä. Vesihauteessa paistamalla näistä kanapastamurekkeista tuli oikein meheviä ja curry-kermaviilikastikkeen kanssa suorastaan superherkkua.

Kanapastamurekkeet muffinvuoassa

(24 kpl)

1 pakkaus wontonkuoria (8x8 cm, n 40 kpl/pakk.)

200 g risoni –pastaa

1 sipuli

2 rkl voita

200 g creme fraichea

1 muna

1 dl korppujauhoa

2 dl hienonnettua ruohosipulia

0,5 tl mustapippuria

1 tl curryjauhetta

2 tl suolaa

120 g cheddar –juustoraastetta

800 g broilerin jauhelihaa

panko –korppujauhoa

muutama nokare voita

Sulata wontonkuoret (pakaste) jääkaapissa hitaasti vuorokauden verran ennen käyttöä. Älä avaa pakkausta ennen kuin alat vuorata niillä muffinvuoan koloja.

Keitä risoni –pastaa suolalla maustetussa vedessä puolet siitä ajasta mitä pastapaketin ohjeessa annetaan keittoajaksi. Valuta pasta, huuhtele se juoksevalla kylmällä vedellä ja anna jäähtyä.

Kuori sipuli, leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi ja kuullota voissa. Vatkaa keskenään kananmuna ja creme fraiche ja sekoita joukkoon korppujauho.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja vettä kuumenemaan kattilaan tai vedenkeittimeen.

Sekoita keskenään broilerin jauheliha, hienonnettu ruohosipuli, mustapippuri, curryjauhe, suola sekä juustoraaste. Lisää joukkoon puolikypsä, kylmä risonipasta, kuullotettu sipuli sekä turvotetut korppujauhot ja sekoita ainekset tasaiseksi seokseksi.

Voitele kevyesti muffinvuoan (2 vuokaa) kolot ja painele kolojen pohjalle 1-2 wonton –pastalevyä. Koska pakkauksessa on vain noin 40 levyä, osaan jää vain yksi kerros mutta se ei haittaa lopputulosta. Jaa pasta-murekemassa tasan wontonkuoriin ja tasoita pinta kostutetulla lusikalla. Ripottele jokaisen annospalan päälle pankoa ja lopuksi ohut viipale voita.

Laita uunin keskitasolle uunipelti ja siihen muffinvuoka. Kaada uunipellille kiehuvan kuumaa vettä noin sentin paksuudelta niin että veden pinta ulottuu suunnilleen muffinvuoan puoliväliin tai vähän alle (=vesihaude). Kypsennä murekkeita 30 minuuttia ja nosta ne sitten jäähtymään. Paista toinen muffinpellillinen heti perään. Viimeistele murekkeet paistamisen jälkeen ruohosipulilla. Nämä voi tarjota yhtä hyvin lämpiminä heti uunista tai parin päivän jääkaappisäilytyksestä ihan kylminäkin.

Curry-kermaviilikastike

2 tölkkiä kermaviiliä

hienoa merisuolaa, curryjauhetta, sipulijauhetta ja ripaus mustapippuria myllystä

Sekoita ainekset keskenään. Mausteiden määrää voi soveltaa oman maun mukaan.

Kun nyt kaiken pitäisi tapahtua mahdollisimman ekologisesti, niin sama pätee myös retkiruokailuun. Hesarin artikkelissa (maksumuurin takana) muutama päivä sitten vertailtiin muovikassien ja kangaskassien ekologiaa. Tässä pieni epätieteellinen vertailu retkiaterimista:

Bambusta (vasemmanpuoleisin) prässätyt aterimet ovat nätit, kevyet ja kompostoituvat. Voi käyttää äärimmäisessä hätätilassa, mutta lusikan pesä on lähes tasainen eikä se sovellu nestemäisten ruokien syömiseen. Haarukan ”piikit” ovat täysin tylsät joten niihin ei kannata yrittää keihästää yhtään mitään. Veitsi toimii kelvollisesti.

Tummemman ruskeat aterimet ovat niinikään kevyet ja mainoksen mukaan kompostoituvat sekä kestävät jopa pari konepesua. Materiaalina biopohjainen puukuitukomposiitti puukuitua ja sokeriruoko-polyeteeniä. Ulkoisesti nämä näyttävät ihan käyttökelpoisilta, mutta kun pakkauksen avasi, sieltä lehahti niin hirvittävä ummehtuneen lastulevyn haju, joka ei hävinnyt edes viikkojen kuluessa. Hajun vuoksi näitä ei voinut käyttää lainkaan.

Hopeanväriset muoviaterimet hämäävät siihen saakka kunnes ruokailija tarttuu niihin ja huomaa, että eihän niitä olekaan tehty metallista. Erinomainen muotoilu ja toimivuus, mutta kun muovin käyttö pitäisi vähentää minimiin, niin eihän tällaisia enää voi käyttää. Ei minkäänlaisia muoviaterimia.

Joten jäljelle jää oikeat metalliaterimet. Nämä ovat piknikrepun vakiovarusteet, mutta ilman reppuakin aterimet voi ottaa mukaan oman kotikeittiön laatikosta ja aterioinnin jälkeen pestä ne. Ei paina niin paljoa etteikö tällaisia jaksaisi ottaa mukaansa retkelle, eikä tarvitse kantaa huolta maapallon kestokyvystä.

↧

Kesäkeitto on klassikko, mutta kyllä sitä voi vähän muunnellakin

July 21, 2020, 9:30 pm

≫ Next: The Mustikkapiirakka

≪ Previous: Pienet kanapastamurekkeet ja epätieteellinen vertailututkimus retkiaterimista

Yleisön pyynnöstä uusintana – perinteinen kesäkeitto ja sen paranneltu(?) versio.

Meille kesäkeitto on vähän kuin joulukinkku, mämmi tai tippaleivät. Sitä pitää saada kerran tai pari vuodessa silloin kun on sen aika ja sitten voikin taas odotella vuoden päivät seuraavaa kertaa.

Monella suomalaisella on paha kesäkeittokammo. Tällainen kammo saattaa syntyä vaikkapa silloin jos on joutunut syömään "kesäkeittoa", joka on valmistettu ylikypsäksi muusiksi keitetyistä pakastekasviksista. Hirvityksen voi kruunata suurustamattomaan liemeen lisätty pieni loraus maitoa, joka ei anna makua mutta tekee keitosta epämääräisen harmahtavan. Mikäli sopan keittäjä on vielä yrittänyt noudattaa virallisia ravintosuosituksia ja jättänyt keitosta pois suolan sekä sokerin, kesäkeiton irvikuva on täydellinen.

Kesäkeitto on parasta silloin kun kasvikset ovat tuoreimmillaan, eikä kesäkeittoa pitäisi muina vuodenaikoina edes tehdä. Aitoon ja oikeaan kesäkeittoon kuuluu porkkana, varhaisperuna, kukkakaali ja herneet, ehkä myös vähän pinaattia. Papu tai uusi sipulikin on jo vähän sillä hilkulla, onko niiden paikka kesäkeitossa. Kevyesti suurustetun ja pienellä määrällä voita höystetyn liemen tulee olla valkoista ja pinnalle ripotellaan vähän tilliä tai persiljaa, ehkä myös vähän ruohosipulia, siinä kaikki. Todella yksinkertaista ja epätrendikkään vanhanaikaista. Ja hyvää.

Wanhan ajan kesäkeitto

(määrästä tulee neljälle kevyt lounas tai kahdelle päivän pääateria)

6 -7 uutta perunaa

1 nippu uusia porkkanoita

puolikas pieni kukkakaali

2 dl makeita herneitä

kourallinen babypinaattia

5 dl vettä

1 tl merisuolaa

5 dl maitoa

2 rkl vehnäjauhoja

2 tl sokeria

valkopippuria myllystä

nokare voita

pinnalle

ruohosipulia

lehtipersiljaa

Pese ja pilko perunat ja porkkanat. Leikkaa kukkakaalin kukinnot pienemmiksi paloiksi, perkaa herneet ja silppua pinaatinlehdet.

Laita kattilaan kiehumaan vesi ja suola. Kun vesi kiehuu, lisää porkkanat ja perunat ja anna kiehua 5 minuuttia. Lisää sitten kukkakaali ja herneet ja keitä toiset 5 minuuttia. Vispaa jauhot maidon joukkoon, lisää suurus keittoon hyvin sekoittaen ja anna kiehua noin 10 minuuttia. Lisää sitten pinaatti, sekoita ja keitä vielä minuutin ajan. Lisää lopuksi sokeri, valkopippuri sekä voi, tarkista maku ja ripottele pinnalle silputtua persiljaa sekä ruohosipulia. Laita pöytään voi, josta jokainen saa vielä halutessaan lisätä sitä keittoonsa.

Ja sitten se toinen, paranneltu(?) versio kesäkeitosta...
Muokkasimme seuraavana kesänä tämän kovin perinteiseltä maistuvan keiton reseptiä paremmin 2000-luvun ruokamakuihin sopivaksi. Kuka on sanonut, että mummo asuu pienessä punaisessa tuvassa 15 km Vaarinkankaalta itään ja viljelee siellä pientä kasvimaata? Tämän päivän mummola voi olla ihan missä vain, Helsingissä, Portugalissa, tai vaikka Patagoniassa. Kesäkeitto 2.014 tarjoaa uuden lähestymistavan puhdasta kasvisruokaa kammoaville, mutta toimii myös mainiosti ilman kalalisäystä.

Uusi kesäkeitto 2.014

4 uuden sadon porkkanaa

6 - 8 pientä perunaa (Siikli, Annabelle tms)

½ kukkakaali kukinnot irrotettuna

½ romanesco-kukkakaali samoin kukinnot irrotettuna

n. 2 dl tuoreita herneitä riivittynä (vastaa 1 litraa)

1 uuden sadon kotimainen sipuli

1 mieto punainen chilipalko renkaina siemenet poistettuna

1/4 tl korianterinsiemeniä

1/4 tl fenkolinsiemeniä

3 dl vettä

2 rkl osterikastiketta

1 tl thai kalakastiketta

1 tlk kookosmaitoa (4 dl)

200 g kylmäsavutaimenta (tai kylmäsavulohta) palana

1/2 ruukkua tuoretta korianteria silputtuna

valkopippuria myllystä

voita

Valmistele ensin kaikki ainekset. Kuori ja suikaloi (lyhyt julienne) tai viipaloi porkkanat (tai kumpaakin, kuten itse tein, koska en osannut päättää). Pese ja viipaloi perunat. Jätä perunat huomattavasti isommiksi paloiksi kuin porkkanat, jotta ne kaikki kypsyvät samoihin aikoihin. Irrota kaaleista kukinnot. Riivi herneet. Litrasta tulee 2 – 2 ½ dl herneitä. Kokille riittää maisteltavaksi kolme-neljä palkoa, mutta jos keittiöhommissa on mukana (pieniä) apulaisia, on hyvä varata kaksi litraa tai enemmän herneitä. Viipaloi chili renkaiksi ja poista siemenet. Viipaloi sipuli. Laita sisäosan pienet renkaat sellaisenaan keittoon ja pilko ulommat renkaat. Rouhi morttelissa korianterinsiemenet ja fenkolinsiemenet. Kuutioi käyttämäsi kala, maista, mausta rouhitulla valkopippurilla ja tarvittaessa lisää suolaa.

Laita kattilaan voita ja pyörittele siinä perunat, porkkanat ja sipulit sekä rouhitut fenkolin- ja korianterinsiemenet. Lisää kuumennettu vesi, osterikastike ja kalakastike sekä chili. Anna kiehua 5 minuuttia. Lisää kaalit, herneet sekä kookosmaito ja keitä vielä 10 minuuttia. Lisää joukkoon kala, viipaloidut sipulinvarret ja hienonnettu tuore korianteri ja tarjoile.

↧

The Mustikkapiirakka

July 23, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Tahmaiset grilliribsit pikaisesti painekeittimen avulla

≪ Previous: Kesäkeitto on klassikko, mutta kyllä sitä voi vähän muunnellakin

Jos pääruokana on kesäkeittoa (edellinen päivitys) ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa, niin eipä ihanalta suomalaiselta kesäaterialta voi paljon muuta enää toivoa. Tai voi tietysti… M ehdotti että alkuruokana olisi voinut nauttia porocarpaccion. Pahus kun en huomannut hankkia tarveaineita… Onneksi jälkiruoka jotenkin korvasi tämän hirvittävän puutteen.

Testasin mustikan ja rosmariinin yhdistelmää muutama viikko sitten pannacottareseptiin ja totesin niiden sopivan yhteen täydellisesti. Kun näihin lisätään mausteiksi vielä limetti, vanilja sekä ripaus kardemummaa, tuloksena on The Mustikkapiirakka, vastustamattoman ihana ja pehmeä mustikkamurupiirakka, joka nautitaan vaniljafraichevaahdon kanssa.

Piirakka on tehty 20 x 30 cm vuokaan. Isompaa vuokaa/uunipeltiä varten laske pinta-ala ja muuta ainesmääriä vuokien koon suhteessa. Voi olla että minäkin teen tämän vielä uudelleen isompana lähiviikkoina…

The Mustikkapiirakka

3 dl vehnäjauhoa

1,5 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

0,5 tl hienoksi jauhettua kardemummaa

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

120 g juoksevaa Oivariinia

2 munaa (koko M)

1 dl maitoa

3-4 dl tuoreita mustikoita

1 tl raastettua limetinkuorta

1 tl limetin mehua

0,5 dl hillosokeria

2 rkl tuoreita rosmariininlehtiä

1 rkl perunajauhoa

vaniljafraichevaahto:

2 dl Arlan fraiche kermaa

2 dl tavallista vispikermaa

1 rkl vaniljasokeria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja vuoraa piirakkavuoka leivinpaperilla.

Valmistele ensin mustikat. Raasta kulhoon limetinkuori, lisää limetin mehu sekä mustikat ja sekoita. Laita kutterin kulhoon terä paikoilleen ja mittaa kulhoon hillosokeri, rosmariininlehdet (mitta tarkoittaa tiukkaan pakattuja ruokalusikallisia) sekä perunajauho. Käynnistä kone ja anna terien pyöriä niin kauan että kaikki rosmariininlehdet ovat hienontuneet sokerin ja perunajauhon joukkoon. Jätä rosmariinisokeri odottamaan piirakan päällystämistä.

Mittaa taikinan kuivat aineet kulhoon ja sekoita huolella. Lisää juokseva Oivariini ja sekoita ainekset muruiksi. Ota 1-1,5 dl muruseosta erilleen ripoteltavaksi piirakan pinnalle.

Lisää jäljelle jääneeseen muruseokseen kananmunat sekä maito ja sekoita voimakkaasti kunnes taikina on tasaista. Kaada taikina vuokaan leivinpaperin päälle ja tasoita pinta. Sekoita keskenään limetillä maustetut mustikat sekä rosmariinisokeri ja levitä mustikat tasaisesti taikinan päälle. Ripottele pinnalle säästämäsi muruseos.

Kypsennä piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Vatkaa vaniljafraichevaahdon ainekset napakaksi vaahdoksi ja tarjoile The Mustikkapiirakan kanssa.

↧

Tahmaiset grilliribsit pikaisesti painekeittimen avulla

July 25, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Juotava mustikkapiirakka ja muita marjajuomia

≪ Previous: The Mustikkapiirakka

Ribsit tai rimpsut suomalaisittain ovat olleet grillattua kesäruokaa perheessäni 1960-luvulta alkaen eli ne eivät todellakaan ole mikään uutuusruokalaji 2000-luvun kulinaristeille. Nykymuotoista short ribs -riviä isäni kutsui patruunavyöksi, koska se hyvinkin muistutti metsästäjien käyttämiä haulikon patruunavöitä. Minä sain jo nuorena kloppina toimia grillimestarina ja niihin aikoihin myös kehittelin hyväksi osoittautuneen ja usein edelleenkin käyttämäni kuivamaustesekoituksen.

Amerikkalaistyyppiset tahmaiset ribsit syntyvät makealla grillikastikkeella sivellen ja koska halusin vaihteeksi erilaisia makuja, valitsin aasialaistyyppisen kastikkeen ja maustamisen.

Esikypsennys uunissa varmistaa murean lopputuloksen, mutta tällä kertaa esikypsensin rimpsuni painekeittimellä. Sen ansiosta rimpsuista saa nopeasti todella kypsiä ja ihania eikä tarvitse odotella tuntitolkulla niiden valmistumista.

Tahmaiset grilliribsit

n. 1,5 kg porsaan kylkeä eli ribsejä

Painekeittimeen

2 dl vettä

½ dl omenaviinietikkaa

Pintamausteet eli dry rub

n. 2 tl hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

2-3 tl Shichimi Togarashi maustesekoitusta

Sivelykastike

1,5 dl soijakastiketta

0,75 dl miriniä

4 rkl muscovadosokeria

3 rkl juoksevaa hunajaa

1 valkosipulin kynsi raastettuna

3 cm tuoretta inkivääriä raastettuna

Levitä pintamausteseos tasaisesti ribseille ja anna maustua sen aikaa kun valmistat sivelykastikkeen.

Yhdistä kaikki sivelykastikkeen aineet, kiehauta kasarissa ja anna porista hiljaa n.15 minuuttia. Siirrä sivuun odottamaan.

Aseta ribsit painekeittimeen ritilän päälle niin, että ne eivät ole kosketuksessa nesteeseen.

Kypsennä täysteholla 15 minuuttia. Sammuta keitin, anna paineen laskea viitisen minuuttia ja avaa poistoventtiili polttamatta itseäsi.

Nosta kypsät ribsit tarjottimelle ja anna jäähtyä rauhassa. Sivele molemmin puolin sivelykastikkeella ennen grillausta. Kastike sisältää sokeria, joka palaa helposti, joten varo grillatessasi. Lihahan on jo kypsää, joten tarkoitus on vain ottaa niille kaunis pinta jagrillin aromit. Voit halutessasi ripotella niiden päälle paahdettuja seesaminsiemeniä ja hienonnettua kevätsipulin vartta tarjolle laitettaessa.

↧

Juotava mustikkapiirakka ja muita marjajuomia

July 27, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Mustekalasämpylät

≪ Previous: Tahmaiset grilliribsit pikaisesti painekeittimen avulla

Marjoja pitäisi parhaan satokauden aikaan syödä tuoreena niin paljon kuin vain ehtii ja jaksaa. Mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, lakkaa, karhunvatukkaa, herukoita, kaikkia… puuron joukossa, salaateissa, sellaisenaan… Ihan kuin huomaamatta osa päivän marja-annoksen nauttimisesta hoituu juomalla ne. Satokauden ulkopuolella nautitaan tietysti pakastemarjoja.

The mustikkapiirakan valmistuksesta jäi vähän mustikoita, joten ne pääsivät blenderin kannuun juotavaksi mustikkapiirakaksi. Se oli niin hyvää että seuraavina päivinä tein pitkästä aikaa lisää smoothieita erilaisilla marjoilla. Resepteistä tulee aina kaksi annosta.

Mustikka- ja mansikkamaidon reseptit on julkaistu blogissamme jo aiemmin.

Täytyykin lähteä tästä mustikoita poimimaan.

Juotava mustikkapiirakka

3 dl mustikoita

4 dl maitoa

2 digestivekeksiä

2 rkl kaurahiutaleita

4 tl limettimehua

2 rkl ruokokidesokeria

hiukan kanelia, kardemummaa ja vaniljasokeria

Kaada blenderin kannuun kaikki muut paitsi mausteet ja pyöräytä ainekset paksuksi juomaksi. Lisää sitten kanelia, kardemummaa ja vaniljasokeria oman maun mukaan sen verran että ne maistuvat, mutta eivät nouse kaikkien muiden makujen ylle. Blendaa välillä ja lisää mausteita jos on tarpeen.

Lakkasmoothie

200 g lakkoja

4 rkl mantelijauhetta

4 rkl fariinisokeria

1 rkl juoksevaa Oivariinia

2 kananmunaa

2 dl maitoa

1 rkl vaniljasokeria

ripaus suolaa

Kaada kaikki ainekset blenderin kannuun ja pyöräytä smoothieksi.

Mansikka-vadelmasmoothie

200 g mansikoita

100 g vadelmia

3 dl maitoa

kourallinen basilikaa/basilikanvarsia

peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä paloiteltuna

1 tl sitruunamehua

3 rkl kaurahiutaleita

3 rkl sokeria

Laita ensin maito kattilaan ja lisää basilikat sekä inkiväärit. Kuumenna kiehuvaksi ja ota kattila pois lämmöltä. Anna maidon jäähtyä huoneenlämpöiseksi, jolloin basilikan ja inkiväärin maut uuttuvat maitoon. Siivilöi ”roskat” pois ja kaada maustettu maito blenderin kannuun. Lisää kaikki muut ainekset ja pyöräytä smoothieksi.

↧

Mustekalasämpylät

July 29, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Grillattu makrilli ja salaattia

≪ Previous: Juotava mustikkapiirakka ja muita marjajuomia

Jääkaapissa oli tölkki croissant –taikinaa, jonka best before oli mennyt jo muutama päivä sitten. Sitten muistin nähneeni joskus jossain (todennäköisesti pinterestissä?) kuvan sellaisesta taikinasta paistetuista ”mustekalasämpylöistä”. Siinäpä sopivaa sunnuntaiaamun askartelua.

Lonkerot paistuivat rapeiksi ja pää jäi pullaisan pehmeäksi. Mihin näitä leipäsiä sitten voi käyttää? Ensimmäisenä tulee mieleen lastenkutsut, mutta sopivasti maustettuna tällainen sopii vaikka kalakeiton seuraksi. Me nautimme näitä aamukahvilla mansikkamarmeladin kanssa.

Mustekalasämpylät

1 tölkki croissant –taikinaa

(yrttisuolaa jos nämä tarjotaan suolaisen ruoan kanssa)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Avaa taikinatölkki ja levitä taikina rullalta suoraksi. Leikkaa kaikki taikinakolmiot erilleen.

*Jos aiot tarjoilla nämä kalakeiton kanssa, ripottele jokaiselle taikinakolmiolle nyt hiukan yrttisuolaa.*

Ota esiin kaksi uunipeltiä ja laita kumpaankin leivinpaperi. (Mustekalat ovat niin suuria, ettei niitä mahdu yhdelle pellille kuin kolme kappaletta.)

Leikkaa taikinakolmion kapean pään keskeltä viilto kohti kolmion terävää kärkeä melkein puoliväliin asti. Leikkaa sitten näiden keskelle viillot ja lopuksi kaikki neljä suikaletta vielä kahteen osaan, jolloin ”mustekalassa” on kahdeksan lonkeroa. Taivuta lonkerot erilleen toisistaan. Lopuksi rullaa mustekalalle pää kolmion terävästä kulmasta aloittaen. Paina silmiksi pari pientä palaa mustaa oliivia tms.

Paista mustekalasämpylät 200 asteessa noin 8-10 minuuttia.

Kalakeiton kanssa tarjoiltuna mausta mustekalat yrttisuolalla ennen paistamista.

↧

Grillattu makrilli ja salaattia

July 31, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Ei sul mittän silakoi sattusis olema?

≪ Previous: Mustekalasämpylät

Tuore, rasvainen makrilli on vähintään lohen veroinen, ellei parempikin ruoka-aine hyvien Omega 3 -rasvahappojen lähteenä. Kala on sitä mitä se syö, makrilli syö kalaa, kasvatettu lohi nykyisin suurimmaksi osaksi enää soijaa, härkäpapua, rypsiöljyä ja muita kasviksia, minkä vuoksi lohen rasvapitoisuus on viime vuosina laskenut, joidenkin arvioiden mukaan jopa alle puoleen 15 vuoden takaisista arvoista.

Tuore, "villi ja vapaa" makrilli on kuitenkin valitettavan harvinainen kala missään kalatiskillä. Joten, kun sellaisen näkee, kannattaa ostaa. Ja jos ei näe, kannattaa kysyä josko takahuoneesta löytyisi. Paistettuna tai grillattuna makrilli on huikeasti paremman makuista kuin savustettuna (IMHO). Kaikki (ne muutama) makrillireseptimme löytyvät sivupalkin kautta hakusanalla *makrilli*.

Reseptissä on mainittu kahden hengen salaattia varten raaka-aineiden suurinpiirteiset määrät, joita jokainen voi itse soveltaa kunhan niitä kaikkia löytyy salaatin joukosta. Jopa muutama parmesaanilastu on tärkeä makulisä tässä salaatissa.

Makrillisalaatti

1 iso makrilli fileoituna, pystyruodot poistettuina

ruokaöljyä

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

10-15 pientä varhaisperunaa (Annabelle tms)

tilkka ruokaöljyä

pari kourallista rucolaa

1 makeahko omena (pink lady)

puolikas fenkoli

6-8 pientä etikkapunajuurta

parmesaania ohuina lastuina

kastike

1 tölkki creme fraichea

muutama lusikallinen etikkaista punajuurilientä

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

sipulijauhetta

hienonnettua tuoretta tilliä

tilkka kermaa jos kastiketta täytyy ohentaa

lopuksi

tuoretta tilliä

(pikkelöityä) punasipulia

sitruuna

Aloita keittämällä perunat kypsiksi hyvin suolatussa vedessä. Jäähdytä perunat mahdollisimman nopeasti, leikkaa ne peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja pyöräytä tilkassa ruokaöljyä.

Valmista sitten kastike sekoittamalla creme fraicheen punajuurilientä ja mausteita. Luota omaan makuusi mausteita lisätessä.

Tikuta fileet cocktailtikkujen avulla suoriksi (katso tarkempi ohje täältä), ripottele suolaa makrillifileille molemmin puolin. Hiero fileet ruokaöljyllä ja rouhi pinnalle vielä vähän mustapippuria.

Valmistele kaikki muutkin salaatin ainekset omiin kulhoihinsa. Salaatti kootaan sitten suoraan lautasille. Huuhtele ja kuivaa rucolat, kuori ja viipaloi omena, leikkaa fenkoli mandoliinilla millin viipaleiksi. Leikkaa etikkapunajuuret pieniksi lohkoiksi. Veistä juustohöylällä parmesaanista lastuja.

Öljyä alumiinifolio ja aseta maustetut makrillifileet folion päälle nahkapuoli alaspäin. Kuumenna grilli mahdollisimman kuumaksi. Nosta folio grilliritilälle ja laita kansi heti kiinni. Kypsennä fileitä 4-6 minuuttia kunnes lihan väri muuttuu vaaleaksi. Varo kypsentämästä liikaa. Nypi tikut pois hiukan jäähtyneistä fileistä.

Rakenna salaatti kahdelle lautaselle, ensin rucolaa pohjalle ja sitten muut ainekset. Valuta kastike kasvisten päälle. Nosta makrillifilee päällimmäiseksi ja viimeistele se pikkelöidyllä punasipulilla sekä tuoreella tillillä. Vielä sitruunanlohko lautaselle, niin tosi herkullinen makrillisalaatti on valmis.

↧

Ei sul mittän silakoi sattusis olema?

August 2, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Kirpakka karviaispannukakku

≪ Previous: Grillattu makrilli ja salaattia

Terveiset Turun torilta. Turun lokit käyttäytyvät paljon sivistyneemmin kuin Helsingin lokit, jotka harrastavat röyhkeää itsepalvelua suoraan toriasiakkaiden kädestä. Tämä turkulainen kaveri (niitä taitaa olla joku toinen tai kolmaskin) on Turun torin kalakauppiaiden vakio"asiakas", joka päivästä toiseen jaksaa uskollisesti jonottaa muiden kaksijalkaisten kanssa. Saa ohittaa muutaman kymmenen sentin päästä eikä höyhenkään värähdä.

Ihan parasta Turun torilla on paikallisten pientuottajien myyntipöydät. Ei mitään liettualaisia kantarelleja eikä puolalaisia pensasmustikoita, vaan kaikki kasvikset ja marjat ihan itse viljeltyjä ja/tai lähialueelta poimittuja. Annabelletkin niin vasta nostettuja, ettei tarvitse kuin vähän huuhtaista ja puhaltaa, niin kuoret ovat tiessään.

Toivottavasti Turun toripaikkojen vuokrat eivät nouse kohtuuttomiksi kun joskus jonain päivänä ikuisuusprojekti toriparkki ja torin kunnostus valmistuvat. Ei taida silti tapahtua vielä ihan lähiaikoina, kun parkkiluolan rakennustyöt alkavat kuulemma hiljalleen olla lähellä valmiistumista, mutta kukaan ei edes vielä ole päättänyt mistä sieltä toriparkista kuljetaan liikekiinteistöihin (uutinen maksumuurin takana). Aivan oikein, rakennustyöt ovat lähellä valmistumista mutta suunnitelmat(kaan) eivät vielä ole valmiita. Lisää hauskoja uutisia aiheesta (mm kävelysillasta ja jumikulaarista) ja Turun rakennusorganisaatiosta (nekin tosin maksumuurin takana) Turun Sanomissa. Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää :)

↧

Kirpakka karviaispannukakku

August 4, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Enchiladas, pico de gallo & guacamole talon tapaan

≪ Previous: Ei sul mittän silakoi sattusis olema?

Torilta tarttui mukaan pari litraa karviaisia, rasiallinen vihreitä ja toinen punaisia. Meillä ei kauhean paljon käytetä karviaisia, mutta satokaudella niitä täytyy saada ja niistä valmistaa jotain hyvää, yleensä jotain makeaa, mutta onpa karviaisista tullut maanmainio kastikekin grillatulle makrillille.

Karviainen on aika raivostuttava esivalmisteltava. Jos ei halua ruokaan roskia, kaikki kannat ja tupsut on yksitellen leikattava pois jokaisesta marjasta erikseen… nip, naps … nips, naps … nips, naps … jne. Montakohan karviaista mahtuu yhteen litraan? … En halua edes laskea.

Karviaispannukakku on paistettu 28 cm piirakkavuoassa. Pannukakkua fiinimmin tätä voisi kutsua myös nimellä karviaisflaugnarde.

P.S. Perinteisen karviaiskiisselin reseptin löydät täältä.

P.P.S. Ihan paras karviaishillo löytyy vuoden 2017 päivityksestämme.

Kirpakka karviaispannukakku

2 munaa

0,5 dl fariinisokeria

0,5 tl suolaa

3 dl vehnäjauhoa

4 dl maitoa

voita vuoan voitelemiseen

noin 5 dl karviaisia

tomusokeria

kermavaahtoa

Vatkaa munat sokerin ja suolan kanssa kevyesti vaahdoksi. Siivilöi joukkoon vehnäjauho koko ajan vatkaten ja lisää lopuksi maito. Jätä taikina tekeytymään huoneenlämpöön siksi aikaa kun valmistelet karviaiset.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Voitele piirakkavuoka pehmeällä voilla. Nipsuttele karviaisista kannat ja tupsut pois ja laita karviaiset vuokaan. Kun vuoan pohja alkaa olla suurinpiirtein peitossa, kaada marjojen päälle pannukakkutaikina ja siirrä vuoka uuniin paistumaan. Marjat nousevat kellumaan taikinan pinnalle.

Kypsennä karviaispannukakkua ensin 180 asteessa 45-50 minuuttia, minkä jälkeen nosta lämpö 225 asteeseen ja jatka paistamista vielä 5-10 minuuttia.

Jäähdytä pannukakku kädenlämpöiseksi ennen tarjoilua. Viimeistele tomusokerilla ja kermavaahdolla.

↧

Enchiladas, pico de gallo & guacamole talon tapaan

August 6, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Viimeiset mansikat salaattiin

≪ Previous: Kirpakka karviaispannukakku

Kaiken grillatun ja muun kesäisen terveys(?)ruoan jälkeen alkoi tehdä mieli ihan oikeaa texmexmättöä ja kun kaapissa sattui olemaan paketti tortillalättyjä, päätin tehdä niistä enchiladas eli täytettyjä tortilloja, jotka vielä uunissa kuorrutetaan kastikkeella. Lisukkeena näille oli creme fraiche, karkea guacamole sekä pico de gallo. Ei-ihan-niin-autenttiset, mutta todella herkulliset enchiladat on valmistettu ”talon tapaan”. Reseptistä tulee 8 täytettyä tortillaa ja niille lisukkeet.

Enchiladas talon tapaan

täyte:

1 rkl voita

2 uutta sipulia varsineen

400 g rasvaista naudan jauhelihaa (naudan rinta, rasva 20%)

3-4 rkl paholaisenhilloa tai vastaavaa chili-tomaattivalmistetta

maun mukaan itse tehtyä maustesekoitusta *)

*)maustesekoitus:

2 rkl paprikajauhetta

2 rkl muscovadosokeria

1 rkl valkosipulijauhetta

1 rkl sipulijauhetta

1 rkl kuivattua oreganoa

1 rkl suolaa

0,5 tl cayennea

0,5 tl hienonnettua mustapippuria

Valmista ensin täyte. Hienonna sipulit varsineen ja kuullota ne pannulla voissa. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää paholaisenhillo ja sopivaksi katsomasi määrä maustesekoitusta. Tämä saa olla aika voimakkaasti maustettu, sillä tortilla ja kastike miedontavat kokonaisuutta. Jos seos vaikuttaa liian kuivalta, joukkoon voi lisätä tilkkasen vettä ja kuumentaa vielä kiehuvaksi. Jätä täyte odottamaan. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

juustokastike:

50 g voita

50 g vehnäjauhoa

2 dl fraiche kermaa (28%)

2 dl ruokakermaa (15%)

5 dl maitoa (kuumana)

1 tl hienoa merisuolaa

valkopippuria myllystä

100 g raastettua cheddarjuustoa

Sulata voi tarttumattomassa kattilassa ja lisää jauhot. Sekoita huolella ja kypsennä jauhoja parin minuutin ajan matalalla lämmöllä niin että ne eivät ruskistu. Lisää fraiche kerma sekä ruokakerma ja sekoita kunnes kastike alkaa saostua eikä siinä enää näy jauhokokkareita. Lisää sitten maito kahdessa erässä koko ajan sekoittaen niin että kastike saostuu välillä. Kypsennä kastiketta noin 10 minuuttia niin että jauhot kypsyvät. Kastike saa olla melko löysää. Lisää tilkka maitoa jos on tarpeen. Lopuksi sulata raastettu cheddar kastikkeen joukkoon ja mausta suolalla sekä valkopippurilla.

enchiladat:

8 vehnätortillaa
jauhelihatäytettä

hiukan pehmeää voita vuoan voitelemiseen

juustokastiketta

50 g raastettua cheddarjuustoa

Voitele sopivan kokoinen uunivuoka pehmeällä voilla. Ota yksi tortilla kerrallaan, lusikoi keskelle täytettä, kääri tortilla rullalle ja rulla vuokaan. Kun kaikki tortillat on täytetty ja vierekkäin vuoassa, kaada juustokastike niiden päälle. Ripottele juustokastikkeen pinnalle 50 g raastettua cheddaria ja laita vuoka 180 -asteiseen uuniin paistumaan noin 30-40 minuutiksi. Kun juusto on sulanut ja pinta sopivasti ruskistunut, enchiladat ovat valmiit. Ota vuoka uunista ja anna ruoan vetäytyä noin 10 minuuttia ennen syömistä. Viimeistele paistoksen pinta punasipulilla, ruohosipulilla sekä korianterinlehdillä.

Valmista lisukkeet sillä välin kun enchiladat ovat uunissa.

Pico de gallo talon tapaan

2 isoa punaista tomaattia

1 paraguayopersikka (”donitsipersikka”)

1 punasipuli

1 kevätsipuli (tai uuden sipulin varsi tai vastaava määrä ruohosipulia)

1 punainen mieto chili

1-2 pepperonia

1 ruukku korianteria (vain lehdet)

1 limetin mehu

chilihiutaleita myllystä

hienoa merisuolaa

Leikkaa tomaatit neljään osaan, poista kanta ja siemenet ja leikkaa loput pieniksi kuutioiksi. Halkaise paraguayo, poista kivi ja leikkaa hedelmä pieniksi kuutioiksi. Kuori punasipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Hienonna kevätsipulin varsi. Leikkaa chili sekä pepperoni pieniksi kuutioiksi. Hienonna korianterin lehdet. Sekoita kaikki ainekset ja mausta limettimehulla, chilillä sekä suolalla.

Guacamole talon tapaan

1 tomaatti

puolikas punasipuli

2 pepperonia

1 solo valkosipulinkynsi

2 syöntikypsää avokadoa

1 limetin mehu

2 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna (vain lehdet)

suolaa ja tabascoa

Leikkaa tomaatti neljään osaan, poista kanta ja siemenet ja leikkaa loput ihan pieniksi kuutioiksi. Kuori punasipuli ja leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi (toinen puolikas punasipulista käytetään enchiladojen päälle kun ne on otettu uunista). Hienonna pepperonit ja raasta valkosipulinkynsi. Halkaise avokadot, poista kivet, lusikoi sisukset leikkuulaudalle ja murskaa ne karkeasti haarukalla. Valele avokadot heti runsaalla määrällä limettimehua. Sekoita ainekset keskenään ja mausta hienonnetulla korianterilla, suolalla sekä tabascolla.

Creme fraiche kastike

300 g creme fraichea

Notkista creme fraiche lusikalla, minkä jälkeen se on valmis tarjottavaksi.

↧

Viimeiset mansikat salaattiin

August 9, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Kesäkurpitsa - parmesaanisipsit ja kermaviili-sipulidippi

≪ Previous: Enchiladas, pico de gallo & guacamole talon tapaan

Mansikoiden paras sesonki alkaa kohta olla jo ohi. Mansikkasalaatti oli kuitenkin vielä tehtävä viikonlopun lounassalaatiksi. Litrasta mansikoita, puolikkaasta vesimelonista ja muutamasta muusta aineksesta syntyy maistuva salaatti hetkessä.

Mansikka-vesimeloni-halloumisalaatti

1 litra mansikoita

puolikas vesimeloni

70 g rasia tuoretta babypinaattia

70 g rasia rucolaa

200 g halloumia
1 pieni punasipuli

kourallinen tuoreita basilikanlehtiä

chilihiutaleita myllystä

hienoa merisuolaa

Rakenna salaatti suoraan lautasille. Ota esiin neljä syvää lautasta.

Huuhtele pinaatit sekä rucolat ja ravista ne kuiviksi.

Leikkaa vesimelonin sisus parin sentin kuutioiksi.

Perkaa ja halkaise mansikat.
Leikkaa halloumi noin sentin kuutioiksi..

Kuori punasipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi.

Tasaa ainekset lautasille. Viimeistele basilikanlehdillä, punasipulilla sekä chilihiutaleilla ja ripauksella suolaa.

Salaatinkastiketta ei tarvita, sillä melonista tulee paljon mehua ja mansikka antaa happamuutta.

↧

Kesäkurpitsa - parmesaanisipsit ja kermaviili-sipulidippi

August 11, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Kesän parhaat jälkiruoat kauden aineksista

≪ Previous: Viimeiset mansikat salaattiin

Parmesaanisipsit ovat maukasta pientä naposteltavaa. Ne soveltuvat niin sopan kaveriksi kuin ihan sellaisenaankin, dipattuna herkulliseen kermaviili-sipulidippiin.

Vaikka reseptissä mainitaan kesäkurpitsa, se ei anna näihin sipseihin makua sen enempää kuin pikkelöity punasipulikaan, mutta ne yhdessä tekevät parmesaanisipsit paljon paremman näköisiksi, hennon vihreä- ja punapilkullisiksi. Voimakas parmesaaninmaku taittuu erilaisilla yrteillä. Näihin meni pari teelusikallista ihan hienoksi hakattua tuoretta rosmariinia, mutta olisi saanut olla vielä vähän enemmänkin.

Parmesaanisipsit

(20-24 kpl)

100 g karkeasti raastettua parmesaania

150 g karkeasti raastettua kesäkurpitsaa

3 rkl hienonnettua pikkelöityä punasipulia

20 g pankoa

0,5 tl valkosipulijauhetta

1-3 tl hienonnettuja yrttejä oman maun mukaan

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Päällystä kaksi uunipeltiä leivinpaperilla.

Laita raastettu kesäkurpitsa ja hienonnettu punasipuli kaksinkertaiseen uuteen puhtaaseen chifonet-liinaan tai caritaliinaan ja kierrä liina tiukkaan kiinni palloksi. Puristele kangaspalloa kaikin voimin niin että saat kasviksista poistetuksi mahdollisimman paljon kosteutta.

Sekoita keskenään parmesaani, panko, valkosipulijauhe sekä hienonnetut yrtit (tuoreita tarvitaan enemmän, kuivattuja vähemmän). Lisää kuivahkoiksi puristellut kasvikset ja sekoita nopeasti kaikki tasaiseksi massaksi. Nosta seoksesta kukkuraisen ruokalusikallisen kokoisia kasoja leivinpaperille, noin 12 kasaa per pelti. Tasoita kasat mataliksi.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia. Sipsit ovat valmiit kun ne ovat reunoilta ruskistuneet. Ota pelti ulos uunista ja anna sipsien jäähtyä ja jähmettyä pellillä vielä toiset 10 minuuttia. Paista toinen pellillinen heti perään. Suosittelen nauttimaan sipsit kohtalaisen nopeasti niiden tultua uunista. Varsinkin näin kesäkostealla nämä tuppaavat pehmenemään seuraavaan päivään mennessä.

Tarjoile keiton tai salaatin kanssa, tai tee kermaviilistä niille hyvä dippi:

Kermaviili-sipulidippi

1 tölkki kermaviiliä

0.5 tl suolaa

0,5 tl sokeria

1-1,5 rkl sipulijauhetta

Sekoita ainekset keskenään ja anna dipin makuuntua 10-15 minuuttia ennen käyttöä.

↧

Kesän parhaat jälkiruoat kauden aineksista

August 13, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Vorschmackdog on suomalainen Sloppy Joe

≪ Previous: Kesäkurpitsa - parmesaanisipsit ja kermaviili-sipulidippi

Kesän kausiruokiin kuuluu myös hyvä jälkiruoka. Sellainen kruunaa niin kesäkeiton, rapujuhlat, sorsapaistin kuin syksyn riistapäivällisenkin. Marjoista ja hedelmistä, jopa kasviksista, voi valmistaa aivan ihania jälkiruokia. Tässä muutamia parhaita reseptejä.

Mansikka-vaahtokarkkimousse

Paistettu sininen juustokakku

Vadelma-appelsiinitrifle

Cranachan on vadelmaa, kauraa ja skottiviskiä

Vadelmaa ja punaherukkaa marenkipesässä

Karviaistiramisu

Viinimarja-valkosuklaapiirakka

Lakoilla täytetty pähkinämarenki-kääretorttu

Kookospannacotta ja kirsikkahilloke

Tyrnimousse

Mummo Ankan omenapiirakka

Uuniomenat, calvadossiirappi ja vaniljakastike

Suolakinuskikuorrutteella päällystetty kesäkurpitsa-limettikakku

Jäädytetty luumu-portviini-juustokakku

Vihreä limetti-marenkipiiras

Valkosuklaa-passionbrulee

↧

Vorschmackdog on suomalainen Sloppy Joe

August 15, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Punaherukkaa leivontaan

≪ Previous: Kesän parhaat jälkiruoat kauden aineksista

Tästä ei ollenkaan pitänyt tulla päivitystä, sillä olemmehan jo aiemmin tehneet blogiin yhden vorschmackin ja toisen ”karschmackin” eli vorschmackin karhunlihasta. Kuitenkin kun tätä nyt sattui tulemaan ”hiukan” iso määrä ja tämä valmistettiin kaikista perinteisistä tavoista poiketen haudutuspadassa, halusimme keksiä myös jonkin muun kuin perinteisen tavan nauttia vorschmackia perunan, smetanan, suolakurkun ja etikkapunajuuren kanssa.

Saa sen vorschmackin tietysti nauttia tällaisenakin, ihan perinteisesti.

Vorschmackdogissa yhdistyvät slow food ja fast food. Ravintola Savoyssa vorschmackia haudutetaan pari vuorokautta, me haudutimme hiukan vähemmän aikaa, mutta tunteja kuitenkin. Se fast food –osio on hodarisämpylä. Perinteinen ”Sloppy Joe” on hampurilaissämpylän välissä tarjottua, hyvin maustettua paistettua jauhelihaa. Me teimme Sloppy Joesta Suomiversion. Mutta ensin resepti maanmainiolle vorschmackille.

Vorschmack haudutuspadassa

Aloitetaan uunissa hitaasti haudutetulla karitsanpaistilla.

Grillikausi on ollut menossa jo hyvän aikaa ja alkoi jo tehdä mieli välillä muunlaistakin lihaa. Vähemmän käytettynä raaka-aineena karitsa houkutteli kokkaamaan ja lihakauppiaalta löytyikin melkoinen kimpale luutonta karitsanpaistia – tosin pakkasesta, koska nyt ei vielä ole sesonkiaika. Lapapaisti on se, jota oikeasti havittelin, mutta sillä mennään mitä sai käsiinsä.

2 kg karitsan paistia

kokonainen valkosipuli

3 tl paprikajauhetta

3 tl sipulijauhetta

3 tl kuivattua oreganoa

4 tl hienoa merisuolaa

n. 1 tl rouhittua mustapippuria myllystä

2 sipulia lohkottuna

4 rosmariinin oksaa

6 timjaminoksaa

2 laakerinlehteä

1 dl sitruunamehua

2,5 dl valkoviiniä

1 l suolatonta lihalientä

Sulatin paistin hitaasti eli pari vuorokautta jääkaapissa. Sitten maustoin sen yrteillä ja yhteen sekoitetuilla kuivamausteilla. Paistin sisälle tökkäilin veitsellä reikiä, joihin työnsin valkoisipulin paloja. Laitoin sisälle kuivamausteiden lisäksi myös pari rosmariinin oksaa, puolet timjamista ja pari sitruunanviipaletta. Käänsin paistin takaisin muotoonsa ja sidoin paistinlangalla. Pintaan hieroin taas kuivamausteet ja laitoin veitsellä tökättyihin viiltoihin valkosipulia. Sitten koko komeus uunipannulla 240°C uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi niin, että pinta saa hieman väriä. Sitten pannu ulos uunista ja lämmön pudotus 165°C:een. Käänsin paistin paahtunut pinta alaspäin ja lisäsin vuoan reunoille loput rosmariinit, timjamit, lohkotut sipulit, laakerinlehdet ja loput valkosipulin kynnet. Laitoin lopuksi vielä sitruunamehun, valkoviinin ja lihaliemen. Alumiinifolio tiukasti päälle ja uuniin 3 tunnin ajaksi. Sitten paketti auki, lihan kääntö ja tarvittaessa kiehuvaa vettä, jos neste on päässyt haihtumaan liikaa. Uusi folio päälle ja takaisin uuniin vielä 2-3 tunniksi. Kun liha on kahdella haarukalla revittävissä se on valmis. Annoin sen jäähtyä liemessä, jotta se pysyisi mehevänä. Siivilöin jäähtyneen liemen talteen ja poistin pinnalta rasvakerroksen.

Vorschmack slow cookerilla

Perinteisesti vorschmack valmistetaan käyttäen ensin uunissa paahdettua lampaan- ja naudanlihaa, josta tehty massa sitten hitaasti haudutetaan liedellä kattilassa tai uunissa kannellisessa padassa. Mieleni juolahti käyttää tällä kerralla slow cooker haudutuspataa ja kokeilla sen toimivuutta. Tein sen tällä kertaa pelkästä uunissa haudutetusta karitsanpaistista koskapa sitä oli riittävästi käytettävissä. Useimmissa resepteissä käytetään yhtenä ainesosana joko suolasilliä tai anjovis- eli kilohailisäilykettä. Korvasin ne käyttämällä hieman anjoviksen tapaan maustettuja sillifileitä.

1 kg uunissa paahdettua kypsää karitsanpaistia

200 g anjovismaustettuja sillifileitä

2 sipulia hienonnettuna

2 solo valkosipulia hienonnettuna

rouhittua mustapippuria myllystä

rouhittua valkopippuria myllystä

hienoa merisuolaa

1 dl konjakkia

1 rkl tomaattipyreetä

1 l lihalientä (käytin karitsanpaistin haudutuslientä)

Paloittele lammas sen kokoisiksi paloiksi, että ne voi laittaa lihamyllyyn. Itse käytin revittyä eli nyhtölammasta, joten sitä ei tarvinnut erikseen paloitella. Kuullota sipulisilppu ja valkosipuli reilun voinokareen kanssa. Jauha lihamyllyllä liha, sipulit sekä sillifileet. Mausta suolalla ja pippureilla, sekoita ja laita slow cookerin kulhoon. Sekoita joukkoon vielä konjakki, tomaattipyree sekä sen verran lihalientä, että seos tuntuu puuromaiselta. Muista, että suolaa voi lisätä myöhemmin, joten alussa kannattaa olla konservatiivinen sen käytössä. Varsinkin jos käytät lihalientä, joka sisältää suolaa. Kansi päälle ja aluksi haudutuspata teholle ’high’ puolen tunnin ajaksi ja sitten teho asentoon ’low’. Sekoittele pataa aina välillä samalla salaa maistellen. Kun seos on hautunut yhteensä 3 tuntia, laita teho lämpimänä pito -asentoon ja anna olla vielä 1 tunnin ajan siinä. Avoimessa astiassa uunissa hauduttaen vorschmack saa hieman enemmän paahteisuutta makuunsa, kannen alla sielläkään mielestäni ei. Kaiken kaikkiaan tulos oli meidän mielestämme oikein hyvä. En oikein tiedä mitä vielä pidempi haudutus olisi antanut makuun lisää. Ehkä joskus tulee kokeiltua sitäkin.

Noniin, ja jokainen voi arvata että tästä tuli vähintään kymmenen hengen annos vorschmackia...

Vorschmackdog eli suomalainen Sloppy Joe

hotdog(briossi)sämpylöitä (varaa 2-3 kpl ruokailijaa kohden)

kuutioitua suolakurkkua (esim. Myrttinen)

kuutioitua pikkelöityä ~~puna…~~valkojuurta (reseptimme täällä)

lämmintä vorschmackia

kermalla notkistettua smetanaa

hienonnettua ruohosipulia

Halkaise hotdogsämpylät (voi käyttää myös hampurilaissämpylöitä) mutta jätä ne yhdeltä sivultaan kiinni toisiinsa ja paahda ne kevyesti. Täytä sämpylät aloittaen kasviskuutioilla, sitten riittävästi vorschmackia ja kermalla notkistettua smetanaa. Lopuksi vähän ruohosipulia.

↧

Punaherukkaa leivontaan

August 17, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Kantarellikohokas rapujen alkuruoaksi

≪ Previous: Vorschmackdog on suomalainen Sloppy Joe

Sitä on taas säilötty ja pakastettu. Punaherukoitakin. Osa punaisista meni pakkaseen perattuna, osa perkaamattomana vadelmien kanssa (”vispipuurosekoitus”), osasta tein jälkiruokaa rapuillalliselle (siitä lisää myöhemmin) ja viimeiset marjat on nyt leivottu muffinien sisään. Taikina on helppo ja nopea, ei tarvita kuin vähän sekoittamista ja sitten uuniin.

Punaherukkamuffinit

12 kpl

200 g vehnäjauhoa

75 g sokeria

75 g fariinisokeria

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1 tl raastettua sitruunankuorta

80 g voita sulatettuna

1 ¼ dl kermaa

2 munaa

2,5 dl + 0,5 dl punaherukoita (voi olla pakastettujakin)

muruseos

15 g vehnäjauhoa

15 g sokeria

15 g kaurahiutaleita

20 g pehmeää voita

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen ja asettele muffinivuoan koloihin (12 kpl) paperivuoat.

Sekoita kuivat aineet keskenään yhteen kulhoon. Sekoita jäähtynyt voisula, maito sekä kananmunat yhdessä kulhossa. Nypi muruseoksen ainekset yhteen kulhoon.

Tee kuiva-aineiden keskelle kuoppa ja kaada siihen muna-voi-maitoseos. Sekoita sen verran että aineksista tulee tasainen massa. Kaada joukkoon 2 dl punaherukoita ja kääntele ne taikinan joukkoon varovasti etteivät rikkoudu. Jos punaherukat on pakastettu, ne saavat puoliksi sulaa ennen niiden lisäämistä taikinaan. Jaa taikina tasan paperivuokiin. Ripottele kaksi kolmannesta muruseoksesta muffinien pinnalle, paina jokaisen muffinin pinnalle muutamia punaherukoita ja ripottele sitten loput muruseoksesta.

Kypsennä muffinit uunissa 175 asteessa noin 20-25 minuuttia tai kunnes muffiniin työnnettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa.

Anna muffinien jäähtyä pellillä koloissaan muutaman minuutin ajan ennen kuin irrotat ne vuoasta ritilälle jäähtymään kokonaan.

↧

Kantarellikohokas rapujen alkuruoaksi

August 18, 2020, 9:30 pm

≫ Next: Valkosuklaasta ja punaherukoista ravuille jälkiruoka

≪ Previous: Punaherukkaa leivontaan

Näin poikkeusaikanakin täytyy yrittää pitää kiinni perinteistä, kuten rapujen nauttimisesta loppukesällä. Kuitenkin koronan nousevan toisen aallon ja uuden sosiaalisen eristäytymisen aikana rapuja voi nauttia myös vähän pienemmässä piirissä, neljästään, tai vaikka ihan vaan kahdestaan. Sitähän sanotaan että ”pidot paranee kun väki vähenee”.

Mediassa ei ole liiemmin kerrottu tämän vuoden raputilanteesta, onko hyvä vai huono rapuvuosi. Ainakaan minä en ole huomannut sellaisia uutisia. Mutta ei hätää. Jos omasta takaa ei ole tiedossa hyvää rapupaikkaa ja kalakaupan rapujen hinta tuntuu vähintäänkin suolaiselta, kannattaa kääntyä luottamuksella kaupan pakastealtaan puoleen. Kiinalaiset pakasteravut ovat (ainakin toistaiseksi olleet) sieltä parhaasta päästä. Ihan oikeasti. Pakasteravut sulatetaan, kaadetaan liemi pois, keitetään uusi liemi, upotetaan ravut siihen ja jäähdytetään.

Liemestä ja rapujen keittämisestä tietoa mm täällä Pirkanmaan kalatalouskeskuksen sivuilla.

Rapumenun alkuun kuuluu jotain hyvää suolaista, pääruoaksi sitten juhlavaa rapuaskartelua ja jälkiruokana jotain pientä makeaa... Alku- ja jälkiruoka tuottavat aina vähän päänvaivaa. Mitä tarjoaisi alkuun jotain sellaista, joka ei ole kalaa tai äyriäisiä (ei mielellään kahta vesielävää samalle aterialle) eikä leipää (johan ne ravut nautitaan paahtoleivän kanssa), jotain sellaista jota ei ole ennen tarjonnut rapuillallisella ja mielellään vielä kausiruokaa. No sellainenhan on kantarellikohokas. Pieni sievä annoskohokas, joka viimeistellään timjamilla ja sipulilla maustetussa voissa paistetuilla kantarelleilla. Herkullista…

Kantarellikohokas

4 annosta

3 rkl voita

1 keskikokoinen sipuli

3 rkl vehnäjauhoa

3 dl maitoa

¾ tl suolaa

hiukan jauhettua mustapippuria

3 hienonnettua katajanmarjaa

1 rkl hienonnettuja tuoreita timjamin ja rosmariinin lehtiä

1,5 - 2 dl esikypsennettyjä kantarelleja hienonnettuna

3 munaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna

1 dl Cheddar –juustoraastetta

voita vuokien voiteluun

pinnalle

ihan pieniä kantarelleja (3-4 jokaiseen annokseen)

1 rkl voita

2 rkl hienonnettua sipulia

1 – 2 tl tuoreita timjaminlehtiä

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja voitele neljä kohokasvuokaa voilla. Laita vuoat jääkaappiin odottamaan. Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Ota erikseen 2 rkl sipulikuutioita koristekantarellien paistamiseen myöhemmin.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä sipulit. Lisää vehnäjauho ja sekoittele pari minuuttia. Lisää maito sekä mausteet ja sekoita huolella kaikki kokkareet pois. Anna seoksen kiehua välillä sekoitellen ihan pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia kunnes se sakenee. Jäähdytä kädenlämpöiseksi.

Vatkaa jäähtyneeseen seokseen munankeltuaiset yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon juustoraaste. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti kohokasseoksen joukkoon. Jaa seos tasan neljään voideltuun kohokasvuokaan ja paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia kunnes kohonnut pinta on myös saanut hiukan väriä. Nämä Uunikokki -vuoat ovat hiukan liian suuria kohokasvuoaksi, tilavuus 2,5 dl. Jos jättää vuoan vajaalle täytölle, se ei kohoa yhtä komean näköiseksi kuin paljon pienempi, piripintaan täytetty annosvuoka, mutta makuun se ei onneksi vaikuta.

Valmista koristekantarellit sillä välin kun annokset ovat uunissa kypsymässä. Sulata pienessä kasarissa voi, kuullottele siinä sipulikuutiot ja timjaminlehdet. Lisää sitten esikypsennetyt pikkukantarellit ja kääntele niitä pienellä lämmöllä voissa muutaman minuutin ajan kunnes ne saavat makua sipulista ja timjamista.

Viimeistele annokset heti uunista otettaessa pikkukantarelleilla ja tarjoa heti. Kohokas ei siedä yhtään odottelua. Jo näiden muutaman kuvausminuutin aikana kohokkaan pinta laski ainakin sentin verran matalammalle kuin se oli uunista otettaessa.

Ja tämän jälkeen aletaan nauttia rapuja.

↧