epätrendikäs ruokablogi

Meillä, kuten varmaan monella muullakin, on nykyisellään hiukan haasteellista saada kulutetuksi kasviksia sen suositellun puoli kiloa päivässä per nuppi. Asia olisi toisin, jos aina tarvittaessa voisi hakea kaupasta tuoretavaraa, mutta kun täältä vapaaehtoisesta karanteenista yrittää vältellä kaupassakäyntiä ja kylmätilan riittävyys on rajallinen, oman keittiön kasvistarjonta vaikuttaa välillä vähän vaatimattomalta tai jopa suorastaan tylsältä. Asiaa ei paranna se, että tämä kotoilu on jonkin verran vähentänyt liikunnan määrää ja sitä mukaa tietysti myös ruokahalun määrää.

Lempisalaattini on horiatiki, kreikkalainen maalaissalaatti, jonka voi nauttia joko fetajuuston kanssa tai ilman. Hyvänä kakkosena salaateista tulee coleslaw, johon voi kaalin lisäksi suikaloida ja raastaa melkein mitä vain, porkkanaa, kyssäkaalia, fenkolia, omenaa, selleriä,... Uunipaahdetut tomaatit maistuvat monenlaisten ruokien kanssa. Uunijuureksetkin laskettaneen enemmän sarjaan ”kasvikset” kuin ”hiilarit”. Voi olla että syksyyn mennessä näitä on tullut syödyksi vähäksi aikaa riittävästi, mutta toistaiseksi ne vielä maistuvat hyvältä. Niiden lisäksi keräsin muutamia muita hyviä salaattireseptejä paitsi itselle muistilistaksi, myös muiden avuksi. Kas tässä kasviksia eri muodoissa. Klikkaamalla ruoan nimeä pääset reseptiin.

Horiatiki, kreikkalainen maalaissalaatti

Coleslaw

Uunipaahdetut tomaatit

Uunijuurekset

Tabbouleh parsakaalista (tai kukkakaalista)

Halloumi-porkkanasalaatti

Lämmin juures-leipäjuustosalaatti

Mustapapusalaatti

Avokado-feta-granaattiomenasalaatti

Kesäkurpitsa-halloumipihvit ja kolmen kaalin salaatti

Kauppojen tilastojen mukaan kaikilla suomalaisilla on edelleen kaapit täynnä pastaa sekä jauhelihaa. Voi olla että tämän pandemian jälkeen kansa on kurkkuaan myöten täynnä näitä aineksia, mutta tähän hetkeen muutama klassikkopasta tai lihapullat ovat ihan mahtavaa ruokaa.

Pasta carbonara, mummon lihapullat, perinteinen jauhelihakastike sekä lihamakaronilaatikko ovat sellaisia reseptejä jotka toimivat lähes aina ja kaikissa olosuhteissa.

Aitoon pasta carbonaraan käytetään possun guancialea (possun poskea) tai pancettaa (possun alakylkeä), mutta pekonikin soveltuu tähän reseptiin.

Spagetti carbonara

200 g spaghettonea (hieman paksumpaa spagettia)

80 g guancialea tai pancettaa tai pekonia kuutioituna

80 g raastettua parmesaania

2 kananmunaa (+ 1 keltuainen)

mustapippuria myllystä

karkeaa merisuolaa pastan keitinveteen

Kiehauta isossa kattilassa vettä. Lisää siihen pari hyppysellistä suolaa ja keitä spagetti siinä al denteksi eli niin, että siihen jää vähän purutuntumaa. Oikean kypsyyden tuntee sormin tai maistamalla, mutta paketin ohjetta voi käyttää, kunhan jättää keittoajan vähän vajaaksi. Riko kulhoon kaksi kananmunaa ja jos haluat extrahyvää, niin lisäksi yksi keltuainen. Vispaa niiden rakenne rikki, lisää joukkoon puolet parmesaaniraasteesta ja rouhi joukkoon vähän mustapippuria.

Kuumenna paistinpannu ja ruskista siinä kuutioitu possu/pekoni. Rasva antaa tälle ruoalle sen tyypillisen maun, joten älä ole liian terveystietoinen.

Kun spagetti on kypsää kaada se lävikköön. Anna hetki jäähtyä ja sekoita se pancettan kanssa pannussa. Lisää munasekoitus joukkoon ja pyörittele sekaisin. Lautaselle voit ripotella makusi mukaan lisää parmesaania ja rouhaista päälle mustapippuria.

Kerma ei kuulu carbonaraan!

Mummon lihapullat

1 dl kermaa

1/2 dl korppujauhoa

1 keskikokoinen sipuli

1 rkl voita

400 g nauta-sikajauhelihaa tai riista-sikajauhelihaa tai karitsan jauhelihaa

1 kananmuna

1 tl suolaa

0,5 tl jauhettua maustepippuria

0,25 tl jauhettua valkopippuria

Sekoita keskenään kerma ja korppujauho ja jätä turpoamaan. (Laita kulhoon aina ensin kerma ja sekoita siihen vasta korppujauho vähän kerrallaan. Jos yrität kaataa kerman korppujauhojen joukkoon, tuloksena on erittäin vaikeasti sekoitettava, epätasaisen kova möykky.) Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota se paistinpannulla vähässä voissa. Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja paista yksi koelihapulla. Jos mausteet ovat kohdallaan, pyörittele massasta pieniä lihapullia (20-30 kpl). Lihapullataikina ei tartu käsiin, kun kastelet kädet kylmällä vedellä heti alussa ja aina muutaman lihapullan jälkeen.

Kypsennä lihapullat paistinpannulla kauniin ruskeiksi. Rasvaa kypsennykseen ei juurikaan tarvita, sillä nauta-sikajauhelihassa on itsessään aika paljon rasvaa, joka paiston aikana sulaa pannulle. Ylimääräinen rasva poistuu ja jättää lihapullat ihanan meheviksi.

Voit myös paistaa lihapullat uunissa 225 asteessa noin 15-20 minuuttia, mutta silti ne kannattaa viimeistellä paistinpannulla.

Ihan tavallinen jauhelihakastike

1 iso sipuli

1+3 rkl voita

400 g jauhelihaa

0,5 dl vehnäjauhoa

5 dl kiehuvaa vettä

1 lihaliemikuutio

0,5 dl kermaa

1 rkl ketsuppia

(suolaa, pippuria, raastettua parmesaania)

Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Sulata 1 rkl voita paistinpannulla, kuullota siinä sipulikuutiot ja laita sipulit hetkeksi toiseen astiaan odottelemaan. Sulata paistinpannulla 3 rkl voita niin, että pannu on todella kuuma. Lisää huoneenlämpöinen jauheliha muruina ja kypsennä se kauniin ruskeaksi. Lisää sipulit, sekoita ja lisää jauhot tasaisesti ripotellen. Kääntele seosta pannulla parin minuutin ajan kunnes jauhot ovat hiukan ruskistuneet ja lisää hiukan kuumaa vettä. Sekoita tasaiseksi, lisää loput vedestä ja murustele lihaliemikuutio kastikkeen joukkoon. Sekoittele ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä noin 10 minuutin ajan. Lisää kerma ja ketsuppi ja anna kastikkeen vielä kerran kiehahtaa. Maista kastiketta. Lihaliemikuution pitäisi antaa kastikkeelle riittävästi makua, mutta jos tuntuu että mausteita ei vielä ole tarpeeksi, voit lisätä varovasti suolaa ja pippuria.

Lihamakaronilaatikko

5 dl (300 g) makaronia

2 l vettä

1 lihaliemikuutio

1 rkl suolaa

1 rkl ruokaöljyä

1 iso sipuli (kuutioituna noin 100 g sipulia)

1 rkl voita

400 g nauta-sikajauhelihaa

1 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

1/4 tl mustapippuria

5 dl maitoa

1 dl kermaa

3 munaa (koko M)

Kaada kattilaan vesi, lihaliemikuutio sekä 1 rkl suolaa. Kuumenna kiehuvaksi, lisää makaronit ja keitä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan (tässä 8 min). Valuta makaronit ja kaada takaisin kattilaan. Lisää ruokaöljy ja sekoita.

Kuori ja kuutioi sipuli. Kuullota sipuli pienessä määrässä voita. Ruskista jauheliha kuumalla pannulla ja mausta se suolalla, valko- ja mustapippurilla. Yhdistä ruskistettu jauheliha, sipulit sekä keitetyt makaronit ja sekoita.

Kaada ainekset voideltuun uunivuokaan. Vatkaa kulhossa munat, maito sekä kerma ja kaada seos lihamakaroniseoksen päälle. Paista laatikkoa 200 asteessa uunin alatasolla noin 1 tunti. Anna vetäytyä puolisen tuntia ennen tarjoilua. Ketsuppia päälle ja se on siinä.

Lihamakaronilaatikon voi kasata valmiiksi jo vaikka edellisenä päivänä ja laittaa vuoan jääkaappiin odottamaan paistamista.

Jatketaan lihapullateemalla. Perinteiset ”mummon lihapullat” saivat lisäpotkua dukkah –maustesekoituksesta, jossa pyörykät kieriteltiin ennen paistamista. Dukkah on perinteinen egyptiläinen mausteseos, jossa maistuu niin hasselpähkinät kuin mausteet ja seesaminsiemenetkin. Kun pähkinät ja mausteet paahdetaan ennen käyttöä, ne saavat aivan erityisen aromin joka vie ruokailijan makumatkalle pohjoiseen Afrikkaan. Dukkah –lihapullat nautittiin pitaleivän sisällä raikkaan jogurttikastikkeen sekä kurkun ja punasipulin kanssa. Pyörykät voi valmistaa joko karitsan jauhelihasta tai vaikka ihan tavallisesta nauta-sika-jauhelihasta.

Dukkah -mausteseos

50 g hasselpähkinöitä

1 rkl korianterinsiemeniä

1 rkl jeeransiemeniä (juustokumina)

1 rkl fenkolinsiemeniä

3 rkl seesaminsiemeniä

Rouhi pähkinät kevyesti, laita ne paistinpannulle ja paahda ne. Paahda sen jälkeen mausteet samalla pannulla. Varo polttamasta mausteita – varsinkin fenkolinsiemenet kärähtävät nopeasti. Kaada paahdetut pähkinät ja mausteet yleiskoneen kutteriin ja rouhi ne karkeaksi jauheeksi.

Pitaleivät

(6 kpl)

2,5 dl vettä (42°C)

2 tl kuivahiivaa

0,5 tl sokeria

1 + 6 dl vehnäjauhoa (+ lisää tarvittaessa)

2 tl suolaa

1 rkl oliiviöljyä

Sekoita keskenään lämmin vesi, kuivahiiva, sokeri sekä 1 dl jauhoa ja anna seoksen tekeytyä noin 15 minuuttia huoneenlämmössä. Lisää sitten loput vehnäjauhosta sekä suola ja alusta taikinaa 10-12 minuuttia minuuttia kunnes taikina on pehmeää ja joustavaa. Jos taikina tuntuu olevan kovin tarttuvaista, lisää verovasti vehnäjauhoa. Käytä kuitenkin mieluummin vähän liian vähän kuin vähän liian paljon jauhoa.

Nosta valmis taikina kulhosta, kaada kulhoon oliiviöljy ja laita taikina takaisin. Pyörittele taikinaa kulhossa kunnes se on kauttaaltaan öljyn peitossa. Peitä kulho kevyesti ja laita se lämpimään paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi. Tässä menee aikaa noin tunnin verran.

Jaa kohonnut taikina kuuteen osaan, kauli ne litteiksi ja paista yksi kerrallaan todella kuumalla paistinpannulla (valurauta on paras) noin 1-1,5 minuuttia per puoli. Valmis pitaleipä on ruskeapilkullinen ja se kohoaa paistettaessa kuplille niin että leivän sisään muodostuu tasku.

Jogurttikastike

300 g kreikkalaista jogurttia

1 ruukku tuoretta korianteria (vain lehdet)

0,5 tl jauhettua korianteria

0,5 tl jauhettuja fenkolinsiemeniä

ripaus suolaa

1 tl sitruunamehua

Hienonna korianterinlehdet ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna makuuntua jääkaapissa tunnin verran ennen käyttöä.

Dukkah –lihapullat

1 pieni sipuli

1 rkl voita

1 dl kermaa

0,5 dl korppujauhoa

400 g karitsan jauhelihaa (tai nauta-sika –jauhelihaa)

1 kananmuna

1 tl suolaa

0.5 tl jauhettua maustepippuria
0,25 tl jauhettua valkopippuria

0,5 tl jauhettua jeeraa (juustokumina)

hiukan mustapippuria myllystä

1 erä dukkah –mausteseosta

Sekoita keskenään kerma ja korppujauho ja jätä turpoamaan. (Laita kulhoon aina ensin kerma ja sekoita siihen vasta korppujauho vähän kerrallaan. Jos yrität kaataa kerman korppujauhojen joukkoon, tuloksena on erittäin vaikeasti sekoitettava, epätasaisen kova möykky.) Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota se paistinpannulla vähässä voissa. Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja pyörittele massasta 20 lihapullaa. Lihapullataikina ei tartu käsiin, kun kastelet kädet kylmällä vedellä heti alussa ja aina muutaman lihapullan jälkeen.

Kaada dukkah –mausteseos pieneen pakasterasiaan ja nosta siihen kahden haarukan avulla yksi lihapulla kerrallaan. Ravistele rasiaa niin että lihapulla pyörii mausteissa. Kun pinta on kokonaan maustettu, nosta lihapulla varovasti haarukoiden avulla leivinpaperin päälle uunipellille ja jatka samoin seuraavien lhapullien kanssa. Mausteseos riittää juuri sopivasti 20 lihapullalle.

(Kun kerran toimeen on ryhdytty, kannattaa saman tien tehdä vaikka tuplasatsi lihapullia. Jos haluaa eri makuja, toisesta erästä voi jättää dukkahit pois ja paistaa ihan perinteisiä pyöryköitä.)

Kypsennä dukkah –lihapullat uunipellillä 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Täytä pitaleipien tasku lihapyöryköillä, kastikkeella, punasipulilla ja kurkulla.

Oletko tähän asti tehnyt pizzataikinan tai tomaattikastikkeen aina väärin tai päällystänyt pizzasi ihan väärillä aineksilla ja paistanutkin sen ihan väärin? Niin mekin, ja iloisina jatkamme samaa rataa. Lehdissä kysytään tämän tästä ”Oletko tehnyt xxxx:n aina väärin?” ”Et varmaan koskaan ole tiennyt että xxxxx!” ja sitten kerrotaan, mikä kirjoittajan mukaan on SE ainoa oikea tapa.

Olemme useasti kertoneet, että jopa klassisista perinneruokalajeista on maan ja paikkakunnan mukaan olemassa lähes yhtä monta ”ainoaa ja oikeaa” ohjetta kun maassa on kokkejakin. Ainekset vaihtelevat saatavuuden mukaan, kun samaa ruokaa kokataan eri maiden keittiöissä. On toki esimerkiksi ranskalaisen keittiön klassikkoreseptejä, joita voi varioida, mutta samalla pitäisi ymmärtää olla kutsumatta teostaan sen klassikon nimellä. Varsinkin maksaville asiakkaille ravitsemusliikkeissä saattaa muutoin tulla isokin pettymys. Samoin voi käydä arkisempienkin ruokalajien kanssa. Esimerkkinä vuosia, vuosia sitten aikuisen tyttäreni eteen tuotu pasta carbonara -annos eräässä vanhassa Helsingin ravintolassa. Siinä oli spagetin tilalla käytetty penne tricolorea eli kolmiväristä pennepastaa. Ulkonäkö ja purutuntuma eivät alkuunkaan vastanneet annoksen nimeä ja tämä johti pieneen sananvaihtoon. Minun mielestäni muutkin asiat olivat annoksessa pielessä. Asiat toki hoituivat, mutta jäi tyttäreni viimeiseksi pasta-annokseksi kyseisessä lähiravintolassa.

Tämän pizzataikinan ohje on ollut meillä käytössä jo vuosikymmeniä ja olipa sitten väärin tehty taikka ei, hyvältä on aina maistunut ja toimii käytännössä.

Pizzataikina

3 dl vehnäjauhoja (ihan tavallisia)

1 pss kuivahiivaa

1,2 dl vettä (noin 42 asteista)

2 rkl oliiviöljyä

½ tl hienoa merisuolaa

Sekoita jauhot ja kuivahiiva kulhossa. Lisää vesi sekä suola ja sekoita. Lisää oliiviöljy ja vaivaa taikinaa kunnes tuntuu hyvältä. Anna nousta lämpimässä paikassa (meillä espressokoneen päällä) sen aikaa, kun otat esille ja esivalmistelet täytteet ja pizzakastikkeen.

Pizzakastike

tomaattipyreetä

ketsuppia

soijakastiketta

Pyreen ja ketsupin suhde vaihtelee pizzan täytteiden mukaan. 2 osaa toista ja 1 osa toista riippuen siitä, halutaanko makeampi vai voimakkaamman makuinen kastike. Soijan voi jättää poiskin jälleen täytteistä riippuen. Tässä oli noin 2 osaa pyreetä, 1 osa ketsuppia ja 1 osa soijakastiketta.

Normaalitapauksessa ripottelen pizzapohjalle levitetyn kastikkeen päälle pizzamausteseosta, mutta nyt en halunnut muuttaa täytteideni makua ja jätin sen pois. Jätin myös juustoraasteen pois ikään kuin keventääkseni ruokaani.

Täyte

Tällä kertaa meillä oli valmiina kaapissa dukkah-mausteella kuorrutettuja lihapyöryköitä, jotka viipaloin. Kaapissa oli myös karitsanfileiden kuorrutuksessa käytettyä rucolapestoa, joka toimi erinomaisesti yhdessä lihapullien kanssa. Uunipaahdettuja tomaattejakinoli valmiina. Eräänlainen ”hävikistä herkuksi” –pizza, joka lienee lähinnä sitä pizzan alkuperäistä ajatusta.

8 kypsennettyä isoa lihapyörykkää viipaloituna

n. ½ dl rucolapestoa

n. 1 dl uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja

1 punasipuli suikaloituna

hyppysellinen hienoa merisuolaa sipulisuikaleille

2 isoa palloa mozzarella bufalaa

Uuni kuumaksi 275°C:een ja uunipelti sinne kuumenemaan. Kaulin taikinan leivinpaperin päällä, levitin sille tomaattikastikkeen ja ripottelin sitten peston, lihapullat ja sipulisuikaleet (joille ripaus suolaa että sipulin makeus tulee paremmin esiin) ja revin mozzarellapallerot lopuksi. Pizzan nykäisy papereineen pellille (tässä tarvitaan kaveria avuksi), uuniin toiseksi alimmalle tasolle ja ajastimeen 12 minuuttia. Pelti uunista, pizza pöydälle ja sopiviksi paloiksi. Täysin väärin tehty - hyi minua - mutta taas maistui jopa (tai ehkä erityisesti) uusilla täytteilläkin.

Tähän aikaan vuodesta alkaa tuntua siltä että parsaa pitää saada ruokapöytään. Siitäkin huolimatta, että nämä ulkomaiset parsaniput eivät olekaan vielä ihan sellaista laatua jonka voisi nostaa aterian kruunuksi. Mutta salaattiin ne soveltuvat erinomaisen hyvin, kun varren tyvestä ensin napsaisee pois suunnilleen viiden sentin pätkän eikä välitä siitä, että varsi sitä ylempääkin on jokseenkin ryppyinen. Noh, kun on matkustettu pitkä matka, niin kai sitä aina vähän reissussa rähjääntyy? Vinkki: kaikki parsoista pätkityt ja kuoritut osat kannattaa pakastaa ja sitten kun niitä on kertynyt tarpeeksi, keittää niistä herkullinen parsaliemi – käytännössä ihan ilmaiseksi.

Toisaalta olen alkanut miettiä, tarvitsenko todellakin kaikenlaisia ulkomaantuonteja ruokapöytään ja mistä niistä voisin luopua suomalaisen ruokatuotannon hyväksi. Kahvista en suostu luopumaan ja toisaalta ruoka jäisi aika mauttomaksi jos ei voisi käyttää ulkomailla kasvavia mausteita, mutta... Tarvitsenko oikeasti muka kvinoaa, kookosmaitoa, kikherneitä, avokadoja, tofua tai muita soijatuotteita, bataattia, chiansiemeniä, matchaa, taateleita, montaa lajia erilaisia pähkinöitä, tapiokaa, teffjauhoa, agavesiirappia, vaahterasiirappia, mantelimaitoa,... Siinäpä miettimistä seuraavien kauppareissujen ostoslistaan.

Tosivihreä parsasalaatti

(4 annosta)

2 nippua vihreää parsaa

200 g pussi pakasteherneitä

pieni friseesalaatti

pari kourallista rucolaa

pari kourallista babypinaattia

2 avokadoa

5 kuorittua ja keitettyä perunaa

4 kevätsipulin vartta

1 päärynä

kourallinen kuorittuja, suolapaahdettuja pistaaseja

parmesaania lastuina

sitruunavinaigrettekastike

2 rkl sitruunamehua

5 rkl rypsiöljyä

2 tl juoksevaa hunajaa

1 tl hienoa merisuolaa

0,5 tl mustapippuria myllystä

Napsauta parsoista kuivat päät irti ja kypsennä parsoja suolatussa, kiehuvassa vedessä noin 4 minuuttia. Laita kattilaan vettä vain sen verran että parsat juuri ja juuri peittyvät. Nosta parsat heti jääkylmään veteen, jotta vihreä väri ei haalistuisi liikaa. Kuumenna myös pakasteherneitä kiehuvassa vedessä sen verran että ne sulavat ja kaada nekin sitten jääkylmään veteen jäähtymään.

Revi friseesalaatti pienemmiksi paloiksi ja huuhtele se samoin kuin rucolat ja pinaatinlehdet. Valuta lehtivihanneset. Kuori avokadot, poista kivet ja viipaloi hedelmät paloiksi. Leikkaa jäähtyneet perunat, parsat, kevätsipulit ja päärynä pienemmiksi paloiksi. Murskaa pistaasit huhmaressa. Sekoita sitruunavinagretten ainekset keskenään.

Jaa salaatin ainekset neljälle lautaselle annoksiksi ja mausta lopuksi sitruunavinaigettekastikkeella.

Huhtikuisen hääpäivämme itseoikeutettu jälkiruoka oli New York cheesecake, sillä meidät on vihitty New Yorkissa. Classic New York cheesecake on mielestäni ehdottomasti paras juustokakku edellyttäen, että se on tehty mahdollisimman perinteisen reseptin mukaan ilman kokin omia trendikkäitä twistejä, kevennyksiä tai oikaisuja reseptistä. Täydellinen New York cheesecake on kermaisen täyteläinen, sametinpehmeä juustokakku, joka lusikoidessa lohkeaa kuin kermavanukas. Kakun pohjan tulee olla kiinteä, mutta silti pehmeä ja helposti leikattavissa eikä paistetun kakun pinnassa saisi olla yhtään halkeamia. Siihen auttaa kun kakku paistetaan uunissa vesihauteessa. Usein New York juustokakun pinnalle levitetään vielä ohut creme fraiche –kuorrute, niin tähänkin. Vuokana on Ø 24 cm irtopohjavuoka ja ei, tämä ei todellakaan ole mikään terveyskakku.

Viime aikoina blogit vaikuttavat olleen täynnä erilaisia leivontaohjeita. Jotenkin paljon enemmän kuin ennen, vai luulenko vain? Me taas olemme yrittäneet vähän vähentää makeiden juttujen kokkaamista varsinkin näissä poikkeusolosuhteissa, kun liikunnan määrä tuntuu jäävän ihan liian vähäiseksi. Ettei käy sitten niin että tämän vapaaehtoisen karanteenin jälkeen täytyy uusia vaatevarasto kauttaaltaan muutamaa kokoa suuremmaksi.

Classic New York cheesecake oli kuitenkin ihan pakko leipoa ♥

Classic New York cheesecake

(14-16 palaa)

pohja

250 g (n. 16 kpl) Digestivekeksejä

2 rkl sokeria

ripaus hienoa merisuolaa

65 g voisulaa

(rulla leveää, erikoisvahvaa alumiinifoliota)

täyte

900 g täysrasvaista (21%) Philadelphia original tuorejuustoa

300 g sokeria

2 rkl Maizena maissitärkkelystä

ripaus hienoa merisuolaa

2 tl vaniljauutetta

4 munaa koko L

150 g täysrasvaista (28%) creme fraichea

1,5 dl vispikermaa (rasvaa 36%)

1 tl raastettua sitruunankuorta (ei välttämätön, mutta suotava)

pinnalle

150 g täysrasvaista (28%) creme fraichea

50 g tomusokeria

1 tl vaniljauutetta

koristelu

Tässä vaiheessa reseptiä viimeistelyn voi jo soveltaa oman maun mukaan. Perinteisesti New York juustokakun kanssa on tarjottu

mansikoita, vadelmia, passionhedelmää tms tuoreina, mehustettuina tai kastikkeena (coulis).

Mutta jos ei perusta marjoista, juustokakun voi toki nauttia vaikka kinuski- tai suklaakastikkeen kanssa.

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pingota leivinpaperi Ø 24 cm irtopohjavuoan pohjalle, kiinnitä rengas pohjaan todella tiiviisti ja leikkaa ulkopuolelta ylimääräiset paperit pois.

Hienonna Digestivekeksit jauheeksi, lisää sokeri, suola sekä voisula ja sekoita tasaiseksi. Painele muruseos kakkuvuoan pohjalle tasaiseksi tiiviiksi kerrokseksi. Paista pohjaa uunin alatasolla 10 minuuttia. Jäähdytä vuoka.

Tämän jälkeen alkaa kriittisin vaihe: vuoan foliointi vesihaudetta varten. Leikkaa leveästä (40cm) erikoisvahvasta alumiinifolioista 3 kpl noin 50 cm pitkää kaistaletta ja levitä ne työtasolle ristikkäin toistensa päälle. Aseta kakkuvuoka foliopinon keskelle ja pakkaa vuoka kolminkertaiseen folioon kerros kerrallaan todella tiiviisti. Jos folioon jää rakoja tai siihen tulee pienikin reikä, vesihauteen vesi pääsee vuoan sisäpuolelle ja kakku on pilalla. Viimeksi taittele foliot tiukkaan kakkuvuoan reunan myötäisesti.

Laita tuorejuusto yleiskoneen kulhoon ja ota käyttöön K-vatkain. Vatkaa muutaman minuutin ajan keskinopeudella kunnes juusto on notkistunut. Kaavi välillä juustot vuoan reunoilta ettei seokseen jää paakkuja. Sekoita keskenään sokeri, suola sekä maissitärkkelys ja lisää ne sekä vaniljauute tuorejuuston joukkoon. Vatkaa seosta noin 5 minuuttia keskinopeudella. Vatkaa munat seokseen ensin yksi, minkä jälkeen minuutin vatkaus ja sen jälkeen loput 3 munaa ja 3-4 minuutin vatkaus.

Sekoita keskenään creme fraiche sekä vispikerma (ja sitruunankuoriraaste) ja sekoita tämä vielä pohjia myöten juustotäytteen joukkoon. Kaada täyte kakkuvuokaan esipaistetun pohjan päälle ja laita kakkuvuoka isoon syvään uunivuokaan tai syvälle uunipellille. Laske uunin lämpö 160 asteeseen ja laita uunivuoka/pelti uunin alimmalle tasolle. Kaada uunivuokaan/pellille kakkuvuoan ympärille kiehuvaa vettä vesihauteeksi sen verran että vettä on noin 2 - 3 cm kerros. Sulje luukku ja paista juustokakkua 1,5 tuntia, minkä jälkeen sammuta uuni, avaa luukku pari senttiä raolleen ja anna kakun kypsyä jäähtyvässä uunissa vielä tunnin ajan. Paisto matalassa lämpötilassa vesihauteessa tekee sen, että kakun pinta ei halkeile eikä täytteen kananmunat muutu kokkeliksi. Puolentoista tunnin paiston jälkeen kakun pinta on vielä kohtalaisen vaalea, mutta jäähtyvässä uunissa se saa hiukan väriä seuraavan tunnin aikana.

Ota kakku pois uunista ja sekoita creme fraiche –kuorrute. (Jos haluat kuorrutteesta täydellisen valkoista, se pitää värjätä valkoisella elintarvikevärillä, sillä creme fraiche on hiukan kellertävää.) Levitä kuorrute ohueksi, tasaiseksi kerrokseksi kakun päälle, pura alumiinifoliot pois kakkuvuoan ympäriltä ja laita kakku ensin puoleksi tunniksi tasaantumaan huoneenlämpöön ja siitä jääkaappiin jäähtymään vähintään neljäksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Tarjoiltaessa irrota kakun reunat varovasti ohuella lastalla ja avaa rengasvuoka. Viimeistele pinta marjoilla ja leikkaa viipaleiksi. Tällainen juustokakku leikkaantuu parhaiten kuumaan veteen kastetulla, ohuella, isolla keittiöveitsellä. Juustokakku säilyy jääkaapissa muutaman päivän, ellei sitä syödä kokonaan heti.

New York cheesecake FAQ

Onpa epäterveellinen resepti, pelkkää rasvaa ja maitotuotteita.

Kakku (mikään kakku) ei lähtökohtaisesti ole mikään terveystuote. Kakkua voi syödä vain ihan pienen palan tai jättää kakun jopa kokonaan tekemättä ja/tai syömättä.

Voisiko käyttää vähärasvaisia tai mieluummin kokonaan rasvattomia maitovalmisteita?

Ei. Kakun maku ja koostumus muuttuvat ihan vääränlaisiksi, jos sen yrittää valmistaa lisäaineilla koostetuista kevyttuotteista.

Voiko käyttää laktoosittomia tuotteita?

Jos on pakko, ja vispikermaa ei taida mistään enää saadakaan ei-laktoosittomana.

Miten tästä reseptistä saa gluteenittoman?

Käyttämällä Digestivekeksien sijasta jotain gluteenittomia keksejä.

Voisiko ulkomaisen Philadelphiajuuston vaihtaa kotimaiseksi rahkaksi ja kermaviiliksi?

Voi varmaankin, jos ei ole tekemässä New York Cheesecakea. En tosin takaa että sellainen kakku pysyy kasassa ainakaan tämän reseptin aine- ja paistomitoituksilla.

Voisiko maitovalmisteet ja kananmunat vaihtaa vegaanisiksi?

Voi tehdä mitä vaan, mutta siitä tuotoksesta ei sitten enää pidä käyttää sanayhdistelmää New York cheesecake eikä edes cheesecake tai juustokakku.

Kaupassakäyntivälit ovat kovasti pidentyneet näinä rajoitetun liikkumisen aikana. Normioloissa tuli ostettua erilaisia leikkeleitä, joita sitten syötiin leivän päällä ja muutama siivu lihaa tai makkaraa tapasi kadota parempiin suihin hiukopalana jääkaapilta kuplavettä hakiessakin. Nyt niiden ostaminen on meillä kovasti vähentynyt ja niitä tulee syötyä säästeliäämmin. Yksi hyväksi koettu ratkaisu oli valmistaa reilu annos nyhtöpossua. Siitä saa varsinaisten aterioiden lisäksi mukavasti särvintä leivälle ja sen salasuupalankin jääkaapilla käydessä. Hinnaltaankin tämä lisäaineeton porsaan kasslerista kokattu täyslihatuote kestää vertailun kaupallisten leikkeletuotteiden kanssa, tänäänkin löysin netistä tarjouksen kasslerista 5,90/kg. Iso paisti kypsyy samassa ajassa kuin pienempikin ja siitä riittää sitten moneen lähtöön. Valmiin nyhtöpossun voi myös pakastaa jos on tarpeen.

Nyhtöpossu kasslerpaistista

1,8 kg kasslerpaisti

maustesekoitus

1 rkl jeeraa

1 rkl valkosipulijauhetta

1 rkl sipulijauhetta

1 rkl chilijauhetta

1 rkl cayennepippurijauhetta

1 rkl paprikajauhetta

1 rkl rouhittua mustapippuria

1 rkl suolaa

1,25 dl ruokosokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja siirrä sivuun odottamaan.

mausteinen suolaliemi

1,25 dl suolaa

1,25 dl sokeria

3 rkl edellä tehtyä maustesekoitusta

1,5 – 2 l vettä

2 laakerinlehteä

Sekoita suola veteen niin, että se liukenee kokonaan ja lisää sitten sokeri ja 3 rkl maustesekoitusta ja sekoita myös ne hyvin. Laita liha sopivan jämptin kokoiseen astiaan tai isoon muovipussiin ja kaada lientä lihalle niin, että se peittyy kokonaan ja lisää laakerinlehdet. Laita liha jääkaappiin vähintään kahdeksaksi tunniksi. Sinä aikana suola ja mausteet imeytyvät lihaan ja näin suolattu liha pysyy mehevänä uunikypsennyksen aikana, sillä lihaan imeytynyt suola sitoo kosteutta lihaan, kun taas pintasuolaus imee kosteutta pois lihasta ja kuivattaa sitä.

Kun liha on maustunut niin taputtele se kuivaksi ja hiero maustesekoitusta lihaan joka puolelle. Laitoin tämän jälkeen lihan pataan ja pidin sitä aluksi ilman kantta 225-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen pudotin lämmön 110 asteeseen ja laitoin kannen päälle. Laitoin herätyskellon soimaan kuuden tunnin kuluttua ja tarkastin lihan sisälämpötilan. Se oli yli 90 astetta ja liha tuntui ihanan pehmeältä. Otin uunista lämmön pois ja jätin possun jälkilämmölle uuniin vielä pariksi tunniksi. Nostin kaksilla grillipihdeillä possun laudalle jäähtymään ja kun se oli sopivasti jäähtynyt, revin sen haarukoilla vaivattomasti rikki.

Lihassa oli sopivasti suolaa ja mausteita ja kypsyys juuri sopiva. Pataan jäänyttä paistolientä voi lisätä joukkoon niin saa kosteampaa possua.Siitä voi myös tehdä karkkikastikkeen possulle.

Karkkikastike

1/2 dl vettä

2 dl fariinisokeria

2 dl lientä padasta

jos lientä ei ole riittävästi tai käytät sen possun mehevöittämiseen, voit korvata sen (tai osan siitä) vedellä ja lisätä maustesekoitusta joukkoon

Laita sokeri ja 1/2 dl vettä kasariin ja kuumenna, Heiluttele kattilaa kun sokeri alkaa sulaa. Kun kaikki sokeri on liuennut lisää loppu neste ja anna kiehua hieman kokoon. Seos kuohuu voimakkaasti, joten kannattaa olla tarkkana.

Brokkoliriisi

(neljälle)

2 dl pitkäjyväistä riisiä

puolikas kurkku

2 isoa san marzano –tomaattia tai 1 iso pihvitomaatti

noin 250 g brokkoli eli parsakaali

2 kevätsipulia

(suolaa ja mustapippuria)

Irrota parsakaalista kukinnot ja leikkaa varsi peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Kuumenna isossa kattilassa vettä ja ripaus suolaa ja kun vesi kiehuu, lisää parsakaalin varsipalat ja keitä niitä 3 minuuttia, minkä jälkeen lisää kukinnot ja keitä kaikkia yhdessä vielä parin minuutin ajan. Siirrä ryöpätyt kasvikset jääveteen jäähtymään jotta kaunis vihreä väri säilyy. Laita sitten palat monitoimikoneen kulhoon ja hienonna ne leikkuriterällä murskaksi, ei kuitenkaan soseeksi asti.

Keitä riisit miedossa suolavedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori kurkku ja leikkaa se pieniksi paloiksi. Leikkaa tomaatit ja kevätsipulit pieniksi paloiksi. Yhdistä kaikki brokkoliriisin ainekset ja sekoita. Mitä voimakkaammin maustettua nyhtöpossu tai sen kastike on, sitä vähemmän brokkoliriisi tarvitsee suolaa tai pippuria.

Sämpyläresepti löytyy täältä.

On ollut mielenkiintoista huomata, että epätrendikkäästi vuosien varrella eri muodoissa suosimamme peruna on nyt trendiruokaa. Turun vuosittainen neitsytperunafestivaali jää tänä vuonna järjestämättä, mutta nyt todellakin kannattaa käyttää mahdollisimman paljon perunaa, kotimaista lähiruokaa, ravinteikasta, monikäyttöistä perunaa tuontihiilareiden sijasta. Ensimmäiset kiinteiden lajikkeiden varhaisperunat ovat varmaan jo kohta kaupoissa ja myöhemmin nostettaviin jauhoisiin lajikkeisiin alkaa syksyn puolella muodostua riittävästi tärkkelystä, että niistä saa aikaan erilaisia ruokia joihin tarvitaan soseutettua perunaa. "Syökää silakkaa", tokaisi pääministeri Holkeri aikoinaan. Silakkakin, jos sitä jostain sattuisi saamaan, maistuu hyvältä perunan kanssa.

Kun Vappu on muutenkin peruutettu, niin mikäs tässä on kotoillessa ja nauttiessa tuttua ja turvallista perunaa. Päivälliseksi paistoin peruna-hapankaaliohukaisia (vai röstejäkö ne ovat) ja bratwursteja - eli meidän versiomme vapun perinneruoasta, nakeista ja perunasalaatista (ei tarvitse huolestua, on meillä vapuksi muutakin ruokaa ;-). Poimin samalla vanhoista päivityksistämme erilaisia, maukkaita tapoja käyttää perunaa. Ensin on tämä ”päivän pannu” ja sen perästä löydät kymmeniä muita maukkaita perunaruokia. Resepteihin pääset klikkaamalla ruoan nimeä.

Peruna-hapankaaliletut

250 g karkeasti raastettua muusiperunaa

puolikas hapan omena

200 g hapankaalia (Rasilainen)

1 punasipuli

1 kananmuna

2 rkl maizena maissitärkkelystä

2 rkl parmesaaniraastetta

0,5 tl hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

voita paistamiseen

Kuori omena ja raasta se karkean perunaraasteen joukkoon. Kääri raaste puhtaan, chifonet-liinan (tai caritaliinan) sisään ja puristele raasteesta pois ylimääräinen neste. Kaada raaste sekoituskulhoon. Kääri sen jälkeen hapankaali chifonetin sisään ja puristele siitäkin ylimääräinen neste. Kuori punasipuli ja hienonna se ihan pieniksi kuutioiksi. Sekoita ainekset hyvin keskenään.

Sekoita pienessä kulhossa maissitärkkelys, kananmuna, parmesaaniraaste, suola sekä mustapippuri ja kääntele seos huolella raasteiden joukkoon.

Sulata lettupannulla voita ja nostele koloihin raastemassaa. Painele raaste tasaiseksi ja paista letut kohtalaisen miedolla lämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Reseptistä tulee 12-15 pikkulettua. Hyvää bratwurstin ja uppomunan kanssa.

Uutta perunaa

Uusien perunoiden keittäminen

Uudet perunat rucola-timjamipestossa

Perunapizzaa

Peruna-sillipizza

Mäti-lohi-perunapizza

Perunamunakkaita

Tortilla española, perunamunakas

Kesäkurpitsa-perunamunakas uunissa

El Bullin perunalastumunakas

Pekoni-perunamunakas uunissa

Perunaa liharuokien kanssa

Palsternakka-perunaröstit (gremolata ja karitsanpotkat)

Lyttypotut (karitsanpihvinkäiset ja aprikoosi-punaviinikastike)

Perunat Parmentier (ja karitsan paahtopaistia sous vide)

Perunaruusuja (ja kalkkunapyörykät tomaattikastikkeessa)

Rosmariiniperunat (ja yrttikuorrutettu karitsankare)

Täydelliset ranskanperunat Heston Blumenthalin tapaan (lehtipihvi ja maustevoi)

Perunaviipalevuoka

Perunagratiini dauphinoise (ankkapekoni ja appelsiinikastike)

Muusattua perunaa eri tavoin

Perunakroketit, pommes Dauphine

Feta-perunamuusi (ja Lindströmin papupihvit)

Perunagnocchit (ja salviakastike)

Lyonilainen perunakakku

Kala-perunasoselaatikko Marcus Wareingin tapaan

Sieni-perunasoselaatikko

Colcannon -perunasose (ja Guinness & Jamieson Irish Beef Stew)

Purjo-perunasosekeitto (vichyssoise)

Perunasalaatteja

Wasabirucola-perunasalaatti

Varhaisperunasalaatti ja sinappivinaigrette

Värikäs perunasalaatti ja asiaa kasvisten pikkelöinnistä

Kapris-perunasalaatti majoneesikastikkeella

Perunasalaattia ilman majoneesia

Uuniperunaa

Parhaat uuniperunat

Täytetyt perunankuoret

Peruna leivonnassa

Perunarieskat

Perunaiset briossit

Peruna-juusto-skonssit

Ja ekstrana:

Muistaako joku vielä sen ”kevytperunan”, joka oli kalliisti ja suurella vaivalla kehitetty ei-kenenkään-tarpeisiin ja joka lopulta hävisi markkinoilta vähin äänin ;D

Moni paistaisi churroja tai munkkeja vapuksi ja varmaan useamminkin, jos uppopaiston jäljiltä koko keittiö ei olisi sakeana paistoöljyn käryä. Tavallisella kattilalla liedellä öljyn lämmösäätö on jatkuvaa tasapainottelua ja työn päätteeksi ympäristö on kuorrutettu rasvaroiskeilla. Sähköinen, termostaattiohjattu rasvakeitin puolestaan tarvitsee pari-kolme litraa öljyä toimiakseen. Molempi pahempi?

Vaikka churrot eivät olekaan ykkösvalintani vapun makeaksi, niin kun löysin ”Serious Eats”in sivuilta vohveliraudalla valmistettavien churrojen reseptin, siihen oli pakko tarttua ja kokeilla. Tai siis, churrot - eihän nämä ole mitään churroja kun uppopaisto puuttuu, mutta voisiko näitä churro-vohveli- tekeleitä nimittää vaikka nimellä churreli? Lopputulos oli nimittäin enemmän vohveli kuin churro. Maku oli ihan ok, vaikka sitä oikeaa uppopaiston purutuntumaa, rapeaa pintaa ja pehmeää sisusta, tällä tavalla ei saa aikaan. Lisäksi valmiiden ”churrelien” pinta täytyy sivellä voisulalla jotta kanelisokeri tarttuisi siihen. Mutta jos haluaa tehdä jotain itse ja taloudessa on vohvelirauta (mieluummin sellainen belgivohvelirauta), tämä ei ole huono vaihtoehto vappuleivonnaiseksi. Kaikki muut tarvittavat ainekset ovat niin perustuotteita, että löytyvät varmaan joka keittiöstä.

Lisäksi tein kolme dippikastiketta, perinteiset chilisuklaa- ja mangodipin sekä uutena sekoituksena suolakinuskikastikkeen. Dipit kannattaa tehdä ennen kuin ryhtyy paistamaan vohveleita, sillä churrot ja "churrot" ovat parhaat nauttia lämpiminä.

Muita vappuun sopivia

leipomuksiamme löytyy näistä:

rosetit (2014)

norjan munkit (2015)

æbleskiver (2016)

gougéres (2016)

kleinur (2017)

pannupipari (2018)

new orleans beignets (2019)

omena-kanelimunkit (2019)

Churrelit vohveliraudalla

1 ¼ dl vettä

4 rkl voita

ripaus suolaa

1 rkl sokeria

¼ tl kanelia

1 ¼ dl vehnäjauhoa

2 munaa koko L

(vuokaspray)

voisulaa

1 dl sokeria

1 tl kanelia

Kaada kattilaan vesi ja lisää voi, suola, sokeri sekä kaneli ja kuumenna seos kiehuvaksi. Kun sokeri ja voi on sulanut, lisää jauhot ja sekoita voimakkaasti noin minuutin ajan kunnes jauhot ovat kokonaan sekoittuneet ja taikinasta on muodostunut killtävä tiivis pallo. Jäähdytä taikinaa viitisen minuuttia, minkä jälkeen lisää kananmunat ja vatkaa voimakkaasti. Lopuksi taikina alkaa muistuttaa koostumukseltaan kuin voivaahtokuorrutetta tai kuin tuulihattutaikinaa, mitä se lähinnä onkin.

Sekoita sokeri ja kaneli laakeassa astiassa.

Kuumenna vohvelirauta, suihkauta pinnoille hiukan vuokasprayta ja nosta keskelle kahden lusikan avulla paistumaan vähän pingispalloa isompi nokare taikinaa. Paina kansi kiinni ja paista churrelia 5-10 minuuttia kunnes se on pinnaltaan kauniin ruskea. Ota valmis vohveli pois, leikkaa se vähän pienemmiksi paloiksi, sivele ohuelti voisulalla molemmin puolin ja kääntele kanelisokeriseoksessa. Taikinasta tulee 5-6 ”churrelia” eli vohvelia jotka sitten taitellaan pienemmiksi paloiksi.

Kolme dippiä churroille

chilisuklaadippi

100 g tummaa suklaata

30 g maitosuklaata

1,5 dl kuohukermaa

2 rkl huoneenlämpöistä voita

0,5 tl suolaa

oman maun mukaan cayennepippuria

Leikkaa suklaat suunnilleen sormenpään kokoisiksi paloiksi. Kuumenna kerma kattilassa, ota kattila pois lämmöltä ja kaada suklaapalat kuuman kerman joukkoon, Sekoita kunnes kaikki suklaa on sulanut ja kattilaan on muodostunut suklaakastike. Sekoita voi lämpimän kastikkeen joukkoon. Lisää suola ja cayennepippuria oman maun mukaan. Lisätessäsi cayennea maistele kastiketta että pippuri maistuu, mutta sitä ei hulahda liikaa. Sekoita huolella ja tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

mangodippi

2,5 dl mangososetta

1,5 rkl limettimehua

2 rkl sokeria

Sekoita kattilassa mangosose, limettimehu sekä sokeri ja kiehauta. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ennen käyttöä.

suolakinuskidippi

1 dl fariinisokeria

1,5 dl kuohukermaa

0,5 tl suolaa

Keittele kermaa ja fariinisokeria kasarissa noin 10 minuutin ajan erittäin matalalla lämmöllä niin että kastike koko ajan hiljalleen kiehuu, mutta ei kuohahda pitkin liettä. Sekoita kastiketta koko ajan äläkä hetkeksikään käännä sille selkääsi ellet halua siivota kinuskia liedeltä. Kun kastike hiukan sakenee, lisää suola ja sekoita hyvin. Tarjoile suolakinuskidippi huoneenlämpöisenä.

Viime viikkoina olen kuullut ja lukenut, että ”vappu ei ole päivämäärä vaan mielentila”. Ehkä näin on, kun usein viime aikoina on tuntunut olevan ihan se ja sama, monesko päivä on tai mitä viikonpäivää eletään. Tai jopa mitä kello on, kun ruokakaupatkin ovat auki 24/7 jos sinne on asiaa mennä. Tarvittaessa ajan ja viikonpäivän on voinut tarkistaa tietokoneen ruudulta.

Näin poikkeusoloissa huomaa hyvin, kuka on oikea introvertti. Me ilmeisesti ollaan, koskapa yhtään ei harmittanut, vaikka vietettiin rauhallinen vappu kahdestaan eikä edes tuntunut tylsältä. Hyvää ruokaa ja kuplivaa, mikäs siinä on ollessa. Ylioppilaslakit tosin unohdettiin kotiin, mutta onneksi mökillä oli lippis ja karvalakki, jotka sitten vappuaattona painettiin päähän ja skoolattiin samppanjaa. Tavanmukaisten vapun vesi-, rae- ja räntäsateiden välillä on tarjennut ulkoilla kunhan on pukenut lämmintä ylle ja pysynyt liikkeellä. Vappupiknik ulkona on jäänyt haaveeksi, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja kuivaa ja tarvittaessa vappua voi jatkaa täällä vielä muutamalla päivällä jos siltä tuntuu.

Korona tai ei ja kotona tai mökillä, mutta vapun ruokaperinteestä pidetään kiinni ja vappupäivän brunssi oli tavan mukaan erittäin kalapainotteinen. Silleistä ja graavisiiasta ei saa mitään uutta, mutta koska hyvä päivitys aina sisältää reseptin, myöhemmin illalla grilliribsien (vanha reseptimme) kanssa nauttimamme punakaali-sellerislaw oli ihan niin huippu, että sen resepti on pakko jakaa. Tämä coleslaw pitää valmistaa edellisenä päivänä ennen tarjoilua, jotta kaikki maut ehtivät tekeytymään ja raasteet mehevöitymään.

Punakaali-sellerislaw

1 dl majoneesia

1 dl maustamatonta jogurttia

2 rkl punaviinietikkaa

1 rkl dijon sinappia

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl curryjauhetta

0,5 tl hienoa merisuolaa

muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

1 banaanisalottisipuli

300 g juuriselleriä karkeana raasteena

300 g punakaalia ohuina suikaleina

2 päärynää

1 maustekurkku

3 kevätsipulia

2,5 dl hienoksi leikattua lehtipersiljaa

Sekoita ensin majoneesikastike niin isossa kulhossa että siihen mahtuu koko coleslaw.

Kuori banaanisalotti, leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi ja sekoita majoneesikastikkeeseen. Sekoita kaikki muut ainekset heti raastamisen/viipaloinnin jälkeen majoneesikastikkeen joukkoon: kuorittu ja karkeasti raastettu juuriselleri, enintään 2 mm suikaleiksi leikattu punakaali, kuoritut ja karkeasti raastetut päärynät, pieniksi kuutioiksi leikattu maustekurkku ja ohuelti viipaloidut kevätsipulit. Lopuksi lisää hienonnettu lehtipersilja ja sekoittamisen jälkeen peitä kulho ja laita se jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään asti. Tarjoile grilliruoan kanssa.

Tartarpihvi on helppo herkku, jonka ainoa kriittinen vaihe on löytää siihen sopiva liha. Valmiiksi pakatusta jauhelihasta ei oikein voi valmistaa tartaria, koska tartar täytyisi syödä mahdollisimman nopeasti lihan jauhamisen jälkeen. Olen päätynyt hienontamaan tartariin käytettävän lihan itse, sillä eräästä aiemmin arvostamastani lihaosastosta viimeaikaiset kokemukset ”vasta jauhetusta tartarjauhelihasta” eivät ole vakuuttaneet enää liikkeen omistajanvaihdoksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla minulle oli paketoitu jäisestä lihasta jauhettua ”tartarlihaa”, joka kotona paketin avatessani osoittautui hileiseksi raakalihasoseeksi. Toisella kerralla ostamani ”tartarjauheliha” oli sekin pakastetusta, mutta sentään sulatetusta lihasta jauhettua eikä enää mitenkään priimalaatua. Kolmatta kertaa ei tule.

Useimmiten tartarpihvi suositellaan valmistettavaksi naudan sisäpaistista, mutta filee, jos sellainen on käytettävissä, on vielä sitäkin parempaa. Naudan sisäfileessä on aina ne päät, joista on vaikea leikata kunnollista pihviä. Toinen pää on aivan liian kapea ja toinen pää on epämääräinen muhkura. Niistä saa aivan erinomaisen raaka-aineen tartarpihviin (tällaiseen tai tällaiseen). Jos perheessä joku ei halua lautaselleen raakaa lihaa, tartarpihvin voi tarvittaessa paistaa joko kevyesti pinnalta tai vaikka ihan kypsäksi.

Pintapaahdetut tartarpihvit

250-300 g hyvää naudan sisäfileetä, niitä pääpaloja

1 tl suolaa

2 rkl kapriksia

1 salottisipuli

paistamiseen voita

munankeltuaisia

Jauha liha lihamyllyssä kertaalleen karkeimmalla terällä tai leikkaa se isolla, terävällä veitsellä enintään puolen sentin kuutioiksi. Kuori ja hienonna salottisipuli ihan pieniksi kuutioiksi. Sekoita ainekset keskenään ja taputtele lihasta 2-4 pihviä. Ruskista pihvit voissa nopeasti niin että vain pihvin pinta saa hiukan väriä. Varaa yksi munankeltuainen jokaiselle pihville ”kastikkeeksi”.

Parsakaali-basilikasalaatti

200 g parsakaalia

5 vihreää parsaa

60 g pakasteherneitä

puoli ruukkua tuoretta basilikaa

30 g babypinaattia

3 kevätsipulia varsineen

3 rkl paahtamattomia pistaasinsydämiä

0,5 tl suolaa

2 rkl oliiviöljyä

Leikkaa parsakaalin kukinnot irti varresta ja leikkaa varsi sormenpään kokoisiksi paloiksi. Napsauta parsojen kuivat kannat irti varsista. Kuumenna isossa kattilassa vettä ja lisää veteen hiukan suolaa. Kun vesi kiehuu, lisää sinne parsakaalin varret ja anna kiehua 5 minuuttia, minkä jälkeen lisää sinne kukinnot sekä parsat ja keitä vielä 3 minuuttia. Siivilöi parsat ja parsakaalit pois vedestä jäähtymään jääveteen (tai niin kylmään kuin hanasta tulee). Kaada kattilaan kuumaan veteen vielä pakasteherneet ja lämmitä niitä siellä minuutin verran. Siivilöi herneetkin jäävesikulhoon jäähtymään. Jäävesi estää kasvisten ylikypsymisen ja pitää niiden värin kauniin vihreänä. Leikkaa parsat ja tarvittaessa myös parsakaalit pienemmiksi paloiksi, revi basilikanlehdet ja babypinaatit pienemmiksi paloiksi, leikkaa kevätsipulit ohuiksi viipaleiksi ja murskaa pistaasit rikki huhmaressa. Yhdistä kaikki ainekset isossa kulhossa.

Peruna-retiisisalaatti

100 g kermaviiliä

100 g creme fraichea

1 rkl dijon sinappia

1 rkl valkoviinietikkaa

1 tl sokeria

1 tl juoksevaa hunajaa

1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

10 keitettyä ja jäähdytettyä uutta perunaa

1 hapan omena

6 retiisiä

puolikas maustekurkku

3 kevätsipulia varsineen

kourallinen lehtipersiljaa

2 rkl kaprista

Sekoita salaatinkastike niin isossa kulhossa että siihen mahtuu muutkin alaatin ainekset. Kuutioi perunat sekä omena ja viipaloi retiisit. Leikkaa maustekurkku pieniksi kuutioiksi ja kevätsipulit ohuiksi viipaleiksi. Hienonna lehtipersilja. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna salaatin makuuntua jääkaapissa muutaman tunnin ajan ennen tarjoilua.

Äitienpäivänä pitäisi muistaa niin äitiä kuin mummia, mutta jos päivänsankari on koronakaranteenissa, kahvittelu voi olla vähän hankalaa. Ellei sitten joku fiksu ole ymmärtänyt asentaa (sille fiksulle ja nuorekkaalle) mummille tietokoneeseen whatsappia tai skypeä tai jotain muuta videopuheluappia, jolloin kaikki voivat kahvitella oman pöytänsä ääressä, mutta silti yhdessä. Jos mummi asuu lähellä ja täytyy muuten pitää etäisyyttä, vie hänelle leivonnaiset oven taakse, niin se on melkein kuin leikkaisitte paloja samasta äitienpäiväkakusta.

Tässä äitienpäiväleivoksessa yhdistyy blondie ja juustokakku, valkosuklaa-vadelmablondie ja vadelmasoseella maustettu kerma-tuorejuustokuorrute. Vähemmän makeaa mitä päältäpäin voisi luulla ja purutuntumassa on hauska uusi kontrasti kun leikkaa lusikalla pehmeän kuorrutteen läpi perinteistä cupcakea tiiviimpään ~~browni~~...blondieen. Leivokset on tehty muffinvuoassa, mutta ihan yhtä hyvin blondietaikinan voi paistaa pienessä suorakaiteen muotoisessa vuoassa ja sen jäähdyttyä leikata neliöiksi ja viimeistellä kuorrutteella.

Äitienpäivän vadelma-valkosuklaaleivokset (muffinpellillä)

(18 kpl)

valkosuklaa-vadelmablondiet:

200 g huoneenlämpöistä voisulaa

250 g fariinisokeria

2 huoneenlämpöistä munaa

240 g vehnäjauhoa

150 g valkosuklaata

100 g jäisiä pakastevadelmia (suomalaisia!)

vadelma-tuorejuustokuorrute:

300 g pakastevadelmia (suomalaisia!)

6 g liivatelehtiä (3 x 2 g tai 3,5 x 1,7 g)

200 g maustamatonta Philadelphia tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 dl vispikermaa

hiukan pakastekuivattua vadelmaa

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen (ylä-alalämpö).

Sekoita keskenään voisula ja fariinisokeri niin että sokeri sulaa kokonaan. Lisää munat ja sekoita tasaiseksi. Siivilöi jauhot ja sekoita ne huolella taikinaan. Lopuksi kääntele taikinan joukkoon pieniksi muruiksi leikattu valkosuklaa sekä jäiset pakastevadelmat. Levitä taikina joko leivinpaperoituun neliövuokaan tai jaa tasan 18:aan muffinivuokaan ja tasoita taikinan pinta kuumaan veteen kastetun lusikan avulla. Paista blondieita 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikkuun ei tartu taikinaa, blondiet ovat valmiit. Jäähdytä ennen kuorruttamista.

Ota vadelmista erilleen 18-20 vadelmaa joilla viimeistellään leivokset ja laita nämä vadelmat jääkaappiin odottelemaan. Laita loput vadelmat kattilaan ja kuumenna sen verran että vadelmat sulavat ja ne voi soseuttaa. Painele vadelmasose siivilän läpi pieneen kulhoon. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi. Ota vadelmasoseesta erilleen muutama ruokalusikallinen sosetta ja kuumenna se kiehuvan kuumaksi. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja liuota liivatteet kuuman vadelmasoseen joukkoon. Sekoita tämä sose sitten koko määrään vadelmasosetta ja laita kulho jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi. Vatkaa hyytelöitynyt vadelmasose sähkövatkaimella kuohkeaksi, lisää tuorejuusto ja vatkaa edelleen kunnes seos on tasaista. Vatkaa toisessa kulhossa vaahdoksi kerma ja sokeri. Sekoita kermavaahto vadelma-tuorejuustovaahdon joukkoon ja siirrä seos pursotinpussiin. Jos leivontavälineistä löytyy tähtitylla, ota se käyttöön.

Pursota kuorrutetta blondieleivosten päälle, murustele kuorrutteen pinnalle pakastekuivattua vadelmaa ja viimeistele yhdellä sokeroimattomalla pakastevadelmalla. Laita leivokset jääkaappiin pariksi tunniksi ennen tarjoilua / pakkaamista ja kuljetusta mummille.

Huomattiin taas kerran, että pakastimesta pitäisi muistaa ahkerammin käyttää sinne säilöttyjä aineksia eikä aina vain pakastaa lisää ja haudata upeita raaka-aineita uudempien alle. Pakastinta tyhjennettäessä sieltä löytyi kokonainen possun sisäfilee ja muutama paketti esikäsiteltyjä herkkutatteja. Tarjouspossu oli ollut siellä jo syksystä asti eli se oli nyt laitettava ruoaksi. Possunfileen kanssa sopii sienikastike ja niiden seuraksi fenkoli-sinihomejuustosalaatti. Kokonainen possunfilee on ihan liian suuri kahdelle, mutta mitä siitä päivälliseltä jää, voi seuraavina päivänä vaikka viipaloida voileivänpäällysteiksi. Moni pelkää paistaa possun sisäfileen siksi, että vähärasvaisena se helposti kypsyy liikaa ja siten jää ikävän kuivaksi. Mutta jos on käytettävissä paistolämpömittari, possun sisäfileestä tulee todellista herkkua.

Täydellisen mehevä possun sisäfilee

1 kokonainen porsaan sisäfilee

hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

1 rkl oliiviöljyä ja 1 rkl voita

Paista filee sellaisella paistinpannulla jonka voit laittaa uuniin.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja ota filee huoneenlämpöön noin tuntia ennen paistamista. Leikkaa fileestä pois ylimääräiset rasvat ja kalvot mikäli siellä sellaisia on.

Kuumenna paistinpannu ja siinä voi-öljyseos melko kuumaksi. Taputtele filee kuivaksi talouspaperilla ja mausta filee joka puolelta suolalla ja mustapippurilla. Ruskista filee joka puolelta, myös päistään, kauniin ruskeaksi. Aseta paistolämpömittarin hälyytys 54 asteeseen, työnnä anturi keskelle fileetä ja laita filee paistinpannuineen uuniin. Kypsyminen riippuu siitä mikä fileen sisälämpötila on ollut sitä paistettaessa, mutta 54 asteen tavoitelämpötilan saavuttaminen tuskin kestää puolta tuntia kauempaa. Kun mittari piippaa ja filee on valmis, ota paistinpannu pois uunista, kääri filee alumiinifolioon ja anna sen sisälämpötilan tasaantua sen aikaa kun valmistat fenkoli-homejuustosalaatin. Folion sisällä fileen sisälämpötila nousee vielä parilla asteella.

Fenkoli-sinihomejuustosalaatti

1 rkl oliiviöljyä

1 iso fenkoli

2 kevätsipulia

2 dl kana- tai kasvislientä

hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

muutama kourallinen rucolaa

100 g hyvää sinihomejuustoa

0,5 dl suolapaahdettuja pistaasinsydämiä

Leikkaa fenkolista ensin talteen vihreät töyhdöt. Niitä tarvitaan viimeistelyyn. Halkaise fenkoli ja viipaloi se kokonaan parin millin siivuiksi. Viipaloi myös kevätsipulit ohuiksi siivuiksi. Kuumenna paistinpannulla oliiviöljy ja lisää fenkolit sekä kevätsipulit. Kuullota kasvikset, lisää kana/kasvisliemi, hauduta viipaleet pehmeiksi ja mausta suolalla sekä pippurilla. Sekoita keskenään paistinpannun sisältö sekä rucola. Jaa salaatti lautasille ja viimeistele sinihomejuustolla, pistaaseilla sekä fenkolin töyhdöillä.

Kaikkien purkkikalojen äiti ja ainakin ennen vanhaan perinteinen opiskelijaruoan proteiini on tonnikala. Sitä lienee nytkin useimmissa kodeissa ainakin "pappilan hätävaraksi" hankittuna. Löytyi ennen hamstrausryntäystä kaikkien ruokakauppojen hyllyiltä joko palana tai hiutaleina vaihtoehtoisesti öljyyn tai veteen säilöttynä. Meillä on jatkuvasti kaapissa tonnikalaa vähään öljyyn säilöttynä eli no drain -versiona. Useimmiten itse syön sitä näkkileivän päällä. Purkkia ei tarvitse valuttaa ja minusta öljyyn säilötyssä tonnikalassa on enemmän makua. Kaapissamme oli myös Portugalista tuomaamme tonnikalasäilykettä, Ventresca de Atun Claro. Kyseinen purkki sisältää keltaevätonnikalan vatsalievettä. Vatsaliepeessä on enemmän rasvaa kuin selkäpalassa ja näin ollen toiset arvostavat sitä enemmän. Lisäksi kala on säilötty oliiviöljyyn, jota myös arvostetaan enemmän kuin muita kasviöljyjä.

Mieleni teki pastaa, joten päädyin kokkaamaan meille pastaa tonnikaloista. Käytin kastikkeeseen purkin kumpaakin. Tässä versiossa se arvostetumpi maku ei kuitenkaan tullut mitenkään erityisesti esille, joten kannattaa säästää leivän päällysteeksi.

Sitruunapersilja
on maustesekoitus, jolla hyödynnettiin keittiössä oleilleiden sitruunoiden kuoret ennen hedelmien nahistumista. Kolmen sitruunan kuoret raastettiin ja joukkoon sekoitettiin yhden kähäräpersiljaruukun hienonnetut lehdet. Ainekset levitettiin uunipellille ja kuivattiin parin tunnin ajan 60 asteessa. Niistä tuli sirotetta, jolla tämäkin pasta maustettiin.

Pastaksi käy juuri se pasta, jota kaapissa sattuu olemaan. Pennepasta ei ehkä olisi parasta, mutta kaikki pitkät pastat ja farfallet, fusillit tai conchiglionit toimivat. Meillä oli pussin pohjalla kahdelle hengelle sopiva määrä viimeksi mainittuja, joten keitin ne suolatussa vedessä ohjeen mukaan 12 minuuttia.

Tonnikalakastike

2 prk tonnikalaa

2 rkl oliiviöljyä

1 solo valkosipuli raastettuna

½ tl chilihiutaleita (maun mukaan)

1 rkl sitruunamehua

n. 1 dl rucolaa pieneksi revittynä

1 – 2 dl pastan keitinvettä

n. 2 tl sitruunapersiljaa

tai

raastettua sitruunankuorta ja hienonnettua persiljaa

pastaa oman maun mukaan

Keitä pasta suolatussa vedessä ohjeen mukaan ja siivilöi. Ota ennen siivilöintiä pari desilitraa keitinvettä talteen kastiketta varten. Kuumenna paistinpannu ja kaada sinne (oliivi)öljy tonnikalapurkista. Laita raastettu valkosipuli ja chilihiutaleet pannulle ja kuullottele niitä hetki. Lisää sitten tonnikala ja sitruunamehu. Lisää myös oliiviöljyä tarvittava määrä. Anna kalojen kuumentua pannussa niitä sekoitellen. Lorauta 1 dl pastan keitinvettä pannulle, sekoita ja lisää pasta sekä rucola. Sekoita, lisää pastan keitinvettä jos liian paksua ja annostele. Ripottele sitruunapersiljaa pastalle ja nauti. Koska ruoka ei ole tyypillinen italialainen, lisäsin omaan annokseeni vielä hieman parmesaaniraastetta pinnalle. Helppo, hyvä ja nopea ruoka.

Kesä ja grilli ovat erottamattomat. Kesän grillikausi kannattaa aloittaa viimeistään nyt vaikka broileri-munakoisovartailla. Mehevät reisipaistit ja munakoiso saavat makua chili-korianterirouheesta. Yrttinen dippikastike ja perunasalaatti täydentävät annoksen. Broilerin sijasta vartaisiin voi halutessaan käyttää karitsanfileetä, joka sekin kypsyy munakoison kanssa suunnilleen samaan tahtiin.

Broileria ja munakoisoa vartaassa

4 grillivarrasta

300-400 g luuttomia broilerin reisipaisteja

1 pieni munakoiso

1 dl oliiviöljyä

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

hiukan korianterinsiemeniä

hiukan chilihiutaleita

Jos käytät puisia grillivartaita, liota niitä kylmässä vedessä vähintään kaksi tuntia ennen käyttöä. Leikkaa munakoiso pienemmiksi paloiksi ja liota paloja kylmässä vedessä 15-20 minuuttia. Kuivaa palat ja sivele ne oliiviöljyllä. Leikkaa broilerin reisipaistit pienemmiksi paloiksi ja työnnä ne munakoisopalojen kanssa grillivartaisiin. Murskaa huhmaressa korianterinsiemenet ja chilihiutaleet. Ripottele vartaille molemmin puolin suolaa, mustapippuria sekä mausteseosta ja grillaa vartaat kypsiksi. Tarjoile vihreän kastikkeen ja perunasalaatin kanssa. Perunasalaatin resepti löytyy täältä.

Vihreä kastike

100 g kermaviiliä

100 g creme fraichea

puoli ruukkua basilikanlehtiä

puoli ruukkua lehtipersiljan lehtiä

puoli ruukkua korianterinlehtiä

puolikkaan limetin mehu

yksi avokado

2 tl juoksevaa hunajaa

hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Halkaise avokado, poista kivi ja kuoret ja leikkaa sisus pienemmiksi paloiksi. Laita kaikki ainekset suolaa ja mustapippuria lukuunottamatta sauvasekoittimen kannuun ja aja seos tasaiseksi soseeksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Savusiikamunakkaani on saanut inspiraationsa omelette Arnold Bennett’istä. Kuuluisa brittiläinen kirjailija Arnold Bennett asui 1920-luvun loppupuolella Lontoossa hotelli Savoyssa, missä hän viimeisteli romaaninsa Imperial Palace. The Savoy Hotel’in keittiömestari Jean Baptiste Virlogeux kehitteli Bennett'ille tämän ihanan kuohkean aamiaismunakkaan, johon ihastuttuaan kirjailija nautti sitä joka aamu. Tiettävästi se on myös ollut Lontoon Savoy Grill’in ruokalistalla siitä lähtien. Lähes satavuotias resepti on tosin kokenut joitain muutoksia seuraavien keittiömestarien käsissä, mutta periaate on sama, avomunakas jonka päällä savukoljaa ja sen päällä tuhti kerros kastiketta, joka viimeistellään grillissä gratinoimalla. Munakas on reseptistä riippuen joko munakas tai munakokkeli-munakas-hybridi. Kastikkeena mainitaan bechamel/mornay tai hollandaise, joissain resepteissä molemmat.

Valmistin savusiiasta suomalaisversion tästä maukkaasta aamiaismunakkaasta. Hollandaise on lähes pelkkää voisulaa, joten ”kevensin” reseptiä tekemällä mornaykastikkeen, jonka nesteen ensin maustoin savusiiasta perkaamallani kalan nahalla. Kannattaa kokeilla osana seuraavaa sunnuntaibrunssia. Reseptin savusiikamunakkaasta riittää neljälle savukalan ystävälle.

Savusiikamunakas

1 savusiika

5 dl maitoa

1 laakerinlehti

6 mustapippuria

40 g voita

40 g vehnäjauhoa

0,5 tl suolaa

valkopippuria myllystä

50 g Gruyere juustoraastetta (tai cheddar)

1 keltuainen

5 munaa + 1 valkuainen

2 rkl kermaa

2 kevätsipulia varsineen hienonnettuna

ripaus suolaa

hiukan valkopippuria myllystä

1 rkl voita

3 rkl hienonnettua tuoretta tilliä

Irrota savusiiasta nahka ja perkaa koko kala ruodottomaksi. Laita kalanpalat pieneen kulhoon odottamaan munakkaan kokoamista. Laita kattilaan savusiian nahka ja pyrstö sekä laakerinlehti ja mustapippurit. Kaada maito näiden päälle ja kuumenna lähelle kiehumispistettä. Anna jäähtyä ja maustua 15-20 minuuttia, minkä jälkeen siivilöi maito käytettäväksi kastikkeeseen.

Sulata kattilassa voi ja lisää jauho. Anna kypsyä minuutin verran koko ajan sekoittaen, mutta varo ettei jauho ruskistu. Lisää sitten edellä tehty, maustettu maito ja vatkaa kastike tasaiseksi. Keitä kastiketta matalalla lämmöllä koko ajan sekoitellen noin 10 minuutin ajan jotta jauho kypsyy kunnolla. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Ota kattila pois lämmöltä ja jätä kastike hetkeksi odottelemaan.

Vatkaa keskenään munat, valkuainen, kerma, suola, valkopippuri sekä hienonnettu kevätsipuli. Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä voi. Kaada munakasmassa pannulle ja paista siitä munakas, joka on kuohkeampi kuin munakas, mutta kiinteämpi kuin munakokkeli. Ripottele peratut savusiianpalat munakkaan päälle ja mausta tuoreella tillillä.

Kuumenna kastiketta sen verran että juustoraaste sulaa joukkoon. Vatkaa sitten munankeltuainen kastikkeen joukkoon ja kaada kastike munakkaan päälle. Gratinoi pinta uunissa grillivastuksen alla tai kaasupolttimella. Uunigrillissä tulee hiukan kauniimpi lopputulos kunhan ei unohda pannua uuniin liian pitkäksi aikaa.

Rikotuista ohrasuurimoista tulee todella maukas uunipuuro. Kun sen tekee illalla ja jäähdyttyään laittaa yöksi jääkaappiin, se on syöntivalmista aamulla heti kun sitä on mikrossa lämmittänyt minuutin tai pari. Uunipuuro on muutenkin kaikkein helpoin tapa valmistaa puuro. Ei tarvitse sekoitella eikä vahtia mahdollista pohjaan palamista kuten kattilassa keitettäessä. Kypsennetyn puuron on todettu olevan tuorepuuroa terveellisempää, sillä se sulaa paremmin ja kypsennetystä ohrasta vapautuu ruoansulatuselimistöön enemmän beetaglukaania kuin kypsentämättömistä hiutaleista.

Kun kaikkialla aina muistetaan mainita kaura beetaglukaanin lähteenä, niin sellainen on myös ohra. Beetaglukaani on hyödyllinen ravintokuitu, joka alentaa veren LDL-kolesteroliarvoja, hidastaa glukoosin imeytymistä ja näin tasoittaa verensokerin heilahteluja. Kaura ja ohra kumpikin sisältävät noin 3-5 prosenttia beetaglukaania. Ohrauunipuuro on tosi helppo ja herkullinen vaihtoehto sen iänikuisen kaurapuuron tai muun hiutalepuuron sijaan.

Ohrasuurimopuuro uunissa

2 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 l maitoa

1 dl kermaa

1 tl suolaa

voita vuoan voiteluun

Nauti puuro sokerin, kanelin, kardemumman ja maidon kanssa.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Voitele kohtalaisen kokoinen uunivuoka voilla. Sekoita keskenään maito, kerma sekä suola ja kaada seos vuokaan. Ripottele rikotut ohrasuurimot tasaisesti maidon joukkoon. Laita vuoka uuniin ja anna puuron hautua uunin alatasolla 1,5 tuntia.

Uunipuuron maito tuppaa tummumaan pinnalta lähes palaneeksi. Jos paiston puolivälissä puuron pinta näyttää kovin tummalta, sen päältä voi kuoria ohuen ruskean maitokalvon ja jatkaa paistamista. Puolentoista tunnin jälkeen ota vuoka uunista, kuori uudelleen muodostunut ruskea maitokalvo pois ja nauti hetikohta tai anna puuron jäähtyä ja syö sitä aamiaiseksi. Yksi annos jääkaappikylmää puuroa lämpiää mikrossa 1-2 minuutissa juuri sopivaksi.

Uuniohrapuuron kanssa toimii perinteinen sokeri-kanelisirote, mutta jos siihen lisää vielä runsaan tupsauksen hienoa kardemummaa ja sopivasti kylmää maitoa, niin puurosta tulee täydellinen.

Kevään ensimmäisistä raparpereista tuli tällä kertaa yksinkertainen piirakka, vanha kunnon Tarte Tatin. Akuuttiin raparperipiirakkatarpeeseen se valmistuu nopeiten ja vähimmillä aineksilla mitä mikään muu raparperipiirakka. Varsinkin jos käyttää valmistaikinaa, kuten minä nyt käytin. Tärkein työkalu tässä reseptissä on uuninkestävä iso paistinpannu.

Raparperi Tarte Tatin

150 g sokeria

1 rkl vaniljasokeria

pikku ripaus suolaa

2 rkl vettä

500 g raparperinvarsia

iso levy (n 350-400 g) voitaikinaa

tarjoiluun vaniljajäätelöä

Ota voitaikina pakasteesta huoneenlämpöön. Kuori raparperinvarret ja leikkaa ne sormenpään kokoisiksi paloiksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Mittaa yhteen astiaan sokeri, vanijasokeri sekä suola. Kauli voitaikina niin suureksi levyksi että saat leikatuksi siitä ohuen, paistinpannun kokoisen pyöreän kiekon.

Kaada sokeriseos paistinpannulle tasaiseksi kerrokseksi. Valuta sokerin päälle vesi pieninä noroina ja odota että sokeri on kostunut lähes kauttaaltaan. Kuumenna sokeria paistinpannulla niin että se vähitellen sulaa, lakkaa kuplimasta ja alkaa ruskistua. Jos sokeria on tarvis sekoittaa, tee se paistinpannua kallistelemalla, mutta älä koske sokeriin millään lusikalla tms ettei sokeri ala kiteytyä. Kun sokeri alkaa olla vaalean kuparinruskeaa, ota pannu pois lämmöltä ja kallistele sokeria pannulla niin että se on kauttaaltaan suunnilleen saman väristä.

Ripottele raparperinpalat yhtenäiseksi kerrokseksi ruskistuneen sulan sokerin päälle (varo roiskeita!) ja taputtele niitä vielä vähän tasaisemmaksi paistinlastalla painellen. Lopuksi nosta taikinakiekko pannulle raparperien päälle ja painele taikinan reunat raparperin ja paistinpannun reunan väliin. Työnnä pannu uuniin ja paista piirakkaa ensin 15 minuuttia 200 asteessa, minkä jälkeen vähennä lämpö 180 asteeseen ja paista vielä 15-20 minuuttia.

Kun piirakan taikina alkaa pinnaltaan olla kypsän ruskeaa, ota pannu pois uunista ja irrottele piirakan reunoja pienellä paistinlastalla irti pannusta. Laita pannun päälle sitä isompi lautanen tai piirakkavuoka. Ota tukeva ote toisella kädellä paistinpannun kahvasta (älä unohda pannulappua!!!) ja toisella kädellä lautasen/piirakkavuoan pohjasta, ja käännä koko komeus ylösalaisin. Nyt piirakan tulisi irrota pannulta ja pudota lautaselle oikein päin.

Leikkaa raparperi tarte tatin viipaleiksi ja tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Kun kalakaupan kuhafilee yleensä myydään nahattomana, niin sattuipa eteeni sellaisia fileitä joissa nahka oli vielä tallella ja suomustettu. Aina parempi. Kuha-ja ahvenfileestä täytyy ennen kypsentämistä leikata pois fileen etuosassa sijaitseva ruotorivi. Samalla fileeseen tulee pitkä v:n mallinen lovi ja fileetä on vaikea saada pidetyksi koossa paistettaessa. Kun nahka on tallella, se pitää fileen kasassa vielä senkin jälkeen kun ruotorivi on terävällä veitsellä varovasti poistettu.

Kuhafileen kanssa nautittiin keitettyä italialaista uutta perunaa, paahdettua voi-kapriskastiketta ja kolmen kurkun salaattia. Siitä ei sunnuntaiateria voi juurikaan paremmaksi muuttua.

Paistettu (nahallinen) kuha

2 nahallista suomustettua kuhafileetä

hienoa merisuolaa

valkopippuria myllystä

paistamiseen oliiviöljyä ja nokare voita

Aseta fileet leikkuulaudalle nahkapuoli alaspäin ja leikkaa ruotorivin molemmilta puolilta terävällä veitsellä viilto noin 45 asteen kulmassa jotta nahka ei rikkoudu. Ota kiinni ruotorivin ulkoreunasta ja nosta se varovasti irti kalan nahasta. Auta hiukan veitsellä jos on tarpeen.

Mausta fileet merisuolalla ja valkopippurilla. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja aseta fileet pannulle nahkapuoli alaspäin. Jos filee alkaa kovasti käpristyä, paina sitä paistinlastalla pannua vasten. Kun nahkapuoli on kunnolla ruskistunut, lisää pannulle voi, käännä fileet ja valele vielä nahkapuolta voi-öljyseoksella sen aikaa että fileet ovat kypsyneet. Tarjoile kala mahdollisimman pian.

Paahdettu voi-kapriskastike

75 g voita

0,5 tl hienoa merisuolaa

2 rkl sitruunamehua

2 rkl kapriksia

Sulata voi pienessä kasarissa ja kuumenna keskilämmöllä niin kauan että voi alkaa saada lämpimän ruskeaa sävyä ja sen tuoksu muuttuu pähkinäiseksi. Samalla kattilan pohjalle alkaa muodostua pieniä palaneita herapilkkuja. Siinä vaiheessa ota kasari pois liedeltä. Voi lämpötila on tuolloin noin +162°C. Lisää muut ainekset ja sekoita hyvin. Käytä paistetun kalan kastikkeena.

Kolmen kurkun salaatti

1 kurkku

pikkelöintilientä

(=100 g etikkaa, 200 g sokeria, 300 g vettä)

1 maustekurkku

pari kourallista salaattisekoitusta rucola, babypinaatti, punamangoldi

0,5 dl hienonnettua tuoretta tilliä

Keitä pikkelöintiliemi ja anna sen jäähtyä. Kuori puolikas kurkku, leikkaa se pieniksi paloiksi ja upota palat pikkeliin muutamaksi tunniksi saamaan makua.

Leikkaa toinen puolikas kurkkua kuorineen pienemmiksi paloiksi, samoin maustekurkku. Sekoita ainekset keskenään ja tarjoile kalan kanssa.

Siihen aikaan kun broileri oli uutta Suomessa ja sen käyttö vasta aluillaan, moni tutustui siihen esimerkiksi maatalousnäyttelyn yhteydessä. Farmassa grillattiin broileria näyttelyväelle ja sininen savu, joka syntyi hiillokseen tihkuvasta broilerin rasvasta, leijaili grillauspaikan ympärillä ja tuoksu levisi pitkälle ympäristöön houkutellen väkeä maistamaan uutuutta. Tämä grillistä tuleva tuoksu on jäänyt hyvin mieleeni ja siksi kutsun tätäkin klassiseksi grillikanaksi.

Grillin liekkeihin kanasta putoava rasva luonnollisesti syttyy palamaan ja se liekki tekee kanasta nopeasti nokikanaa. Siksi kuumennan ensin grillini kuumaksi ja sammutan keskimmäisen polttimen hetken kuluttua siitä kun olen laittanut kanankoivet grillin keskiosaan. Epäsuoralla lämmöllä grillaten saa niistä kypsiä ilman että ne mustuvat. Usein käy niin, että kun broisku saa tuta liekkien voiman niin grillaaja erehtyy luulemaan pinnalta mustia lihoja jo kypsiksi ja poistaa ne grillistä ennen aikojaan. Kana onkin vielä punainen ja puoliraaka sisältä. 175 - 200 asteessa epäsuoralla lämmöllä koipireidet kypsyvät reilussa puolessa tunnissa. Kypsyyden voi tarkistaa lihalämpömittarilla, jonka tulisi näyttää 72°C – 75°C.

Pintamausteseos grillikanalle

hienoa merisuolaa

paprikajauhetta

cayennepippuria

valkosipulijauhetta

Ripottele mausteet tasaisesti kummallekin puolella ja anna maustua puolisen tuntia ennen grillausta. Määrä maun mukaan.

Ananassalsa

puolikas ananas

1 miedohko vihreä chili

2 kevätsipulia varsineen

1 pikkelöity punasipuli

kourallinen hienonnettua tuoretta korianteria

1 limetin raastettu kuori

3 rkl sweet chili –kastiketta

ripaus hienoa merisuolaa

Grillaa ananas, kuori se, poista puumainen sisus ja leikkaa loput pieniksi paloiksi. Hienonna myös chili, kevätsipulit sekä pikkelöidyt punasipulit. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna salsan makuuntua jääkaapissa muutaman tunnin ennen käyttöä.

Puoli kiloa päivässä?

Kolme klassikkopastaa ja mummon lihapullat

Dukkah -lihapullia ja pitaleipää

Ihanaa pizzaa - taas ihan väärin tehtynä

Tosivihreä parsasalaatti

Classic New York cheesecake

Nyhtöpossua lautaselle ja leivälle

SYÖKÄÄ PERUNAA! 35 perunareseptiä

Churro + vohveli = churreli ja kolme dippiä

Koronavappu mökillä kahdelle

Pintapaistettu tartarpihvi ja kaksi herkullista salaattia

Helpot vadelma-valkosuklaaleivokset äitienpäiväksi

Mehevä possunfilee ja fenkoli-sinihomejuustosalaatti

Tonnikalapastaa ja sitruunapersiljaa

Broileria ja munakoisoa vartaassa

Omelette Arnold Bennett

Uuniohrapuuro - ihana aamiainen!

Raparperi Tarte Tatin

Kuhaa, paahdettua voi-kapriskastiketta ja kolmen kurkun salaatti

Klassinen grillikana ja ananassalsa