epätrendikäs ruokablogi

Suunnilleen pari kertaa kuukaudessa meillä syödään maksaa. Useimmiten se on seurausta ”mä-en-keksi-mitä-kokkais-tänään” –ongelmasta ja silloin on helppo kipaista hakemassa lähikaupasta pari Saarioisten perinteistä maksalaatikkoa. Valitettavan harvoin tulee paistetuksi oikeita maksapihvejä, niin hyviä kuin ne ovatkin, naudanmaksa, karitsanmaksa, poronmaksa. Sianmaksasta emme erityisemmin pidä.

Joka kerta kun olen yrittänyt etsiä maksapihveille jotain uutta reseptiä, lopputulos on ollut joko katastrofi - tai ainakin melkoinen pettymys. Siispä paistoin viipaloidun naudanmaksan taas ihan samalla, hyväksi koetulla tavalla kuin ennenkin – kevyt jauhotus ja pannulla voissa nätisti roseeksi sisältä. Lisäksi kuohkeaa perunasosetta ja jallupuolukoita. Herkullinen yhdistelmä. Uutta tässä annoksessa oli pekoni-salviakastike, jota ihan varmasti teen toistekin. Se toimi tosi hyvin paistetun naudanmaksan kanssa.

Naudanmaksapihvit ja kermainen pekoni-salviakastike

(neljälle)

1 paketti (170 g) Amerikan pekonia

2 punasipulia

1 omena (ei kovin makea lajike)

puoli ruukkua tuoretta salviaa (vain lehdet)

5 cl jaloviinaa

5 dl kanalientä

1 dl kermaa

ripaus mustapippuria myllystä

550 – 600 g hyvää tuoretta maudanmaksaa

1 dl vehnäjauhoa

1 tl suolaa

0,5 tl hienonnettua valkopippuria

voita paistamiseen

Leikkaa pekoniviipaleet yhdessä nipussa noin sentin paloiksi. Viipaleita ei tarvitse erotella toisistaan, sillä ne kyllä irtoavat toisistaan paistettaessa. Kuori punasipulit ja viipaloi ne. Kuori omena, poista siemenkota ja viipaloi omena. Hienonna salvianlehdet.

Paista Amerikan pekonia kastikekasarissa puuhaarukalla sekoitellen. Kun suurin osa rasvasta on sulanut, lisää sipulit sekä omenaviipaleet ja hauduta miedohkolla lämmöllä noin 20 minuuttia välillä sekoitellen. Sipulin ei tarvitse juurikaan ruskistua. Lisää sitten hienonnettu salvia ja jaloviina, sekoita ja anna nesteen haihtua. Lisää kanaliemi ja hauduta kastiketta puolisen tuntia välillä sekoitellen kunnes nesteen määrä on vähentynyt lähes puoleen. Mausta mustapippurilla ja soseuta kastike sauvasekoittimella. Vähän ennen tarjoilua lisää kerma, sekoita ja kiehauta vielä kerran. Pekonissa on sen verran suolaa, että sitä tuskin tarvitaan lisää.

Sillä välin kun kastike valmistuu, leikkaa maksa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja poista mahdolliset suonet sekä kalvot. Leikkaa viipaleet muutaman suupalan kokoisiksi ja taputtele ne kuiviksi. Kaada isoon muovipussiin vehnäjauho, suola sekä valkopippuri ja ravista kaikki sekaisin. Lisää maksanpalat, sulje pussi tiiviisti niin että pussiin jää mahdollisiman paljon ilmaa ja ravista kunnes kaikki maksanpalat on jauhottuneet. Kaada palat lautaselle ja ravistele ylimääräinen jauho pois. Kuumenna paistinpannulla voita ja kun kuuma voi on lakannut kuohumasta, ruskista siinä maksanpalat. Älä täytä kerralla koko pannua ja varo paistamasta paria minuuttia kauempaa. Maksan tulee ruskistua kunnolla pinnalta, mutta jäädä sisältä roseeksi. Jos maksa ehtii kypsyä sisältä harmaanruskeaksi, sen maku muuttuu ikävän tunkkaiseksi.

Pienehköllä vaivannäöllä voi valmistaa kotona erilaisia ruoanlaiton appseja eli lisäosia, jotka mahdollistavat hyvän kotiruoan ellei peräti kotigourmetin nopeamman valmistuksen. Yksi sellainen appsi on itse keitellyt liemet. Niissä on juuri sellainen maku ja sellaiset mausteet, jotka itse siihen haluaa laittaa. Tällä kertaa tein kanalientä käyttäen painekeitintä. Se nopeuttaa valmistamista, mutta kanaliemen voi keittää kannellisessa kattilassakin. Aikaa kuluu enemmän, mutta maku on siinä vähintään yhtä hyvä. Tällä ohjeella syntyy neutraalin makuinen kirkas kanaliemi, jossa ei ole käytetty lainkaan suolaa. Kun lientä sitten käyttää ruoanlaittoon, niin mausteisia makuja ja suolaisuutta on siihen helppo lisätä. Jos esimerkiksi käyttää itse ruoassa soijaa, niin ruoasta ei tule liian suolaista. Jos käyttötarkoitus on jo lientä keitettäessä tiedossa, niin makuaineita voi lisätä kattilaan jo keittovaiheessa enemmän.

Kanaliemi

n. 500 g broilerin siipiä

n. 500 g broilerin koipinuijia

2 varsisellerin vartta

1 isohko porkkana

1 iso sipuli

2 laakerinlehteä

n. 15 kpl kokokaista mustapippuria

muutama tuoreen timjamin oksa

vettä

Pätki porkkana ja sipuli n. 5 cm paloiksi ja lohko sipuli 4 osaan. Laita kanapalat painekeittimeen yhdessä muiden ainesten kanssa ja lisää vettä niin, että kanat juuri peittyvät eikä kattilan maksimiraja ylity. Kypsennä täydellä paineella 45 minuuttia ja anna paineen laskea itsekseen, jolloin saat kirkkaan liemen. Nosta kananpalat lautaselle ja siivilöi liemi kulhoon tai kattilaan. Tästä keitoksesta tuli valmista lientä 1,7 l. Anna liemen jäähtyä, jaa se sopivan kokoisiin pakasterasioihin ja laita jääkaappiin. Voit keittää lientä kokoon tiivisteeksi ja pakastaa sen jääpalamuotissa tai -pussissa ja lisätä ruokaan kypsennysvaiheessa.

Broilerin siivet ja koipinuijat ovat edullisia ja hyviä liemen raaka-aineita. Otin talteen niistä todella ylikypsyneen lihan, jota alkuperäisestä kilosta tuli hieman vajaa 300 g ikään kuin liemen sivutuotteena. Siivet ja koivet maksoivat muuten yhteensä vajaa 4 euroa, joten ei kallista, eihän? Käytimme tällä kertaa kypsän kananlihan ”maailman parhaan” kanapiirakan täytteeseen, mutta siitä saa aikaan vaikka mitä. Ja jos ei heti keksi sille käyttöä, niin pakkaseen kunnes idea syntyy.

Ihan paras kanapiirakka

Taikina

200 g kylmää voita pieninä kuutioina

200 g vehnäjauhoa

1 vajaa tl suolaa

1 vajaa tl leivinjauhetta

200 g maitorahkaa

Täyte

n. 300 g (keitettyä) kypsää kanaa

150 g pannutettuja (pakaste)tatteja hienonnettuna

1,5 dl risottoriisiä

2 kanaliemikuutiota

1 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

1 salottisipuli hienonnettuna

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

1 purjosipulin valkoinen osa hienonnettuna

1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

ripsaus suolaa

mustapippuria myllystä

ripsaus curryjauhetta

3 kovaksi keitettyä kananmunaa hienonnettuna

Pinnalle

1 kananmuna vatkattuna

Valmista ensin rahkavoitaikina. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja laita ne kulhoon. Sekoita jauhoihin leivinjauhe sekä suola ja kaada voikuutioiden päälle. Nypi voi ja jauhot tasaiseksi muruksi ja sekoita lopuksi rahka muruseoksen joukkoon. Älä vaivaa taikinaa. Laita taikina kelmun alle ja jääkaappiin noin tunniksi ennen käyttöä.

Keitä risottoriisi 18 minuuttia reiluhkossa vesimäärässä, jossa on 2 kanaliemikuutiota. Reiluhko tarkoittaa enemmän kuin 2 x riisin määrä, mutta ei ylenpalttisesti. En käyttänyt tässä juuri tekemääni kanalientä vaan säästän sen herkempää tarvetta varten. Liemikuutiot maustavat riisin ja antavat täytteeseen tarvittavan suolaisuuden. Älä siivilöi riisiä vaan nosta kattila sivuun ja anna riisin rauhassa jäähtyä ja samalla imeä itseensä mahdollisimman paljon nestettä. Näin riisistä ei tule liian kuivaa ja piirakka maistuu paremmalta. Jo kaikki neste ei ole imeytynyt, niin voit lopuksi siivilöidä ylimääräisen nesteen pois.

Kuumenna voi ja öljy pannulla ja paistele siinä keskilämmöllä tatteja ja sipuleita kunnes ne hieman pehmenevät. Mausta timjamilla, ripauksella suolaa ja currya sekä muutamalla rouhauksella mustapippuria ja sekoita joukkoon kana ja riisi. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa ja/tai pippuria. Anna jäähtyä. Keitä sillä aikaa kananmunat ja jäähdytä. Sekoita hienonnetut kananmunat jäähtyneeseen täytteeseen.

Jaa rahkavoitaikina kahteen osaan ja kauli ensin pohja suorakaiteen muotoiseksi kahden leivinpaperin välissä. Pohjan tulisi olla suunnilleen 3-5 mm ohut. Leikkaa taikinan reunat suoriksi. Kauli sitten piirakan kansi myös kahden leivinpaperin välissä. Sen tulisi olla suunnilleen saman paksuinen, mutta hiukan leveämpi ja pidempi kuin pohja. Leikkaa siitäkin reunat siisteiksi ja laita se papereineen jääkaappiin odottamaan.

Levitä täyte siten, että jätät pohjan taikinaa näkyviin noin 1,5-2 cm joka reunalta. Taputtele täyte tasaiseksi. Ota sitten jääkaapista piirakan kansilevy, nosta pohjan reunat ylös, nosta kansi täytteen päälle ja taita kansi siten että se kääntyy kaikilta reunoiltaan hiukan piirakan alle. Voitele piirakka vatkatulla kananmunalla ja pistele kuoreen haarukalla reikiä jotta höyry pääsee ulos. Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia kunnes piirakan pinta on kauniisti ruskistunut.

Kun alkoi näyttää siltä, että iso kasa sitrushedelmiä ei riittävän nopeasti vähentynyt hedelmäkorista, päätin valmistaa niistä jotain ”oikeaa ruokaa” niin kauan kuin ne eivät vielä ole ehtineet nahistua. Kuoria en sentään käyttänyt ja siemenet poimin pois, mutta kaikki muu meni blenderin kautta kattilaan. Näin hedelmistä tuli puuroon myös kuitua toisin kuin jos olisin vain puristanut ne mehuksi. Kardemummakermavaahdon kanssa tämä sopii niin aamiaiseksi, välipalaksi kuin jälkiruoaksi.

Sitrusvispipuuroa ja kardemummakermaa

6-7 klementiiniä

4-5 veriappelsiinia

1 verigreippi

1,5 dl sokeria

0,5 tl suolaa

1,5 dl mannasuurimoita

Jos ei nyt ihan juuri näitä sitrushedelmä satu olemaan käytettävissä, ne voi korvata vaikka pelkillä appelsiineilla. Joku vähän happoisampi sitrus saisi kuitenkin olla mukana, kuten vaikka limetti tai puolikas sitruuna. Pääasia vaan että niistä tulee yhteensä suunnillen litran verran sosetta.

Kuori sitrukset, poista siemenet ja laita sisukset blenderin tai sauvasekoittimen kannuun. Soseuta hedelmät ja mittaa että niistä tulee yhteensä litran verran hyvin soseutunutta massaa. Kaada soseutetut hedelmät kattilaan ja lisää sokeri sekä suola. Kuumenna kiehuvaksi, sekoita hyvin ja lisää mannasuurimot nesteen joukkoon koko ajan vatkaten. Keitä puuroa viiden minuutin ajan ja lopuksi kaada se isoon kulhoon jäähtymään.

Vatkaa kylmä puuro kuohkeaksi ja tarjoile se kardemummalla maustetun kermavaahdon kanssa.

Tammikuussa olimme säilöneet pakastimeen ison mateen mädin, kun kukaan ei jaksanut syödä sitä enää herkullisen madekeiton jälkeen. Mutta kuten tiedetään, ruoka ei pakastimessa parane, joten nyt oli korkea aika käyttää se sieltä pois blinien lisukkeena. Blinipannukakku on hyvä keino valmistaa blinit useammalle, jopa 12:lle henkilölle samanaikaisesti ilman että koko keittiö on täynnä käryä, mutta siinä on ongelmansakin. ”Blinin pitää olla hyvin hapatettu, rapsakka päältä ja pehmeän kuohkea sisältä”, M evästi minua ryhtyessäni puuhaamaan blinipannukakkua. Hmmmm...

Pannukakusta sellaisenaan ei tule pinnalta rapeaa. Blinipannari täytyy paistaa tavallaan kahteen kertaan, jotta siihen saadaan oikeanlainen rapsakkuus. Ensin paistetaan tattaripannukakku, joka jäähdytetään. Rapeus syntyy uudelleen lämmitettäessä. Pannarin voi valmistaa hyvissä ajoin, jopa jo edellisenä päivänä ennen uudelleenlämmittämistä ja tarjoilua.

Blinipannukakun päällä oli tällä kertaa ihanan napakkaa alkukauden mateenmätiä (suolaa lisättiin 1,6% mädin painosta), hienonnettua keltasipulia, kermavaahtoa, tillintöyhtöjä sekä rapeaksi pikkelöityä punasipulia ja sitruunamehulla valeltua avokadoa. Rapeaksi pikkelöidyn punasipulin salaisuus on kylmä liemi. Viipaloitu punasipuli sekoitetaan kylmään ”1-2-3” –pikkeliliemeen ja annetaan maustua muutaman vuorokauden ajan. ”1-2-3” on 1 osa etikkaa, 2 osaa sokeria ja 3 osaa vettä, kiehautetaan ja jäähdytetään.

Blinipannukakku

7 dl maitoa

1 pss kuivahiivaa

2 tl sokeria

200 g tattarijauhoa

200 g vehnäjauhoa

1 pll (1/3l) olutta

2 tl suolaa

4 keltuaista

4 valkuaista

150 g voisulaa

Lämmitä maito 42-asteiseksi, lisää kuivahiiva sekä sokeri ja sekoita. Anna seoksen tekeytyä 20 minuuttia, minkä jälkeen vatkaa joukkoon tattari- ja vehnäjauho. Anna taikinan hapantua huoneenlämmössä 12-24 tuntia. Sekoita välillä pari kertaa ettei taikina vahingossa päätä lähteä käymään jossain kulhon ulkopuolella.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset erikseen. Lisää taikinaan olut, suola sekä keltuaiset ja sekoita huolella. Sulata voi korkeassa astiassa ja kun hera on painunut astian pohjalle, kaada kirkastettu voi toiseen astiaan niin että sulatusastian pohjalle jää noin yhden desilitran verran herapitoista voita. Kirkastettua voita tarvitaan myöhemmin. Jäähdytä heravoi huoneenlämpöiseksi ja vatkaa se taikinan joukkoon. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita vaahto taikinan joukkoon. Laita korkealaitaisen uunipellin pohjalle iso leivinpaperi ja kaada taikina siihen. Paista pannukakkua 200 asteessa uunin toiseksi alimmalla tasolla 25-30 minuuttia kunnes taikina on kypsää. Jäähdytä pannukakku ja kumoa se ylösalaisin toisen leivinpaperin päälle. Käytä puolet kirkastetusta voista ja voitele sillä pannukakun pohja. Käännä pannukakku takaisin oikeinpäin, leikkaa se 12 palaksi ja voitele palojen pinta lopulla kirkastetulla voilla.

Laita uunipelti uuniin ja uuni lämpiämään 225 –asteiseksi. Kun uuni on lämmennyt, nosta pelti ulos ja pannaripalat suoraan kuumalle pellille. Lämmitä paloja 225 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia kunnes ne tuntuvat pinnalta rapeilta. Tarjoile heti sopivien lisukkeiden kanssa.

Tämä tuhti, ranskalainen papu-lihapata lämmittää ihanasti mieltä, täyttää vatsan talven pakkasilla ja sopii tarjottavaksi isommallekin joukolle. Mielen lämmitystä tarvitaan meillä nytkin, vaikka talven selkä lieneekin jo taittunut. Kaikken uutiskohinan, huolestuneisuuden ja perisuomalaista eristyneisyyttä tiukemman kotoilun keskelläkin pätee vanha sanonta: ”Hyvä ruoka, parempi mieli”.

Kotivaraa tarkastaessamme löysimme taannoin tarjouksesta hankitun purkin confitoituja ankankoipia. Siitä syntyisi herkullista ruokaa useammallekin aterialle kahdelle hengelle. Kun kaapissa oli sopivasti myös pari tölkkiä valkopapuja, syntyi ajatus cassoulet’in valmistamiseen. Tämähän ei tietenkään ole mitään pikaruokaa, mutta nythän monella on aikaa sopivasti vaikka tällaiseen.

Cassoulet

1 prk confitoituja ankankoipia (4 kpl, 1,35 kg)

2 prk kypsiä valkoisia papuja (280 g x 2)

1 pkt Nürnbergin bratwursteja (200 g)

1-2 sipulia

1 sellerin varsi

1-2 porkkanaa

1 pkt pekonia (170 g)

4 valkosipulin kynttä

2 rkl tomaattipyreetä

3-4 timjamin oksaa

2 rosmariinin oksaa

1 ruukku lehtipersiljaa

2 dl kuivaa valkoviiniä

5 dl kanalientä

50 g pankoa

30 g gruyere juustoa

Kuumenna uuni 140°C:een. Nosta ankankoivet paistinpannulle nahkapuoli alaspäin ja kuumenna pannu. Kun nahat ovat saaneet riittävästi väriä (n.4-5 min), käännä koivet ja paista toistakin puolta 2-3 minuuttia. Nosta koivet pataan.

Tässä vaiheessa pitää muistaa sanoa, että säästäkää purkkiin jäänyt ankanrasva. Siivilöikää se ja pankaa jääkaappiin – se on erinomaista esimerkiksi perunoiden paistamisessa.

Kaada pannulta ylimääräinen rasva myöskin talteen. Ei kuitenkaan kaikkea, sillä seuraavaksi siinä ruskistetaan bratwurstit, jotka myös siirretään pataan. Sitten ovat vuorossa paloiteltu pekoni sekä hienonnettu selleri, hienonnettu sipuli ja paloiteltu porkkana. Minusta on kivaa jättää ainakin osa porkkanasta hieman isommiksi paloiksi, jolloin ne erottuvat valmiissa padassa eivätkä pehmene kokonaan.

Kun pekoni on ruskistunut ja sipuli on pehmennyt, sekoita joukkoon tomaattipyree, timjami sekä rosmariini, kuoritut valkosipulin kynnet ja puolet lehtipersiljasta hienonnettuna. Kypsentele minuutin, pari, nosta lämpöä ja kaada valkoviini pannulle. Anna viinin keittyä kokoon noin puoleen, lisää valutetut pavut, kuumenna ne ja kaada pannun sisältö pataan ankan ja makkaroiden seuraksi. Lisää vielä juuri kiehautettu kanaliemi ja nosta pata uuniin. Siellä se saa rauhassa hautua 1 ½ tuntia. Lisää tunnin kohdalla hiukan kanalientä jos pata tuntuu kuivuvan liikaa.

Raasta sillä aikaa juusto ja sekoita se pankoon. Ripottele seos padan pinnalle ja kuumenna 225°C uunissa tai grillivastuksen alla kunnes kuorrutus saa kauniin värin. Täyttävä ja maittava pata on valmis. Hienonna toinen puoli lehtipersiljaruukusta ja ripottele sitä lautaselle. Lasi lempiviiniäsi ja elämä ainakin hetken hymyilee taas.

p.s. Vaikka valmiin ruoan määrä padassa näyttää kohtalaisen pieneltä, tästä oikeasti riittää syötävää ainakin kahdeksalle.

Passionhedelmät hedelmäkulhossa olivat lopultakin muuttuneet ihanan ryppyisiksi, mikä tarkoittaa sitä että ne ovat kypsyneet ja makeutuneet. Kaupasta harvoin saa näin kypsiä passionhedelmiä, vaan yleensä ne ovat pinnaltaan silkinsileitä ja sisältä todella happamia. Sitten niiden kypsymistä täytyy odottaa päivätolkulla, mutta se kannattaa.

Passion-kinuskikastike toimii hienosti vaikka ihan vaan vaniljajäätelön kanssa. Vielä parempi, jos kaapista löytyy kookosrahkan ainekset, kermaa, rahkaa ja kookoskermaa.

Kookosrahkaa ja passion-kinuskikastiketta

200 g (Arlan) maitorahkaa

165 ml tölkki kookoskermaa (ei kevyt!)

1 dl kuohukermaa

0,5 dl sokeria

4 kypsää passionhdelmää

1 rosmariininoksa

1 rkl vettä

100 g sokeria

2 rkl vettä

2 rkl kermaa

30 g voita

1 kypsä passionhedelmä

Sekoita keskenään kookosrahkan ainekset, maitorahka, kookoskerma, kuohukerma sekä sokeri ja vatkaa seos vaahdoksi. Jaa kookosrahka neljään jälkiruokakulhoon ja laita ne jääkaappiin odottelemaan.

Halkaise passionhedelmät ja laita sisukset pieneen kattilaan. Lisää rosmariininoksa sekä vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita ja jätä jäähtymään noin tunniksi tai pariksi. Painele sitten mehu siivilän läpi pieneen kulhoon ja kopauta siivilään jääneet ”roskat” pois.

Kaada paksupohjaiseen kattilaan sokeri sekä 2 rkl vettä. Anna veden imeytyä sokeriin ja kuumenna sitten sokeria niin että se sulaa. Älä sorki sokeria, vaan vain kallistele kattilaa jotta sokeri sulaisi tasaisesti. Kun sokerin väri melko nopeasti on muuttunut meripihkan ruskeaksi, lisää joukkoon kerma ja sekoita voimakkaasti vispilällä. Lisää sitten voi ja sekoita kunnes voi on sulanut. Jäähdytä kinuskikastike huoneenlämpöiseksi.

Viimeistele kookosrahka-annokset passion-kinuskikastikkeella ja passionhedelmän siemenillä.

Rogan Josh on alun perin lähtöisin muinaisesta Persiasta, Kashmirin alueelta. Se on mausteinen pataruoka, jossa pääraaka-aineena on lammas. Rogan tarkoittaa kuumaa tai punaista ja molemmat kuvaavat tätä ruokaa, josh taas tarkoittaa öljyä. Alkuperäinen mausteisuus ja omalla tavallaan kuumuuskin tulee kashmirin chilistä. En ole eläissäni syönyt alkuperäisversiota missään enkä koskaan tule kai syömäänkään. Tämä resepti on laadittu Rick Steinin reseptiä mukaellen ja toivottavasti alkuperäisen ruoan hengen tavoittaen. Jos jollakin on vielä sellainen mielikuva, että lammas tai karitsa maistuvat villalta, niin tämä ruoka viimeistään muuttaa heidän maailmansa.

Olisiko tässä sopivaa vaihtelua pääsiäislampaan resepteihin?

Rogan Josh kashmirilaiseen tapaan

1 kg karitsan luutonta etuselkää

7 cm inkiväärin pala

4 valkosipulin kynttä

1 dl maustamatonta esim. kreikkalaista jogurttia

1 kanelitanko

6 vihreää kardemummapodia

6 kokonaista neilikkaa

1 kuivattu peperoncini chili

2 rkl öljyä paistoon

2 sipulia suikaloituna

1 tl kokonaisia mustapippureita rouhittuna

1 tl korianterinsiemeniä rouhittuna

1 tl fenkolinsiemeniä rouhittuna

½ tl muskottipähkinää

1 tl jeeraa

1 tl garam masalaa

1 tl chilijauhetta

1 tl kurkumaa

1 tl hienoa merisuolaa

4 rkl tomaattipyreetä

2 dl kuumaa vettä

Lisäksi tarjoiluun

jogurttia

kurkkua

korianterin lehtiä

Paloittele karitsa n. 2-3 cm paloihin ja poista paksumpi ”tali” jos sitä on. Ohuet kalvot lähes häviävät kypsennyksen aikana. Laita palat riittävän tilavaan kulhoon. Raasta inkivääri ja valkosipulin kynnet ja sekoita ne jogurttiin. Sekoita jogurtti lihanpalojen joukkoon. Voit tehdä tämän etukäteen mutta ainakin heti aluksi. Jossain neuvotaan marinoimaan yön yli, mutta näinkin makua tulee ihan mukavasti. Kuumenna uuni 170°C.

Hienonna morttelissa korianterin siemenet, fenkolinsiemenet ja mustapippurit. Kuumenna pata liedellä ja paahda siinä hetki kanelia, kardemummaa, neilikkaa ja peperoncinia. Kaada ne mortteliin ja murskaa ne. Lisää niiden joukkoon loput kuivamausteet. Lorauta öljy pataan ja kuullottele sipuleita siinä. Sekoita joukkoon mausteseos. Lisää myös tomaattipyree. Kuumenna koko ajan samalla sekoittaen. Älä kuitenkaan polta, siirrä vaikka pata sivuun levyltä.

Tässä vaiheessa ovikello saattaa soida ja naapuri tulee kyselemään että mitä ihanuuksia teillä oikein kokataan – on nimittäin niin mahtava tuoksu.

Lisää vesi ja sekoita. Sitten vielä lihat jogurtteineen ja sekoita ne hyvin mausteseokseen. Lihoja ei ole siis tarvis ruskistaa. Kun neste kiehuu laita kansi päälle ja siirrä pata uuniin. Siellä se saa rauhassa muhia 1,5 tuntia ja vielä puoli tuntia uuni sammutettuna. Tarjoa basmatiriisin, pelkän jogurtin tai kurkkuraidan ja kurkkusuikaleiden kanssa.

Tästä ateriasta jää kiva pieni mausteiden kihelmöinti kielelle, eikä todellakaan maistu villalta.

Miltä kuulostaa, että lounaaksi tai iltapalaksi on tarjolla kinkku-juustovoileipä ja maitoa? Aika tylsää? Mutta sen voi tehdä toisinkin, ihan samoista aineista ja paljon herkullisemmin. Sen leivän nimi on Croque Monsieur.

Jotta siitä tulisi erikoisen hyvää, leiväksi kannattaa valita vaaleahko moniviljaleipä, jossa on paljon enemmän makua kuin tavallisessa ranskiksessa tai paahtoleivässä. Kinkussa ei saisi olla savun makua, joten kinkuksi uunikinkkua tai vastaavaa, mutta ei palvikinkkua. Savu peittää muuten alleen kaikki muut maut. Juuston pitää olla hyvin sulavaa ja sulaneena valuvaa, kuten cheddar, gruyere, mozzarella, raclette tms. Minulla oli jääkaapissa näitä pieniä paloja, joten raastoin ne kaikki samaan kasaan. Sitten vielä hyvin maustettu bechamelkastike, niin herkku on kasassa tuotapikaa.

Croque Monsieur

(2 annosta)

4 dl maitoa

(3 maustepippuria ja 1 laakerinlehti)

30 g voita

30 g vehnäjauhoa

1 tl Dijon sinappia

2 tl Worcesterkastiketta

60 g juustoraastetta (cheddar/gruyere/mozzarella/raclette tms)

hiukan suolaa ja valkopippuria myllystä

4 viipaletta vaaleahkoa moniviljaleipää

50 g uunikinkkua tms (ei palvikinkkua) ohuina viipaleina

hiukan Dijon sinappia

40 g juustoraastetta

pari nokaretta voita

Laita uuni lämpiämään 240 asteeseen.

Valmista ensin juustokastike. Kaada kattilaan maito (ja mausteet), kuumenna kiehuvaksi ja ota sitten kattila pois lämmöltä. Sulata toisessa kattilassa 30 g voita ja lisää jauhot. Sekoittele seosta muutaman minuutin ajan pienellä lämmöllä varoen ettei jauhot ruskistu. Siivilöi mausteet pois kuumasta maidosta ja kaada maitoa hiljalleen voi-jauhoseoksen joukkoon koko ajan vispaten niin ettei kastikkeen joukkoon jää kokkareita. Lisää Dijon sekä Worcester ja sekoita hyvin. Keittele kastiketta pienellä lämmöllä koko ajan sekoitellen muutamien minuuttien ajan. Lisää lopuksi juustoraaste ja sulata se kastikkeen joukkoon. Maista valmista kastiketta. Voi olla että se ei tarvitse enempää suolaa, sillä juustoissa on melkoisesti suolaa. Lisää kuitenkin muutama rouhaisu valkopippuria.

Levitä kahdelle leivälle kerros juustokastiketta, sen päälle kinkkua, kinkun päälle hiukan sinappia ja sitten runsas puolet juustoraasteesta. Paina toinen leipä näiden leipien päälle. Sulata paistinpannulla hiukan voita ja nosta leivät pannulle. Ruskista leivät molemmin puolin, jolloin ne saavat lisää makua. Siirrä leivät paistinpannulta uunivuokaan, kaada päälle loput kastikkeesta sekä loput juustoraasteesta. Laita vuoka uuniin vielä muutaman minuutin ajaksi, jolloin juusto sulaa ja juustokastike saa hiukan väriä pintaansa.

p.s. Jos tästä haluaa Croque Madamen, leivän päällä oleva juustokastike korvataan ”sunny side up” –paistetulla kananmunalla eikä leipiä laiteta enää uuniin.

Nyt on meneillään pakastimen tyhjennysviikot. Äidilläni oli aikoinaan nerokas tapa organisoida kellarissaan sijainneen ison arkkupakastimen sisältö. Hänellä oli siellä pienempiä muovikoreja ja koreissa pääosin samansisältöisiä pakasteita. Jokaisen korin laitaan oli sidottu litteä lahjanauha, jonka toinen pää tuli pakastimen ulkopuolelle. Nauhan toisessa päässä oli lappu jossa luki mitä korista löytyy ja nauhaa seuraamalla löysi nopeasti haluamansa pakasteen eikä kantta tarvinnut pitää turhan kauaa avoinna. Siihen pakastimeen ei useinkaan unohtunut mitään toisin kuin kaappipakastimeen, jollainen minulla on. Oma lukunsa ovat pakastimesta ajoittain löytyvät "UFO"t (unidentified frozen object). Ufoja onnistuu välttämään, jos aina muistaa kirjoittaa pakasteen kylkeen mitä se sisältää ja milloin se on pakastettu.

Löytämäni muutama rasia ylivuotisia metsävadelmia eivät kuuluneet sarjaan ”ufo”, mutta päätin keittää ne hilloksi. Samalla sain hyvän syyn paistaa pannuhatun. Pannuhattu on malliltaan tämä ”Dutch baby” eli ”Bismarck pancake” eli sellainen, jonka reunat pullahtavat korkeiksi ja pannukakku muistuttaa ylösalaisin käännettyä baskeria - tai vaikka ufoa, jos niin halutaan.

Tällä menetelmällä paistetaan myös kuuluisat Yorkshire puddingit, jotka eivät siis ole mitään vanukkaita, vaan pannukakkuja. Royal Society of Chemistry on julkilausumassaan vuonna 2008 määritellyt, että Yorkshire puddingin korkeuden tulee olla vähintään 4 tuumaa tai muutoin se ei ole mikään Yorkshire pudding. RSC:n laatima virallinen resepti löytyy täältä.

Pikainen vattuhillo

2 paino-osaa pakastevadelmia

1 paino-osa hillosokeria

Paino-osien suhde voi siis olla esimerkiksi 1 kg vadelmia ja 500 g hillosokeria.

Sulata vadelmat kattilassa ja kuumenna ne kiehuvaksi. Lisää hillosokeri ja keitä seosta hiljaa poreillen noin 15 minuutin ajan välillä sekoitellen jotta hillosokerin pektiini alkaa toimia. Tölkitä hillo heti kuumana.

Enemmän asiaa hillojen valmistamisesta täällä säilönnän abc:ssa.

Pannuhattu

2,5 dl vehnäjauhoa

ripaus suolaa

2 rkl sokeria

2 munaa

4 dl maitoa

1 dl kermaa

2 rkl voita

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ylä-alalämpö.

Sekoita kulhossa jauhot, suola sekä sokeri. Lisää kananmunat ja vatkaa ne jauhojen joukkoon. Lisää maito sekä kerma vähän kerrallaan vatkaten kunnes taikinassa ei ole enää kokkareita. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia.

Laita voi paloina pyöreään piirakkavuokaan tai valurautapannuun ja vuoka/pannu kuumaan uuniin. Kun voi on sulanut ja ruskistunut, pyöräytä vuokaa niin että voi peittää koko pohjan ja kaada taikina vuokaan. Paista pannuhattua noin 25 minuuttia kunnes reunat ovat komeasti koholla ja pinta kauniin ruskea. Anna pannuhatun jäähtyä vuoassaan ennen tarjoilua.

Kuuma rasva kuuman vuoan pohjalla saa aikaan taikinan reunojen kohoamisen.

Mikä ihme siinä on että ihminen osaa rakentaa pilvenpiirtäjiä, keksiä internetin ja lentää avaruuteen, mutta jauho- ja sokeripusseja ei osata tehdä sellaisiksi ettei ne repeytyisi avattaessa!

Huhtikuussa uusien ruokien lisäksi palaamme takaisin muutamiin vanhoihin hyviin resepteihin, jotka sopivat tällaiseen pakkokotoiluun. Maukkaita ja kohtalaisen helppotekoisia ruokia, joiden ainekset toivottavasti eivät ainakaan vielä ole lopussa kauppojen hyllyiltä. Helppo ei välttämättä aina tarkoita samaa kuin nopea, mutta mahdollinen pitkä kypsennys uunissa toisaalta vapauttaa kokin tekemään välillä muita askareita.

Erilaiset makeat pannukakut ja letut ovat tunnetusti lohturuokaa, mutta suolaisista letuista saa ihan oikean aterian. Myskikurpitsasoseesta valmistetut letut ovat aivan ihania graavilohitartarin tai oikeastaan melkein minkä tahansa kala- tai liharuoan kanssa nautittuna. Lisäksi, jos käytettävissä on kokonainen myskikurpitsa, sen siemenet voi paahtaa ja käyttää ne peston valmistukseen. Pestoa voi sitten käyttää vaikkapa jonkun pastaruoan maustamiseen.

Myskikurpitsasose

1 iso myskikurpitsa

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Halkaise kurpitsa ja lusikoi siemenet pois. Leikkaa kurpitsa pienemmiksi paloiksi ja levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele kurpitsanpaloille oliiviöljyä sekä hiukan suolaa. Mausta palat lopuksi mustapippurilla.

Kypsennä kurpitsapaloja uunissa 220 asteessa noin puoli tuntia tai tunnin kunnes sisus on täysin kypsää ja pehmeää. Anna palojen jäähtyä sen verran että niitä pystyy käsittelemään, minkä jälkeen kuori palat ja soseuta ne sileäksi soseeksi. Kun sose on jäähtynyt, sen voi käyttää heti tai laittaa sopivina annoksina pakastimeen. Hyvin paahtuneet kurpitsapalat voi soseuttaa myös kuorineen, jolloin mitään ei mene hukkaan.

Paahdetut myskikurpitsansiemenet

myskikurpitsan siemeniä

Levitä myskikurpitsan siemenet väljästi uunipellille leivinpaperin päälle ja laita pelti uuniin 175 asteeseen 20 minuutin ajaksi. Sekoittele sitten siemeniä ja jatka paahtamista 120 asteessa toiset 20 minuuttia. Sekoittele taas siemenet pitkin paperia, sammuta uuni mutta jätä luukku kiinni ja anna siementen paahtua vielä tunnin ajan jäähtyvässä uunissa.

Myskikurpitsaohukaiset

300 g kurpitsasosetta

2 munaa

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

0,5 tl suolaa

1 dl vehnäjauhoa

ripaus mustapippuria myllystä

paistamiseen voita

Vatkaa kaikki ohukaistaikinan ainekset hyvin sekaisin. Taikina saa olla jonkin verran paksumpaa kuin tavallinen lettutaikina. Jos tarvitsee ohentaa, lisää vettä, jos tarvitsee paksuntaa, lisää jauhoja. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia ennen paistamista. Paista letut pikkulettupannulla molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Määrästä tulee noin 18-20 pikkulettua.

Jos valmistat myös graavilohitartarin ja korianterikastikkeen, valmista kastike ensin jotta se ehtii maustua kunnolla.

Korianterikastike

1 tölkki (150 g) creme fraichea

1 rkl kapriksia

0,5 dl hienonnettua korianteria

suolaa

(ruoka)kermaa

Murskaa kaprikset karkeasti ja lisää ne creme fraichen joukkoon yhdessä korianterin kanssa. Mausta suolalla ja jos kastike tuntuu kovin paksulta, ohenna tarvittaessa (ruoka)kermalla. Jätä kastike jääkaappiin maustumaan.

Graavilohitartar

400 g graavilohta

2 rkl hienonnettua keltasipulia

1 tl hienonnettua punaista mietoa chiliä

1 rkl hienonnettua tuoretta tilliä

2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria

1 tl hienoa sokeria

1 tl raastettua piparjuurta

2 rkl sitruunamehua

Leikkaa graavilohi ihan pieniksi, noin puolen sentin kuutioiksi. Lisää kalan joukkoon hyvin hienonnetut mausteet, sekoita huolella ja jätä jääkaappiin maustumaan. Lisää seokseen sitruunamehu juuri ennen tarjoilua.

Kurpitsansiemenpesto

yhden myskikurpitsan uunissa kuivatut siemenet

0,5 tl karkeaa merisuolaa

1 ruukku tuoretta korianteria

1 dl parmesaaniraastetta

2 rkl limettimehua

1 valkosipulinkynsi

6 - 7 rkl hyvää oliiviöljyä

hiukan mustapippuria myllystä

ripaus cayennea

Hienonna korianterinlehdet veitsellä silpuksi ja varret parin millin mittaisiksi pätkiksi. Korianterin varret eivät hienonnu ja jos joukossa on pitkiä varsia, ne jäävät peston joukkoon ikävän tuntuisiksi, hiusten kaltaisiksi rihmoiksi.

Laita mortteliin paahdetut kurpitsansiemenet, merisuola, hienonnettu korianteri, parmesaaniraaste, limettimehu, hienonnettu valkosipulinkynsi sekä muutama lusikallinen oliiviöljyä. Hierrä seosta tasaiseksi ja lisää vähitellen loput korianterit sekä oliiviöljy. Paahdetut kurpitsansiemenet imevät öljyä eri tavalla kuin pähkinät tai pinjansiemenet, joten öljyä saattaa joutua lisäämään vielä lusikallisen tai pari enemmänkin mitä reseptissä sanotaan. Kun seos on tasalaatuista, mausta pesto mustapippurilla ja ripauksella cayennea.

Perinteinen jauhelihalasagne on hyvää ja riittoisaa, mutta joskus siihen kaipaa vähän vaihtelua. Mikäli pakastimessa sattuu olemaan sopivasti myskikurpitsasosetta, sitä voi käyttää kasvispainotteisen lasagnen valmistamiseen. Jos kurpitsaa on mutta sosetta ei, siihen löytyy resepti eilisestä päivityksestä. Lisämakua lasagnelle antaa paketti paistettua amerikanpekonia sekä perinteinen mirepoix eli sipuli-varsiselleri-porkkana yhdistelmä. Jotain hapokasta lisuketta tämä vielä tarvitsee ja uunikuivatut kirsikkatomaatit on siihen täydellinen ratkaisu. Aloitetaan niistä tomaateista.

Uunikuivatut minitomaatit

1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja

0,5 rkl ruokaöljyä

0,5 tl hienoa merisuolaa

1 tl sokeria

mustapippuria myllystä

(halutessaan voi laittaa myös hiukkasen punaviinietikkaa tai balsamiviinietikkaa)

säilömiseen tilkka ruokaöljyä

Puolita tomaatit ja lado ne vierekkäin uunivuokaan. Ripottele päälle ruokaöljy ja mausteet ja kuivaa 150-asteisessa uunissa pari tuntia kunnes tomaatinpuolikkaat ovat rypistyneet mutta eivät vielä kovasti kuivuneet. Jäähdytä, laita tomaatit purkkiin ja ruokaöljyä niiden päälle. Säilyy jääkaapissa pari viikkoa ellei tule syödyksi sitä ennen.

Myskikurpitsa-pekonilasagne

(6 annosta)

kurpitsatäyte

2 porkkanaa

2 sellerinvartta

1 iso sipuli

nokare voita

1 paketti (170 g) Amerikanpekonia

600 g myskikurpitsasosetta

2 rkl tomaattipyreetä
1 tl valkoviinietikkaa

1 tl hienoa merisuolaa

juustokastike

60 g voita

60 g vehnäjauhoa

noin 1 litra (kuumaa) maitoa

150 g mozzarellaraastetta

hienoa merisuolaa

valkopippuria myllystä

12-15 lasagnelevyä

voita vuoan voitelemiseen

Leikkaa sipuli, porkkanat ja varsisellerit muutaman millin kuutioiksi. Sulata paistinpannulla voita ja kuullota kasvispalat siinä. Paista amerikanpekonit rapeiksi ja imeytä niistä ylimääräinen rasva talouspaperiin. Leikkaa pekonit pieniksi muruiksi. Kuumenna myskikurpitsasose ja mausta se tomaattipyreellä, valkoviinietikalla sekä suolalla. Lisää joukkoon kuullotetut kasvikset sekä pekonimurut.

Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Sekoittele pienellä lämmöllä muutaman minuutin ajan ja lisää sitten kuuma maito vähän kerrallaan. Sekoita huolella ettei kastikkeeseen jää jauhokokkareita. Keittele kastiketta hiljaa poreillen ja ahkerasti sekoitellen noin 10 minuuttia kunnes jauhot ovat kypsyneet. Muista että maitopohjaiset kastikkeet palavat pohjaan heti kun selkänsä kääntää… Lisää lopuksi juustoraaste ja sekoita kunnes juusto on täysin sulanut kastikkeen joukkoon. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Voitele laakea lasagnevuoka voilla. Lusikoi vuoan pohjalle ohut kerros juustokastiketta ja lado sen päälle kerros lasagnelevyjä. Levitä pastalevyille kolmannes kurpitsatäytteestä ja sen päälle neljännes jäljellä olevasta juustokastikkeesta. Jatka lasagnelevyillä, kurpitsatäytteellä ja juustokastikkeella kunnes viimeisen pastalevykerroksen päälle tulee vielä loput juustokastikkeesta. Kypsennä myskikurpitsa-pekonilasagne uunin keskitasolla 185 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Anna lasagnen vetäytyä noin 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Arkistojen kätköistä löytyi ihanan kasvispiirakan resepti. Tästä saa ”päivän pakolliset” kasvikset kuin huomaamatta. Samalla pienet kotikoululaisetkin voisivat ottaa osaa piirakan valmistukseen. Mahtaisikohan tämä kelvata opettajalle kotitalouden kotitehtäväksi?

Ratatouillepiirakka

1 iso levy (600 g) lehtitaikinaa (pakaste)

tai 2 kpl Lidlin ohutta puff pastry –taikinaa (tuoretuote)

2 kesäkurpitsaa

2 pientä munakoisoa

5 isoa luumutomaattia

1 keltasipuli

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl balsamiviinietikkaa

suolaa

mustapippuria myllystä

ripaus sokeria

(tuoretta basilikaa)

Ota voitaikinalevy pakasteesta sulamaan (tai tee lehtevä voitaikina ihan itse) ja viipaloi kesäkurpitsat sekä munakoiso noin 3 mm ohuiksi viipaleiksi. Käytä viipalointiin mieluiten ”mandoliinia” jos mahdollista, jotta kaikki viipaleet olisivat yhtä tasaisen ohuita. Levitä kaikki kasvisviipaleet talouspaperin päälle vieri viereen ja ripottele niille ohuelti suolaa. Noin 15 minuutin kuluttua taputtele talouspaperilla viipaleet kuiviksi ja laita odottamaan. Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja poista viipaleista siemenet.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Kauli sulatettu lehtitaikinalevy leivinpaperin päällä lähes uunipellin kokoiseksi. Jos käytät Lidlin puff pastry taikinaa, tästä piirakasta tulee parempi jos laittaa kaksi isoa taikinalevyä päällekkäin. Viillä terävällä veitsellä taikinalevyyn yhtenäinen, matala viilto noin sentin päähän taikinan reunoista. Vain noin millin syvä, sen verran että taikinan pinta rikkoutuu. Siten piirakkaan tulee siisti reuna. Ripottele sipulikuutiot tasaisesti taikinan päälle reunaviillon sisäpuolelle. Asettele suoriin riveihin vuorotellen munakoisoa, tomaattia ja kesäkurpitsaa jne kunnes koko piirakka on päällystetty kasviksilla. Pirskottele kasviksille lopuksi oliiviöljyä sekä balsamiviinietikkaa ja ripottele päälle suolaa, mustapippuria sekä hitunen sokeria.

Ota kuuma pelti uunista ja (tässä tarvitset apukäsiä!) nykäise sen päälle varovasti leivinpaperi piirakoineen (näin siksi että pohja paistuu paremmin). Kypsennä uunin alatasolla noin 25-30 minuuttia tai kunnes piirakan reunat ovat saaneet sopivasti väriä. Anna ratatouillepiirakan jäähtyä ja vetäytyä hetken ennen tarjoilua. Viimeistele leikkaamalla piirakan päälle hiukan tuoretta basilikaa. Piirakka on vielä parempaa seuraavana päivänä, kun kaikki maut ovat saaneet rauhassa tasaantua.

Kaikkihan tietävät mikä on ufo, siis tunnistamaton lentävä esine. Pakastimessamme ei kuitenkaan ollut lautasta eikä muutakaan lentävää, vaan se UFO oli Unidentified Frozen Object eli suomeksi tunnistamaton pakastettu juttu... Ihme, että niitä oli kuitenkin vain yksi ja se löytyi kun yritimme saada aikaan järjestystä ja samalla toivottavasti lisätilaa pakastekaappiimme. Ei päivämäärää, ei mitään nimilappua, joten mitä se on? Sulatimme sen ja ilmeni, että kyseessä oli jotakin pitkään kypsennettyä lihaa – lammasta, nautaa kenties? Karitsan niskaa, häränhäntää tai naudan rintaa? Kypsennettynä ja miedosti maustettuna. Rouva heitti kokkisotahaasteen ja kertoi minun olevan kokkausvuorossa. Aikaa riittävästi ja maku ratkaisee onnistumisen. Tästä lähti liikkeelle

Yllätyspata

n. 250 g ylikypsää naudan rintaa (sitä se oli) revittynä

2 rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli

1 solo valkosipuli

1 kuivattu chilipalko

1 prk datterini tomaatteja (220 g)

4 kokonaista neilikkaa

½ tl jauhettua kanelia

½ tl kuivattua oreganoa

1 dl punaviiniä

2 kevätsipulia

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Lorauta öljy pannulle, lisää chilipalko ja kuullota sipulia öljyssä miedolla lämmöllä ja lisää myös valkosipuli sekä kuivat mausteet. Nosta hieman lämpöä ja laita lihat pannulle, jotta ne lämpiävät ja maustuvat. Kaada punaviini pannulle ja anna kiehua osittain kokoon ja lisää sitten tomaatit. Anna hetken aikaa kiehua ja lisää tarvittaessa sopiva määrä vettä, jolla olet huuhtonut tomaattitölkin. Lihahan on jo valmiiksi kypsää, ja jos laitoit heti aluksi riisin kiehumaan niin ateria alkaakin olla valmis. Hienonnettua kevätsipulia annoksen päälle ja makutuomari pääsee maistelemaan.

Makutuomarin kommentti: Wau… Jotain hiukan stifadon tapaista, risottoriisiä ja brokkolinia, nam, saa laittaa toistekin jos tällaisia ufoja tulee uudelleen vastaan pakkasesta ;)

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Toiset tekevät etätöitä kotona ja lapset hoitavat virpomisen etänä kuvaviestillä :) Pääsiäispupu oli onneksi ollut hereillä ja toimittanut suklaamunat virpojille jo hyvissä ajoin paria viikkoa etukäteen.

Viikolla paistettiin rapeita vohveleita, kun halusimme pelastaa yhden mustapilkullisen banaanin ja purkin creme fraichea, jonka päiväys oli juuri mennyt ohi bestbeforen. Ja tokihan pakastimesta aina täytyy löytyä yksi paketti vaniljajäätelöä.

Rapeat vohvelit ”banoffee”

2 munaa (huoneenlämpöisiä)

3 rkl sokeria

4 dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

pikkuripaus suolaa

2,5 dl maitoa

200 g creme fraichea

50 g voisulaa

paistamiseen hiukan kirkastettua voisulaa

lisäksi banaania, jäätelöä, kinuskikastiketta

Sulata voi ja anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Riko munat kulhoon, lisää sokeri ja vaahdota kevyesti. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe sekä suola. Vatkaa munavaahdon joukkoon vuorotellen jauhoa ja maitoa. Lisää lopuksi creme fraiche sekä voisula ja sekoita hyvin. Anna vohvelitaikinan tekeytyä tunnin verran ennen paistamista.

Voitele vohvelirauta ohuelti kirkastetulla voisulalla ja paista vohvelit. Taikinasta tulee 8 normaalikokoista vohvelia. Jäähdytä vohvelit ritilän päällä, jolloin ne jäävät ihanan rapeiksi. Tarjoile banaaniviipaleiden, jäätelön ja kinuskikastikkeen kanssa.

Suomalaisten suosikkikasvikset olivat vielä joitain vuosia sitten HK:n sininen, paistettu sipuli, ketsuppi ja keltainen Jaffa. Onneksi oikeiden kasvisten käyttö on lisääntynyt, vaikka makkara pitää edelleen pintansa. Nakit ja perunasalaatti ovat aina kauppojen tarjouksessa vapuksi, juhannukseksi tai uudeksivuodeksi, uunimakkara on ihan helpoimpia ruokia valmistaa ja makkarakastike maistunee (melkein) kaikille. Tässä etätyöntekijöille pari reseptiä jotka valmistuvat ihan tavallisista nakeista.

Sisäkeittiössä kokataan nakkistroganoffia ja ulkona grillissä tikkuhodareita.

Nakkistroganoff

300 g (kuorellisia) nakkeja

1 sipuli

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoa

kiehuvaa vettä

1-2 maustekurkkua

1 tl tomaattipyreetä

1 rkl smetanaa

puolikas lihaliemikuutio

tilkka kermaa

(suolaa ja mustapippuria)

Leikkaa nakit noin puolen sentin viipaleiksi. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Sulata paistinpannulla 1 rkl voita ja kuullottele siinä sipuleita. Lisää nakinpalat ja sekoittele kunnes sekä sipulit että nakit ovat hiukan ruskistuneet. Kaada paistinpannun sisältö lautaselle odottelemaan ja kuivaa pannu talouspaperilla.

Sulata 2 rkl voita pannulla ja lisää jauhot. Sekoittele miedolla lämmöllä kunnes jauhot ovat ruskistuneet kuumassa voissa vaalean kuparinruskeiksi. Lisää kiehuvaa vettä tilkka kerrallaan ja sekoittele kunnes kastikkeessa ei enää ole paakkuja. Lisää vettä sen verran, että pannulla on hieman löysä kastike ja keittele sitä kokoon viitisen minuuttia. Lisää kiehuvaa vettä jos kastike tuntuu kuivuvan liikaa. Kaada ruskistetut sipulit ja nakinpalat takaisin pannulle kastikkeen joukkoon ja sekoita. Lisää pieniksi kuutioidut maustekurkut, tomaattipyree sekä smetana ja keitä kastiketta kunnes kurkunpalat ovat lämmenneet. Mausta nakkistroganoff lihaliemikuutiolla, mitä voimakkaammin maustetut nakit, sitä vähemmän kastike kaipaa lisämausteita. Lisää lopuksi tilkka kermaa, sekoita ja anna kastikkeen vielä kerran kiehahtaa. Tarkista mausteiden määrä ja lisää suolaa sekä mustapippuria jos on tarvis.

Tarjoile perunasoseen ja raastesalaatin kanssa.

Tikkuhodarit grillissä

400 g vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

3/4 dl öljyä

2 dl haaleaa vettä

4 tl sokeria

8 ohutta makkaraa tai pitkää nakkia

Sekoita kaikki ainekset, alusta taikina ja pyöritä se palloksi. Laita taikina muovipussiin tekeytymään vähäksi aikaa. Jos käytät vartaina bambutikkuja, liota niitä vedessä tunnin verran ennen käyttöä etteivät sitten kärähdä grillissä.

Jaa taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele ne noin 40-50 cm pituisiksi pötköiksi. Työnnä pitkä grillitikku makkaraan pitkittäin ja rullaa taikina makkaran ympärille. Päät kannattaa varmistaa työntämällä tikku taikinan läpi.

Valmistele grilli keskikuumaa epäsuoraa lämpöä varten. Kypsennä hodareita grillissä noin 10 minuuttia, kunnes leipä on kullanruskeaa ja makkara kokonaan lämmennyt.

Nauti tikkuhodarit raikkaan salaatin kanssa.

Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä eikä tällä reseptillä ole mitään tekemistä bolognesen kanssa. ”Polonaise” tarkoittaa voista, leipämuruista, keitetystä kananmunasta ja tuoreesta persiljasta valmistettua seosta, jolla voi viimeistellä paistetun kalan, parsan tai vaikka kukkakaalin. Leipämuruina voi käyttää mitä parhaiten sattuu olemaan käsillä. Joku tykkää saaristolaisleivästä, joku juurileivästä, minä menin siitä mistä aita oli matalin ja kauhaisin seokseen valmiita pankomuruja. Niiden neutraali maku toimi oikein hyvin paistetun kuhafileen ja höyrytetyn parsan kanssa. Tämä todella nopean aterian ohje on kahdelle.

Kuhaa ja parsaa ”polonaise”

2 kuhafileetä

nokare voita

tilkka kuivaa valkoviiniä

hiukan sitruunamehua

hienoa merisuolaa

valkopippuria myllystä

12 vihreää parsaa

Polonaise:

3 rkl kirkastettua voita

4 rkl pankomuruja

2 keitettyä kananmunaa hienonnettuna

1 ruukku hienonnettua tuoretta (lehti)persiljaa

ripaus hienoa merisuolaa

*** kuvituskuva ***

Leikkaa kuhafileistä v:n mallisella viillolla pois fileen etuosassa olevat ruodot. Ruskista fileet voissa ja lisää pannulle pikkutilkka kuivaa valkoviiniä sekä sitruunamehua antamaan kalalle hiukan happamuutta. Fileet kypsyvät hetkessä. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Höyrytä parsat kypsiksi niin että niihin jää vielä hiukan rapeutta.

Kuumenna kirkastettu voi kasarissa kiehuvan kuumaksi ja lisää joukkoon pankomurut. Sekoittele kunnes leipämurut ovat ruskistuneet. Lisää sitten hienonnetut kananmunat ja lehtipersilja. Mausta suolalla.

Tee annokset suoraan lautasille, valuta kalojen päälle kaikki neste pannulta ja lopuksi kaiken päälle maukas polonaise.

Jokin aika sitten löysin ”Not Quite Nigella” –blogista mielenkiintoisen kastanjasose-suklaa-mutakakun reseptin. Mutta koska Suomesta on äärettömän vaikea löytää minkäänlaista kastanjasosetta tölkitettynä tai muutenkaan, ajattelin kokeilla vaihtaa kastanjasoseen mämmiksi, paistaa kakun pääsiäiseksi ja tässä on tulos. Meinasin ensin otsikoida tämän jauhottomaksi, mutta mämmihän on lähes pelkkää ruisjauhoa, joten...

Kakku ei ole kovin makea, mikä pääsiäisenä sopii oikein hyvin kaikkien suklaamunien vastapainoksi. Pieni pala riittää jälkiruoaksi.

Mämmi-mutakakku

3 munaa (huoneenlämpöisiä)

350 g (puoli pakettia) mämmiä

100 g tummaa suklaata 70% kaakaota

50 g voita

1,5 dl vispikermaa

1 rkl sokeria

1 tl raastettua klementiininkuorta (tai appelsiinia)

pieniä suklaamunia

Vuoraa 17 cm irtopohjavuoka leivinpaperillla ja voitele se. Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen ylä-alalämpö.

Paloittele suklaa sekä voi kulhoon ja sulata ne vesihauteessa. Anna voi-suklaaseoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Vatkaa keskenään mämmi sekä munat. Niitä ei tarvitse varsinaisesti vaahdottaa, mutta muuten vatkata hyvin sekaisin. Lisää voi-suklaaseos mämmin joukkoon ja sekoita huolella. Kaada kakkutaikina vuokaan ja laita vuoka uuniin keskitasolle paistumaan. Puolen tunnin kuluttua laske lämpö 150 asteeseen ja anna kakun paistua vielä 20-30 minuuttia. Pinnan kuuluu olla nyt hiukan halkeillut ja sisuksen pehmeän tahmea, ei kuitenkaan valuva. Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi ennen kuin kumoat sen vuoasta vadille.

Viimeistele kakku kermavaahdolla, klementiininkuoriraasteella ja pienillä suklaamunilla. Vaniljajäätelökin sopii hyvin tämän kanssa. Seuraavana päivänä kakku on vieläkin parempaa, kun kosteus kakussa on tasaantunut.

Kun pääsiäinen tänä vuonna vietetään pakkokotoilun merkeissä kahdestaan, ruokaakaan ei kannata valmistaa suuria määriä ettei tarvitse syödä samaa ruokaa montaa päivää peräkkäin. Parissa karitsan ulkofileessä on juuri sopivasti syötävää kahdelle, jopa niin sopivasti että siitä riittää vielä seuraavan päivän lounassalaattiinkin. Karitsanfilee kypsyy nopeasti, joten sen paistamisessa täytyy olla aika varovainen. Ensin fileisiin pinta paistinpannulla, sitten fileiden päälle kerros vihreää yrttikuorrutetta, uuniin hetkeksi ja lopuksi nopea viimeistely grillivastuksen alla. Aika täydellistä.

Yrttikuorrutetut karitsan ulkofileet

50 g rucolaa

50 g raastettua parmesaania

30 g paahdettuja pistaasinsydämiä

1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi

4 rkl pankoa

oliiviöljyä, hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

2 kpl karitsan ulkofileitä

nokare voita

Huuhtele rucolat, leikkaa ne hiukan pienemmiksi ja laita tehosekoittimen kulhoon. Lisää parmesaani, pistaasit, rosmariini, valkosipulinkynsi sekä panko ja käynnistä silppuri. Kun seos on tasaista, lisää koneen käydessä sen verran oliiviöljyä että massa on levitettävissä karitsanfileiden pinnalle. Lopuksi mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Tämä määrä riittää neljään fileeseen.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ylä-alalämpö.

Mausta karitsanfileet suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna pannulla voita ja ruskista fileet. Taputtele fileiden pinnalle noin puolen sentin paksuinen kerros yrttikuorrutetta ja nosta fileet uunivuokaan. Kypsennä fileitä 200 asteessa uunin keskitasolla 5-7 minuuttia. Sen jälkeen laita päälle uunin grillivastus, nosta uunivuoka fileineen toiseksi ylimmälle tasolle ja anna kuorrutteen gratinoitua hetki. Kun kuorrutteeseen alkaa ilmestyä vaaleanruskeita pilkkuja, liha on valmista ja fileen sisäosan tulisi olla kauniin pinkki. Anna fileiden vetäytyä talouspaperin päällä muutaman minuutin ennen leikkaamista.

Tarjoile fileet kukkakaali”pihvin” ja kukkakaalipyreen kanssa. Resepti löytyy vanhemmasta päivityksestämme.

Enpä muista että koskaan olisin kotioloissa ollut yhtä ahkera leipomaan kuin viime viikkojen aikana. Kun aamiaispöydässä on nyt jatkuvasti ollut vastapaistettua leipää, alan entistä paremmin ymmärtää ranskalaisia, jotka aamulla ensi töikseen haluavat kipaista hakemaan tuoreen patongin ja croissantit korttelin lähileipomosta.

Tavallisesta sämpyläreseptistä tulee kerralla aivan liikaa leipää ja kaikkine nostattamisineen se on turhan vaivalloista toteuttaa aamupalaksi kahdelle hengelle. Mutta Siken ”yön yli jääkaapissa” -sämpylätaikinaresepti on osoittautunut tosi toimivaksi ja niitä meillä onkin nautittu nyt omana versiona jo aika monena aamuna. Silti, kaikkeen kyllästyy ja toinen toimiva pikaleipä aamiaispöytään onkin suolaiset skonssit. Makeiden skonssien resepti on täällä, mutta näistä maustoin perunasoseen, juustoraasteen ja kevätsipulin kanssa tosi herkulliset suolaiset aamiaisleivät.

Peruna-juusto-skonssit

250 g vehnäjauhoa

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

50 g kylmää voita pieninä paloina

50 g juustoraastetta (mozzarella, cheddar, parmesaani, ei sillä ole niin väliä)

2 kevätsipulia hienonnettuna

200 g valmista perunasosetta (jos joltain aterialta jää niin aina kannattaa pakastaa)

1 dl maitoa

1 kananmuna

Laita kutterin kulhoon jauhot, leivinjauhe, suola, voi, juustoraaste sekä kevätsipulit ja käynnistä kone. Anna ainesten sekoittua kunnes kulhossa on tasaista ryynimäistä murua. Kevätsipulitkin ovat murskaantuneet pieniksi vihreiksi täpliksi taikinan joukkoon.

Sekoita yhdessä kulhossa perunasose, maito sekä kananmuna.

Kaada jauhoseos kutterista isoon kulhoon ja tee keskelle kuoppa. Kaada kuoppaan noin puolet maito-muna-perunasose-nesteestä ja sekoita taikina tasaiseksi. Älä vaivaa taikinaa. Hiukan kostea taikina leipoutuu parhaiten. Lisää nestettä jos on tarpeen, mutta varo tekemästä taikinasta liian vetelää. Kaikkea nestettä ei välttämättä tarvita taikinaan. Kun taikina tuntuu muotoilukelpoiselta, ripottele pöydälle hiukan jauhoja ja kaada taikina siihen. Kääntele taikinaa muutamia kertoja ja muotoile siitä sitten pallo.

Litistä taikinapallo parin sentin paksuiseksi ja leikkaa se kahdeksaksi viipaleeksi. Nosta viipaleet leivinpaperille toisistaan hiukan irralleen ja voitele pinta jäljelle jääneellä peruna-maito-munaseoksella. Kypsennä skonsseja 200 asteessa uunin keskitasolla noin 18-20 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Nauti heti lämpiminä ja viimeistään leipomispäivänä.

Siken jääkaappisämpylät, meidän versio

7,5 dl kylmää vettä

25 g (puoli pakettia) tuorehiivaa

1 rkl suolaa

1,5 dl ruisjauhoa

0,5 dl hienoa mämmimallasta

2 dl grahamjauhoa

10 dl vehnäjauhoa

Kun haluat tuoreita sämpylöitä heti aamulla, tee taikina valmiiksi illalla:

Kaada vesi isoon (noin 3 litran) kulhoon ja sekoita tuorehiiva veden joukkoon niin että se on kokonaan liuennut. Lisää suola, ruisjauho, mämmimaltaat sekä grahamjauho ja sekoita huolella. Lisää sitten vehnäjauhot useammassa erässä sekoittamalla ja kun taikina on tasaista, laita kulhon päälle leivinpaperi, sen päälle kankainen keittiöpyyhe ja laita kulho jääkaappiin seuraavaan aamuun asti. Taikina kohoaa jääkaapissa aamuun mennessä juuri sopivasti.

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen. Nosta taikinasta leivinpaperin päälle uunipellille pienen sämpylän kokoisia kokkareita kahden ison lusikan avulla sen verran mitä arvelet kerralla kuluvan. Laita loppu taikina takaisin jääkaappiin, mistä sen voi ottaa esille seuravan aamun leipomuksiin. Ripottele hiukan jauhoa taikinakokkareiden päälle ja kypsennä sämpylät uunin keskitasolla 35 minuutin ajan. Taikinasta tulee noin 12 ihanan rapeakuorista sämpylää eli meille se on riittänyt kolmen aamun lämpimäisiksi. Sen pidempää taikinan jääkaappisäilytystä emme ole kokeilleet.

Maksapihvit - vanhassa vara parempi

Kanalientä ja ihan paras kanapiirakka

Sitrusvispipuuro on täynnä makua

Erityisen rapea blinipannukakku ja mateenmätiä, talven viimeiset herkut

Cassoulet on hyvää ranskalaista maalaisruokaa

Kookosrahkaa ja passion-kinuskikastiketta

Rogan Josh - vaihtoehto pääsiäislampaalle?

Croque Monsieur on parempi versio kinkku-juustovoileivästä

Pakastimen tyhjennysviikot, pannuhattu ja vattuhillo

//ruokablogi7.rssing.com/chan-63611613/article710-live.html

Myskikurpitsaohukaiset, graavilohitartar ja kurpitsansiemenpesto

Kurpitsa-pekonilasagne ja uunikuivatut minitomaatit

Ihana " ratatouille " -kasvispiirakka

Pakastimestamme löytyi UFO

Rapeat vohvelit "banoffee"

Makkara on oleellinen osa suomalaista ravintoympyrää

Kuhaa ja parsaa Polonaise

Mämmi-mutakakku pääsiäisen kahvipöytään

Karitsanfileitä ja kukkakaalia kahdelle

Tuoretta leipää aamiaispöytään: skonsseja ja jääkaappisämpylöitä