epätrendikäs ruokablogi

Jääkaapissa pitäisi aina olla varalla yksi paketti halloumia. Sen voi pariloida salaatin joukkoon, sen voi raastaa kesäkurpitsan kanssa paistettavaksiihaniksi kasvispihvinkäisiksi tai siitä voi vaikka paistaa pannulla ihanan rapeita halloumitikkuja dipattavaksi jogurttiin. Yhdestä kahdensadan gramman halloumipaketista riittää pieneksi iltapalaksi neljälle.

Etsiessäni reseptiä fritatuille halloumitikuille päädyin tälle sivustolle, ja koska resepti vaikutti hyvältä, mitäs sitä turhaan muuttamaan. Ai niin, nämä eivät sitten ole mitään halloumi"ranskalaisia", vaan kirjaimellisesti rapeaksi paistettuja halloumitikkuja.

Rapeaksi paistetut halloumitikut

1 paketti (200 g) halloumia

1 dl vehnäjauhoa

2 kananmunaa

1 dl korppujauhoa

1 dl pankoa

noin 1 dl hyvää oliiviöljyä paistamiseen

2 dl kreikkalaista jogurttia

hunajaa

paahdettuja ja suolattuja pistaaseja

Laita leivityksen ainekset valmiiksi, yhteen kulhoon vehnäjauho, toiseen kulhoon kevyesti vatkatut kananmunat ja kolmanteen kulhoon korppujauho-pankoseos (jos ei ole jompaakumpaa, käytä vain jokotai). Notkista jogurtti ja laita se sopivaan dippikulhoon.

Leikkaa halloumipala pitkittäin noin 12-16:ksi ranskalaista perunaa muistuttavaksi tikuksi. Taputtele tikut kuiviksi talouspaperilla. Kieritä tikut ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauho-pankoseoksessa niin että halloumitikut on leivitetty tasaisesti joka puolelta. Nosta palat ritilän päälle heti leivityksen jälkeen odottamaan paistamista.

Kuumenna paistinpannu ja kaada siihen muutama lusikallinen oliiviöljyä. Ruskista halloumitikut kullanruskeiksi joka puolelta. Lisää öljyä tarvittaessa.

Laita lautaselle jogurttikulho sekä rapeat halloumitikut. Viimeistele hunajalla ja rouhituilla pistaasinsydämillä. Nauti hiukan lämpimänä.

Vaikka kuinka yritin keksiä, niin sunnuntain ateriasta ei ollut mitään blogattavaa. Samaa vanhaa mistä on tehty päivityksiä jo vuosia sitten. Hulluilta päiviltä ostettua hevosenfileetä ja pippurikermakastiketta, eri tavoin valmistettua juuriselleriä, paistettuja suppilovahveroita, marinoituja porkkanalastuja ja tomaatticoncassé. Mitä niitä uudelleen kirjoittamaan. Mutta!!!

Sunnuntain rääppeet hävikistä herkuksi ovat postaamisen arvoinen ateria. Suppilovahveroita jäi aika runsaasti, hevosenfileestä sai vielä pari mureaa pihviä, vaikka suurin osa fileestä menikin pakkaseen ja selleripyreetä jäi sen verran, että siitä ei olisi enää riittänyt ateriaksi kahdelle. Niinpä sekoitin selleripyreen joukkoon jauhoja, munia ja maitoa ja siitä tulikin tosi herkulliset ohukaiset, jotka täytin näillä muilla aineksilla. Ei tarvinnut edes käydä kaupassa. Sienikastikkeen täyteläisen maun salaisuus on viimevuotisissa kuivatuissa suppilovahveroissa, joita oli onneksi tallella vielä yksi iso lasipurkillinen.

Tämä on jopa lähes ravintosuositusten mukainen lautasellinen, hevosen fileepihvillä ja sienikastikkeella täytetty kasvisohukainen, ja toinen puoli lautasesta täynnä salaattia ja marinoitua väriporkkanaa. Tämän täytyy olla terveellistä?

Selleriohukaiset

2 dl (eilispäivän) selleripyreetä

3 munaa

1,5 dl vehnäjauhoa

2 dl maitoa

(suolaa jos on tarpeen)

paistamiseen voita

Vatkaa munat selleripyreen joukkoon. Lisää vehnäjauhot sekä maito ja sekoita kunnes taikinasta tulee sellainen hiukan paksumman lettutaikinan oloinen seos. Lisää suolaa jos on tarpeen. Jätä taikina tekeytymään huoneenlämpöön puoleksi tunniksi ennen paistamista.

Kuumenna ohukaispannu, sulata siihen hiukan voita ja paista taikinasta molemmin puolin kauniin ruskeita selleriohukaisia. Ensimmäinen menee aina pilalle, mutta kyllä seuraavat kuusi riittävät 2-4 hengen ruokailuun. Nämä ohukaiset tuppaavat tarttumaan toisiinsa, joten laita voipaperia niiden väliin.

Tarjoiltaessa voitele kevyesti ohukaisten pinta voisulalla ja lämmitä ohukaisia uunipellillä 220 asteessa muutamia minuutteja.

Suppilovahverokastike

noin litra tuoreita suppilovahveroita

tai noin 100-120 g paistettuja suppiksia

1 pieni salottisipuli

3 rkl voita

1 rkl kuivattua suppilovahveroa jauhettuna

3 rkl vehnäjauhoa

1 litra kiehuvaa vettä

1 kasvisliemikuutio

1 dl (kuohu)kermaa

hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori ja kuutioi salottisipuli ihan pieniksi kuutioiksi. Paistele suppilovahveroita kunnes kosteus alkaa haihtua niistä. Lisää pannulle voi sekä sipulikuutiot ja kuullota sieniä sekä sipulia matalahkolla lämmöllä kunnes sipuli alkaa tuntua pehmeiltä. Lisää kuivattu suppilovahvero sekä vehnäjauho ja kypsennä jauhoja kunnes ne alkavat ruskistua. Lisää sitten kiehuvaa vettä muutaman desilitran verran ja murustele kasvisliemikuutio kastikkeen joukkoon. Keitä kastiketta kymmenisen minuuttia jotta jauhot kypsyvät ja lisää kiehuvaa vettä aina tarvittaessa kun kastikkeesta haihtuu liikaa nestettä. Kaikkea vettä ei välttämättä tarvita ennen kuin kastike on valmista. Kun kastike on kiehunut 10 minuuttia, lisää kerma ja anna kastikkeen kiehahtaa vielä kerran. Lisää suolaa ja/tai mustapippuria jos niitä tuntuu olevan liian vähän.

Paista fileepihvit sopivaan kypsyyteen, mausta ja anna niiden vetäytyä. Viipaloi pihvit ja lisää ne sienikastikkeen kanssa ohukaisten väliin.

Halloweenin hengessä poimin kaupan hedelmäosastolta viikonlopun jälkiruokaa varten mahdollisimman teeman mukaisia hedelmiä. Ulkonäöltään epäilyttäviä, sisukseltaan vähintään yhtä hurjan näköisiä, mutta todella herkullisia, kiwanoja, passionhedelmiä, rambutaneja sekä granaattiomenan. Niistä saa pöytään sekä jälkiruoan, jälkiruoka-astiat että teemakoristeita.

Yhtä kiwanoa kohden käytetään 4 passionhedelmää, 6 rambutania ja vähän granaattiomenan siemeniä, joten siitä on helppo laskea tarvittava määrä. Tästä sekoituksesta tulee kaksi isompaa (kiwanon kuoriin) ja kahdeksan pienempää (passionhedelmien kuoriin) annosta eli yhteensä 4-6 vieraalle. Reseptiin on kirjoitettu tupla-annos, ettei vaan lopu kesken.

Harvoin on sammakonkutuhyytelö ollut näin hyvää, luulisin...

Halloweenin hedelmät

2 kiwanoa

8 passionhedelmää

12 rambutania

8 tl vaahterasiirappia

4 liivatelehteä (1,7-2 g/kpl)

(yhden granaattiomenan siemenet)

(tomusokeria ja karamelli”silmiä”)

Huuhtele hedelmät ennen käyttöä.

Halkaise kiwanot ja lusikoi niiden sisus isoon kulhoon. Yritä tyhjentää hedelmät mahdollisimman tarkkaan, mutta varo rikkomasta kiwanon kuorta. Valitse kaupassa passionhedelmistä mahdollisimman ryppyiset yksilöt. Sileäkuoriset ovat raakoja ja happamia, ryppyiset ihanan makeita. Halkaise passionhedelmät ja sekoita sisukset kulhoon kiwanojen kanssa. Asettele kuorenpuolikkaat munakennoon, jossa ne on helpot täyttää hedelmäseoksella. Leikkaa rambutanit halki selvästi näkyvän sauman kohdalta ja purista valkoinen kiinteä sisus ulos. Jätä kuoret kiinni toisiinsa. Niistä tehdään myöhemmin vielä pöytäkoristeet. Poista rambutanien kivet, leikkele hedelmäliha hienoksi ja sekoita kulhoon muiden hedelmien kanssa. Makeuta hedelmäseos vaahterasiirapilla.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Siivilöi hedelmäseoksesta mikronkestävään kuppiin noin 2-3 rkl mehua. Puristele pehmenneistä liivatteista ylimääräinen vesi pois, kuumenna hedelmämehu mikrossa kiehumispisteeseen ja sekoita liivatteet kuuman mehun joukkoon. Sekoita liivateseos huolella hedelmäseokseen ja täytä sillä kuoret.

Sekoita keskenään pieni määrä tomusokeria ja tilkka vettä ”liimaksi” ja kiinnitä sillä karamellisilmät rambutanien karvakuoreen. Sirottele näitä koristeita ympäri halloweenin noutopöytää.

Kun hedelmä-liivateseos on hyytynyt, se on valmis tarjottavaksi. Laita viereen kulhollinen granaattiomenan siemeniä, josta jokainen voi ottaa niitä itse ja ripotella hyytelön päälle. Granaattiomenaa ei kannata sekoittaa muiden hedelmien joukkoon yhtään aikaisemmin, koska silloin koko jälkiruoka ehtii värjääntyä punaiseksi.

Happy Halloween!

Nyt on ihan paras kurpitsa-aika ja niistä täytyy uskaltaa kokeilla välillä jotain muutakin lajiketta kuin tuttua ja turvallista myskikurpitsaa. Ostin pitkästä aikaa spagettikurpitsan ja pienen miettimisen jälkeen päädyin valmistamaan sen kanssa broilerinjauhelihakastikkeen ja paahdettuja pikkutomaatteja. Spagettikurpitsan sisus kypsänä muistuttaa keltaista spagettia, joten sellainen ”spagetti” sopii myös gluteenin välttelijöille.

Spagettikurpitsan voi kypsentää kokonaisena tai puolikkaiksi leikattuna. Kokonaisena kypsentäminen on helpompaa, sillä tämä kurpitsa on todella kova leikata halki raakana. Kun olin paahtanut kurpitsan, halkaissut sen ja raapinut sisukset spagetiksi, totesin että se ei tarvinnut mitään mausteita, ei edes suolaa. Hiukan makeahko kurpitsa antoi kivan kontrastin kastikkeen broilerinlihalle, tomaateille ja herkkusienille.

Spagettikurpitsan kypsentäminen

1 iso spagettikurpitsa

Tee kurpitsaan muutamia syviä reikiä jollain sopivalla työvälineellä. Tämä kurpitsa oli niin kova, että ainoa mikä meni siitä raakana läpi, oli metallinen ja erittäin terävä grillivarras. Sillä sitten tökin kymmenkunta reikää, joista höyry pääsee ulos kurpitsan kypsyessä.

Laita kurpitsa uunipellille ja paahda uunissa 200 asteessa 45-60 minuuttia. Kun kurpitsa on valmis, anna sen hetken aikaa jäähtyä huoneenlämmössä, halkaise, poista siemenet ja raavi sisus haarukalla spagetiksi.

Uunin jälkilämmössä voi kypsentää pikkutomaatteja. Hiukan oliiviöljyä, suolaa, sokeria ja mustapippuria tomaateille ja uuniin noin 30-45 minuutiksi kunnes pinta on rypistynyt.

Broileri-herkkusienikastike

(tästä riittää neljälle)

400 g broilerin jauhelihaa

2 rkl voita

2 rkl oliiviöljyä

1 keltasipuli pieninä kuutioina

1 iso porkkana pieninä kuutioina

200 g tuoreita herkkusieniä viipaloituna

2 rkl tomaattipyreetä

1 tölkki säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai tomaattimurskaa

1 dl hienonnettua tuoretta basilikaa

1 dl parmesaaniraastetta

hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

(1 rkl kanafondia)

viimeistelyyn parmesaaniraastetta, paahdettuja tomaatteja ja tuoretta basilikaa

Sulata paistinpannulla voi ja ruskista siinä broilerin jauheliha. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja kaada kypsä jauheliha kulhoon odottamaan. Lisää pannulle oliiviöljy sekä sipuli- ja porkkanakuutiot ja kuullota niitä kunnes ne alkavat tuntua pehmeiltä. Lisää viipaloidut herkkusienet ja kypsennä niitä muutaman minuutin ajan. Lisää tomaattipyree, tölkkitomaatit, kypsennetty broilerinliha sekä basilika ja välillä sekoitellen hauduta kastiketta puolisen tuntia kannen alla. Lisää hiukan kiehuvaa vettä jos kastike alkaa kuivua liikaa. Lopuksi lisää puolet parmesaaniraasteesta sekä suola ja mustapippuri. Jos kastike tuntuu vielä tarvitsevan lisämakua, siihen voi lisätä lusikallisen kanafondia. Sekoita kastike huolella ja kuumenna se vielä kerran kiehuvaksi.

Naudan poskia harvemmin näkyy tarjolla kuluttajille. Vahinko, sillä oikein valmistettuna se on todella maukasta lihaa. Valmistin nämä naudan posket painekeittimessä, mutta niiden tekeminen onnistuu myös uunissa tai slow cookerilla – aikaa vain kuluu paljon enemmän ja nestemäärää tulee tarkkailla, etteivät posket kuivu. Painekeittimessä nämä kypsyvät vajaassa parissa tunnissa, kun uunissa tai haudutuspadassa valmista joutuu odottamaan jopa 12 tuntia.

Naudan posket painekeittimessä

n. 1,5 kg naudan poskia

1 rkl rypsiöljyä

2-3 sipulia

4-6 valkosipulin kynttä

5cm pala tuoretta inkivääriä

1 dl soijakastiketta

2,5 dl vettä

0,5 dl kuivaa sherryä tai kiinalaista Shaoxing viiniä

2 tähtianista

1 tuore chilipalko

haudutusliemi

2 rkl fariinisokeria

½ dl tummaa soijakastiketta

Kuori ja lohko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri. Purista limetin mehu talteen. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä poskia ja sipuleita hetki. Laita kaikki muut aineet painekeittimeen ja lisää lopuksi ruskistetut posket ja sipulit. Sulje kansi ja höyryventtiili, aseta tehoksi täysteho ja ajaksi 75 minuuttia. Anna paineen laskea. Avaa kansi ja nosta posket varovasti keittimestä. Siivilöi liemi kasariin, lisää fariinisokeri sekä tumma soijakastike ja keitä kokoon niin, että puolet liemestä on jäljellä.

Uskomattoman lyhyessä ajassa sitkeääkin sitkeämpi lihapala muuttuu suussa sulavaksi herkuksi, joka hinta/maku –suhteessa hakkaa fileet ja paistit mennen tullen.

Haudutetut naudan posket ovat kuin tehdyt kulhoruokaan sopivaksi proteiiniksi. Ne ovat niin pehmeitä, että syömiseen riittää pelkkä haarukka tai syömäpuikot, veistä ei tarvita. Siksipä asettelimme nämä kauniisti villiriisin ja kasvisten kanssa kulhoon. Sopii epätrendikkäälle ruokablogille herätä kulhoruokaan nyt vasta, kun se muuten alkanee olla jo ihan vanhanaikaista.

Isänpäivä on jo ensi viikonloppuna. Joko isänpäivämenu on suunniteltu? Sitä helpottamaan valitsimme arkistostamme muutamia reseptejä, joista ehkä löytyy jotain sopivaa, tai ainakin inspiraatiota isänpäiväateriaksi. Kasviksia, kalaa, lihaa ja makeaa, olkaa hyvät:

Kasviksia

Horiatiki eli kreikkalainen maalaissalaatti

Salaattia paahdetuista kasviksista

Paahdettu bataatti-porkkanasosekeitto

Sieniragu ja kahden maissin polenta

Sienitäytteiset kaalikääryleet

Kalaa

Muikkupyöryköitä ja meloni-sitrussalaattia

Värikäs lohisalaatti lasissa

Kalalla täytetyt salaattitacot

Tillirisottoa ja savulohta

Siikaa paketissa

Lihaa

Lähi-Idän lammasta Matt Prestonin tapaan

Kukkakaalia ja karitsanlihapyöryköitä

Thaimaustettua karitsanniskaa

Tartar ja juuriselleriä kolmella tavalla

Haudutettuja lampaanposkia

Makeaa

Vanhan ajan paahtokiisseli

Cranachan on kauraa, hunajaa, vadelmaa ja skottiviskiä

Persimonipiiraat

Kahvin makuiset tuulihattudonitsit

Helpot omenaleivonnaiset

Hyvää Isänpäivää!

Tämä lohistrata on ihan parasta tuoreista raaka-aineista, mutta resepti kannattaa korvamerkitä vaikka jouluruokien uusiokäyttöön, sillä tarvittaessa strataan saa upotetuksi niin joulupöydästä jääneet kalat kuin lihatkin, mutta mielellään kummatkin omaan vuokaansa.

Strata ei ole piirakka tai quiche, eikä se ole munakas tai frittata. Lähinnä strataa voisi kuvailla eräänlaiseksi laatikoksi tai suolaiseksi leipävanukkaaksi. Nimi tulee englanninkielen (alk. latina) sanasta stratum eli kerrostuma. Pääainekset ovat leipä, juusto sekä kananmunat ja niiden lisäksi oman maun mukaan lihaa ja erilaisia kasviksia, mikä antaa kokille rajattomat mahdollisuudet.

Reseptistä riittää kuudelle.

Strata lämminsavulohesta

runsas puolikas hiukan kuivahtaneesta ranskanleivästä

tai muusta vaaleahkosta leivästä

1 keltasipuli

2 rkl ruokaöljyä

250 g nahatonta ja ruodotonta lämminsavulohta

0,5 dl hienonnettua tuoretta tilliä

125 g tuoretta pinaattia

1 iso pihvitomaatti

2 tl raastettua sitruunankuorta

2 tl sitruunan mehua

100 g mozzarellaraastetta

3-4 dl maitoa (riippuu siitä miten kuivaa leipää käytetään)

3 kananmunaa

hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

voita vuoan voiteluun

Voitele uunivuoka, kuori sipuli, leikkaa se pieniksi kuutioiksi ja kuullota ruokaöljyssä. Revi leipä peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja levitä puolet leivästä voidellun vuoan pohjalle. Ripottele leipäpalojen päälle ensin puolet juustoraasteesta ja sitten sipulit. Revi lämminsavulohi pieniksi paloiksi, levitä se tasaisesti vuokaan ja lohen päälle tilliä.

Kaada paistinpannulle tilkka vettä, kuumenna kiehuvaksi ja pehmitä siinä pinaatit. Hienonna pinaatti ja levitä lohen päälle, minkä jälkeen ripottele vuokaan pieniksi paloiksi leikattu tomaatti sekä sitruunankuoriraaste ja purista päälle vielä hiukan sitruunamehua.

Levitä vuokaan loput leipäpaloista ja ripottele loppu juusto leivän päälle. Vatkaa kevyesti keskenään maito sekä munat, mausta suolalla sekä mustapippurilla ja kaada vuokaan. Tiivistä aineksia painelemalla, peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään neljäksi tunniksi, mutta voi olla myös seuraavaan päivään asti.

Ota vuoka huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista. Paista 175 asteessa noin tunti, anna hetken vetäytyä ja nauti lämpimänä.

Syksyllä on ihan pakko tehdä iso vuoallinen kaalilaatikkoa, ehkä lähiaikoina vielä toinenkin. Kaalilaatikko on siitä hyvää, että se vain paranee uudelleen lämmitettäessä eikä tykkää huonoa pakastamisestakaan. Ei mitään eksotiikkaa, ei lihankorvikkeita, ei yliprosessoituja kasviksia, vaan ihan rehellistä kaalia, jauhettua naudanlihaa ja muita kaalilaatikkoon perinteisesti kuuluvia aineksia. Mhhh…

Ei-vegaaninen kaalilaatikko

1 ½ kg valkokaalia

800 g naudan jauhelihaa (naudan rintaa 20% rasvaa)

2 isoa sipulia

1,5 dl riisiä tai rikottuja ohrasuurimoita

4 - 5 dl lihalientä

2 dl kermaa

3 rkl tummaa siirappia

(tuoretta) meiramia

(tuoretta) timjamia

suolaa

voita

rypsiöljyä

Kuullota paistinpannulla voin ja rypsiöljyn seoksessa hienonnettu sipuli, mausta suolalla ja siirrä uunivuokaan. Ruskista jauheliha parissa-kolmessa erässä, mausta suolalla, pippurilla sekä timjamilla ja laita samoin uunivuokaan. Suikaloi kaali ja laita pataan. Lisää lihaliemi ja anna kaalin painua kasaan ja hautua padassa. Mausta meiramilla. Keitä riisi (tai ohrasuurimot) miedosti suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Lisää keitetty riisi/ohra ja kaali liemineen uunivuokaan ja sekoita sekä tasoita kaikki aineet vuoassa. Valuta siirappi tasaisesti seoksen päälle samoin kuin kerma. Paista uunissa 175 asteessa 1,5 tuntia. Sammuta uuni ja anna laatikon vielä hautua sen aikaa kunnes uuni on jäähtynyt.

Liha-kaalilaatikon parhaat kaverit ovat puolukkahillo, maustekurkku ja tässä myös vihreä tomaatti-chilihillo. Ja laatikon kanssa ruokajuomaksi ehdottomasti jääkylmää rasvatonta maitoa niin kauan kuin Suomessa ainakin vielä toistaiseksi saa itse valita mitä syö ja juo.

Pakasteessa oli viime kesältä vielä muutama tölkillinen itse tehtyä rapulientä, joten sitä päätettiin käyttää viikon kalaruokaan ja pitkästä aikaa valmistaa haukikvenellejä rapukastikkeessa sekä siihen kylkeen vielä kevyesti ryöpättyä pinaattia.

Muuten kaikki oli hyvin, mutta tähän aikaan vuodesta näyttää olevan yllättävän vaikeaa löytää mistään tuoretta pinaattia. Tai kyllähän kaupoista pinaattia löytyy, jos haluaa maksaa siitä viisikymppiä kilolta. Aika suolainen hinta pinaatille, eikös? ”Muutaman” kaupan jouduin käymään läpi ja löysin tuoretta (baby)pinaattia lähes 50 euroa/kilo, 30 euroa/kilo, 25 euroa/kilo ja noin 15 euroa/kilo. Sama vihreä kasvis, eri pakkaaja, eri painoiset pakkaukset, eri katteet. Se ruotsalainen pienilehtinen pinaatti (250 gramman pakkaus, hinta vähän alle 15 euroa/kilo) oli ihan täydellistä tähän ruokaan. Vaikka kuinka haluaisi suosia suomalaista, kannattaa katsoa tarkkaan, mitä mistäkin haluaa maksaa.

Haukikvenellit eivät sitten ole mitään kevytruokaa. Tai voivat ne ollakin, jos haluaa uhrata maun ortoreksian alttarille ja tinkii voin, munien ja kerman määrästä. Silloin tosin kannattaa varautua myös siihen että ne kvenellit ovat varsinaisia kumipalloja. Kuohkeiden haukipullien salaisuus on vähärasvaiseen kalaan lisätty riittävä määrä rasvaa, riittävän vähän sekoittamista ja sopiva kypsennys. Sillä tavalla tulee tosi hyvää - ja vielä parempaa, kun kastikkeen nesteeksi käytetään omatekoista rapulientä. Liemen voi keittää myös kalaliemestä, kasviksista ja hummerifondista, mutta aina parempi jos on käytettävissä oikeaa rapulientä.

Resepti on kuudelle.

Haukikvenellit rapukastikkeessa (Sauce Nantua)

haukikvenellit

500 g ruodotonta haukifileetä

1 kananmuna (koko L)

1 keltuainen (koko L)

1 ¼ tl hienoa merisuolaa

¼ tl jauhettua valkopippuria

2 rkl hienoksi silputtua tuoretta tilliä

ripaus cayennea

3 rkl creme fraichea

75 g pehmeää voita

1,5 dl kuohukermaa

1,5 rkl vehnäjauhoa

keittämiseen

2 l kalalientä

kastike

50 g voita

50 g vehnäjauhoa

1,5 l suolatonta rapu- tai hummerilientä (resepti)

noin 1,5 tl hienoa merisuolaa

150 g ravunpyrstöjä suolaliemessä

Jauha jääkaappikylmä, ruodoton haukifilee yleiskoneen kutteriterällä hienoksi, mutta ei liian hienoksi, joukkoon saa jäädä joitain hiukan isompia ”sattumia”. Varo tekemästä hauesta sosetta! Laita yleiskoneen kulhoon kananmuna, munankeltuainen, suola, valkopippuria, tilli, cayenne sekä creme fraiche ja sekoita lapavatkaimella. Lisää jauhettu kala, pehmeä voi, kuohukerma sekä vehnäjauho ja sekoita sen verran että ainekset ovat kunnolla sekoittuneet. Laita kalamassa jääkaappiin kylmenemään vähintään puoleksi tunniksi.

Kaada yhteen isoon kattilaan kalaliemi ja kuumenna se kiehuvaksi. Muotoile kylmästä kalamassasta kahden lusikan avulla munanmuotoisia kvenellejä ja tiputa ne kalaliemeen kiehumaan. Keitä 4-5 kvenelliä kerrallaan 12 minuutin ajan ja nosta ne sitten reikäkauhalla lautaselle folion alle odottamaan kunnes kaikki on keitetty. Massasta tulee noin 18-20 kvenelliä.

Keitä riisit, ryöppää pinaatit ja valmista kastike sillä välin kun kvenellit kypsyvät.

Kastiketta varten sulata kasarissa voi ja lisää siihen vehnäjauho. Sekoittele jauhoja parin minuutin ajan, lisää muutama desilitra rapulientä ja sekoita kastike tasaiseksi. Lisää sitten puolet jäljellä olevasta liemestä, sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää loppu liemi, sekoita ja anna kastikkeen kiehua pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia kunnes jauhot ovat kypsyneet. Mausta kastike suolalla ja lisää valutetut ravunpyrstöt, joiden ei enää tarvitse kiehua. Tarkista suolan määrä ja lisää jos on tarvis.

(Jos haluaa olla oikein fiini, kastikkeeseen voi lisätä tilkkasen kermaa ja lopuksi vaahdottaa kastikkeen ennen sen kaatamista lautaselle...)

Riisi ja pinaatti

Ryöppää 500 g pinaattia väljässä, miedosti suolatussa kiehuvassa vedessä sen verran että pinaatit pehmenevät mutta eivät vielä muutu soseeksi. Valuta pinaatit ja laita tarjolle.

Keitä 3 dl risottoriisiä kypsäksi väljässä, suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaisen ajan. Valuta riisit ja kaada siivilästä takaisin kattilaan odottamaan tarjoilua.

Puolukkavaahto , peikkovaahto , puolukkainen marenkivaahto , rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kun nyt joka paikassa hehkutetaan puolukan terveellisyyttä, palaan takaisin blogin alkuaikoihin, jolloin tein puolukka- ja mustikkamarenkeja. Kuivasin ne marengit uunissa, mutta mainitsin että tätä voi tehdä myös ihan jälkiruoaksi. Muistakin marjoista voi toki tehdä marenkivaahtoa, jos puolukkaa ei ole käytettävissä.

Yhdestä kananmunanvalkuaisesta, sokerista ja siivilän läpi puristetusta marjasurvoksesta syntyy viidessä minuutissa jälkiruoka neljälle, hinta alle 20 c/annos, tai jopa vähemmän jos puolukat on itse poimittuja.

Puolukkavaahto eli peikkovaahto

1 munanvalkuainen (paino noin 30 grammaa)

2,5 rkl sokeria

3 rkl puolukkasurvosta tai puolukkahilloa tai jallupuolukoita

pinnalle:

puolukoita pakasteesta tai jallupuolukoita tai veteen säilöttynä

Laita valkuainen puhtaaseen lasi tai metallikulhoon. Lisää munanvalkuaisen joukkoon 0,5 rkl sokeria ja ala vaahdottaa, mieluiten sähkövatkaimella. Kun valkuainen alkaa vaahtoutua, lisää loppu sokeri ruokalusikallinen kerrallaan koko ajan vatkaten kunnes kulhossa on napakkaa vaahtoa, jonka pinnalle vatkainta nostettaessa muodostuu teräviä huippuja.

Puserra puolukkasurvos tai –hillo tiheän siivilän läpi marenkivaahdon päälle ja jatka vatkaamista kunnes vaahdon tilavuus on noin kaksinkertaistunut. Isänpäiväjälkiruokaan viime viikonloppuna käytin maustamiseen jallupuolukoita, kun niitä sattui jääkaapissa olemaan.

Lusikoi vaahto jälkiruokakulhoihin ja ripottele pinnalle kokonaisia puolukoita. Nam!

Muutama vuosi sitten keskustelin japanilaisen kollegani Yukin kanssa japanilaisesta katuruoasta ja tulin maininneeksi, että etsiessäni reseptejä munkkipannulla tehtäviin leivonnaisiin törmäsin mielenkiintoisiin, mustekalalla täytettyihin palleroihin nimeltä takoyaki. Kyselin neuvoa, olisiko munkkipannu näille sopiva paistoväline, vai tuleeko niistä liian suuria. Aidossa japanilaisessa takoyakipannussa kun on lähes puolta pienemmät kuopat. Yhtä kokeilua varten on turha hankkia erikoispannua, mutta päättelimme skandinaavisen munkkipannunolevan ihan riittävän sopiva paistoväline takoyakille. Keskustelusta ei kulunut aikaakaan, kun Yuki toi minulle pienessä paperikassissa tärkeimmät raaka-aineet ja takoyakireseptin. Wau :D

ありがとう

Teinkin silloin pari kertaa näitä pannukakkupalleroita. Niistä tuli ihan ok, mutta en mielestäni onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin halunnut ja ottamani kuvatkin olivat vähän niin ja näin. Myöhemmin selvisi, että muun muassa pannun olisi pitänyt olla paljon kuumempi ja taikinan hiukan ohuempi. Sitten takoyakit vaan unohtuivat kunnes viimeisessä GRV:ssä oli juttua japanilaisesta street foodista ja kokosivun kuva takoyakeista. Reseptiä siinä ei ollut ja Yukin antama reseptikin oli kadonnut, mutta googlettamalla sellainen taas löytyi. Sitten tie veikin Annankadulle ja Tokyokan'iin, mistä kaikki ainekset oli löydettävissä mustekalan lonkeroita lukuun ottamatta. Mustekalan lonkeroita löysin muualta ja niihin oli tyytyminen, vaikka ne olivatkin valmiiksi keitettyjä ja pakastettuja. Toisaalta, eihän kaikkea aina tarvitse tehdä itse. Hätätapauksessa näitä palleroita paistettaessa mustekalan tilalla voi käyttää kypsää katkarapua, kalaa, kanaa tai vaikka tofua, mutta japaninkielinen sana tako tarkoittaa vain mustekalaa, sitä kahdeksanlonkeroista otusta.

Takoyakit olivat niin nopeita tehdä, että en ehtinyt ottaa kuvia paistovaiheesta. Näin ollen nyt lukijat ”joutuvat tyytymään” yhteen vanhaan ’Norjan munkki’ –kuvaan ja youtuben videoihin. Harjoitus tekee mestarin ja kun aineksia jäi jonkin verran, näitä täytyy tehdä lähiaikoina uudelleen. Yhdeksän takoyakin lautasellinen osoittautui ihan riittävän kokoiseksi lounaaksi/päivälliseksi ja naposteltavaksi riittää vähempikin.

Nyt on ryhdyttävä toimeen. Takoyakeja, olkaapa hyvät.

Takoyaki

(24 kpl)

5 dl vettä

1 tl dashijauhetta

3 dl vehnäjauhoa

2 munaa

1 tl soijakastiketta

1/4 tl suolaa

ruokaöljyä paistamiseen

3 kevätsipulia

2 rkl punaista pikkelöityä inkivääriä (benishoga)

1-2 keitettyä pienehköä mustekalanlonkeroa

takoyaki- tai okonomiyakikastiketta

japanilaista majoneesia (kewpie)

vihreää merileväjauhetta (aonori)

boniittilastuja (katsuobushi)

(Tähän reseptiin kuuluisi vielä täytteen joukkoon tenkasu eli sellaiset irtonaiset rapeat taikinamurut, jotka jäävät tempurataikinasta frittiöljyn pinnalle kun tempuraan kastettu katkarapu tms on friteerattu. Niitä muruja ei kuitenkaan ollut kaupassa enkä viitsinyt tätä varten alkaa kuumentaa öljyä ja askarrella tempuraa.)

Keskellä kulhossa takoyakitaikina. Muut ainekset vasemmalta oikealle: japanilainen majoneesi Kewpie, okonomiyakikastike, katsuobushilastut, vihreä merilevä- eli aonorijauhe, punaista pikkelöityä inkivääriä, paloiteltua kypsää mustekalan lonkeroa sekä hienonnettua kevätsipulia.

Valmista taikina sekoittamalla dashijauhe yhteen desilitraan kiehuvaa vettä. Lisää sitten loput 4 dl vettä ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sekoita taikina. Lisää lopuksi munat, suola sekä soijakastike ja vatkaa taikina tasaiseksi. Anna taikinan levät puolisen tuntia ennen paistamista.

Leikkaa mustekalan lonkerot sormenpään kokoisiksi paloiksi. Hienonna kevätsipuli ja punainen inkivääri. Laita kaikki ainekset omiin pieniin kuppeihinsa käyttövalmiiksi.

Kaasuliedellä munkkipannun keskimmäinen syvennys ei yleensä kuumene tarpeeksi, joten takoyakit kannattaa valmistaa vain kuudessa reunimmaisessa. Kaada munkkipannun syvennyksiin ruokaöljyä ja kuumenna pannu. Öljyä saa olla sen verran runsaasti ettei taikina tartu kiinni. Kaada pannun koloihin taikinaa niin paljon että se leviää hiukan myös pitkin pannun tasaista osaa. Pudota jokaiseen koloon yksi pala mustekalaa, jolloin taikina leviää entisestäänkin. Ripottele sitten kypsyvän taikinan päälle hienonnettua kevätsipulia sekä punaista inkivääriä ja ala käännellä palleroita kahden puisen grillitikun avulla. Nämä pari youtube-videota ([tämä] ja [tämä]) näyttävät miten se sujuu ja tämä linkki vie vanhaan ’Norjan munkki’ –päivitykseemme.

Kun kaikki takoyakit ovat valmiita, asettele ne lautasille. Valuta päälle takoyaki- tai okonomiyakikastiketta sekä japanilaista majoneesia. Lopuksi ripottele palleroille vihreää aonori-merileväjauhetta ja runsaalla kädellä ohuita katsuobushi –lastuja. Nauti takoyakit heti.

Muita japanilaisreseptejä:
Okonomiyaki
Chicken yakitori
Japanilaistettu hot dog

Yleensä vedeneläväpasta sisältää katkarapuja tai simpukoita, mutta kyllä pastan joukkoon sopii myös kala. Tämä pastakastike soveltuu sekä tuoreelle kalalle että edelliseltä aterialta jääneen kypsän kalan jatkojalostukseen. Kastike perustuu klassisen ranskalaisen (mirepoix) ja italialaisen (soffritto) keittiön kasvisten, sipulin, varsisellerin ja porkkanan ”pyhään kolminaisuuteen”. Kun nämä kasviskuutiot on ensin kuullotettu, kastikkeen makua voi ryhtyä jatkamaan muilla aineksilla haluamaansa suuntaan ja suunta on aina oikea. Tällä kertaa suuntana oli fenkoli ja kala.

Kalapasta kahdelle

150 g tagliatelle- tai pappardellepastaa

nokare voita

2 rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli pieninä kuutioina

1 sellerinvarsi pieninä kuutioina

1 pieni porkkana pieninä kuutioina

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 pieni fenkoli pieninä kuutioina

hyppysellinen fenkolinsiemeniä

2 dl kuumaa vettä

200-250 g hienonnettua kalaa

1 iso pihvitomaatti pieninä paloina

1 rkl sitruunan mehua

1 tl timjaminlehtiä

hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

raastettua sitruunankuorta

fenkolintöyhtöjä

tuoretta timjamia

Laita pastavesi kiehumaan. Kuumenna pannulla voi ja oliiviöljy ja kuullota siinä sipuli, selleri sekä porkkana. Lisää valkosipuli, fenkoli sekä fenkolinsiemenet ja kuullota ainekset lähes kypsiksi.

Laita pasta kiehumaan ja ajastin päälle.

Lisää kuuma vesi, kala sekä tomaattikuutiot ja hauduta kaikki ainekset kypsiksi. Lisää tilkka vettä jos kastike tuntuu kuivuvan liikaa. Mausta sitruunan mehulla, timjaminlehdillä, suolalla sekä mustapippurilla, sekoita ja kuumenna vielä kerran kiehuvaksi.

Valuta pasta ja sekoita kastike pastan joukkoon.

Viimeistele annokset lautasella raastetulla sitruunankuorella, hienonnetulla fenkolintöyhdöillä ja tuoreella timjamilla.

Kun jääkaapissa on yksi iso fenkoli, pussillinen pakasteesta sulatettuja suppilovahveroita, maustamatonta jogurttia ja puoli ruukkua tuoretta korianteria, niistä pitää tehdä jotain hyvää. En ole vähään aikaan kokannut currya, mutta nyt on hyvä tilaisuus. Laatikossa on onneksi kaikenlaisia sopivia mausteita tähän tarkoitukseen. Vain jauheliha piti käydä erikseen ostamassa, mutta kyllä tämän voi tehdä ilmankin. Rapakelit tulevat, curry lämmittää.

Ei pidä säikähtää pitkää mausteluetteloa. Kun/jos niitä ostaa maustelaatikkoonsa, erilaisten curryjen valmistamista kannattaa harrastaa useamminkin. Varsinkin talviaikaan curryt ovat ihanan lämmittäviä aterioita. Jos ei itse halua valmistaa maustesekoitusta, muutama ruokalusikallinen vindaloo –currytahnaa antaa tälle padalle vähän sinne päin oikeanlaisen maun. Mutta mikäli haluaa valmistaa jotain muutakin currya, sitä varten pitää ostaa taas toisenlaista currytahnaa, joten mitään ei näin mene hukkaan kun sekoittaa mausteet itse. Sieni-fenkoli-jauhelihacurrysta tulee sen kokoinen annos että riisin kanssa jopa kuusi ruokailijaa tulee kylläiseksi.

Sieni – fenkoli – (jauheliha)curry

(400 g jauhelihaa)

1 iso fenkoli

250 - 300 g tuoreita suppilovahveroita

2 - 3 rkl ruokaöljyä

2 sipulia

3 valkosipulinkynttä

1 vihreä chili

2 rkl tuoretta inkivääriä

1 tl kurkumaa

3 tl juustokuminaa eli jeeraa

2 tl garam masalaa

1/8 tl kardemummansiemeniä

1/2 tl kanelia

1/8 tl neilikkaa

1tl fenkolinsiemeniä

1 tl korianterinsiemeniä

1 rkl vehnäjauhoa

10 maustepippuria

2 laakerinlehteä

muutama kaffirlimetinlehti

muutama currynlehti

200 g kirsikkatomaatteja

4 dl kookosmaitoa

1 dl maustamatonta jogurttia

tuoretta korianteria

(suolaa)

mustapippuria myllystä

hiukan cayennepippuria

Valmistele ensin kaikki ainekset käden ulottuville. Leikkaa fenkoli kuutioiksi ja suppilovahverot pienemmiksi. Kuori sipulit ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne pieniksi. Leikkaa chili ohuiksi renkaiksi ja raasta tuore inkivääri. Kaada mortteliin mausteista kurkuma, jeera, garam masala, kardemumma, kaneli, neilikka, fenkoli sekä korianterinsiemenet, hienonna ne ja sekoita vehnäjauhon kanssa. Leikkaa kirsikkatomaatit neljään osaan.

(Ruskista jauheliha pienessä määrässä voita tai öljyä, mausta suolalla ja mustapippurilla ja lopuksi siirrä liha eri kulhoon odottamaan.) Kuumenna kasari ja pannuta siinä ensin suppilovahverot kuivemmiksi. Lisää öljy ja kuullota siinä fenkolit, sipulit, valkosipulit, chili ja inkivääri. Lisää morttelista mauste-jauhoseos sekä maustepippurit ja hämmentele sitä hetki muiden ainesten kanssa. Lisää laakerinlehdet, kaffirlimetinlehdet, currynlehdet sekä tomaatit ja sekoita hyvin. Lisää (ruskistettu jauheliha,) kookosmaito ja keittele currya puolisen tuntia. Lisää jogurtti sekä hienonnetut korianterinlehdet, kiehauta ja mausta curry lopuksi vielä (suolalla jos tarvitaan,) mustapippurilla sekä cayennepippurilla.

Tarjoile basmatiriisin ja jogurttikastikkeen kanssa.

Jos inhoat ruusukaalia, tätä on ihan pakko kokeilla. Jostain käsittämättömästä syystä tällä tavalla kypsennettynä ruusukaali ei saanut lainkaan sitä tyypillistä ikävää fenyylitiokarbamidin tai muiden rikkiyhdisteiden sivumakua, minkä vuoksi ruusukaali on monelle ehdoton nounou. Itsekin hämmästyin lopputuloksesta ja tämä kypsennystapa piti testata vielä vieraillakin siltä varalta, että meidän makuaistissamme olisi ollut jotain vikaa. Mutta ei makuaisti onneksi ollut mihinkään kadonnut. Todella herkullista ruusukaalia, joka ei maistunut ruusukaalilta. Tämän jälkeen en varmaan enää koskaan keitä tai höyrytä tai hauduta ruusukaalia, vaan valmistan sen aina uunissa paahtamalla.

Päivän ruoka oli eräänlainen ”hävikistä herkuksi” –kokkaus. Parin viikon takaisista takoyakeista meillä oli jäljellä vielä runsaasti niihin käytettyjä japanilaisia aineksia ja jääkaapissa oli rasia pancettakuutioita. Kun hain kaupasta rasiallisen ruusukaaleja, ateria oli siis enää vain laittamista vaille valmis.

Ruusukaalia ja pancettaa japanilaisin maustein

kahdelle

300 g ruusukaalia

70 – 100 g pancettakuutioita (tai pekonikuutioita)

2 – 3 rkl oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

tuoretta inkivääriä raastettuna
okonomiyakikastiketta

kewpie –majoneesia

sichimi togarashi–maustesekoitusta

vihreää aonori –merileväjauhetta

katsuobushi –boniittihiutaleita

ohuiksi viipaleiksi leikattua kevätsipulia

seesaminsiemeniä

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita sinne metallinen uunivuoka kuumenemaan. Halkaise ruusukaalit ja laita ne kulhoon oliiviöljyn kanssa. Pyörittele kaaleja niin että ne ovat kauttaaltaan öljyssä. Mausta mustapippurilla. Kaalin joukkoon lisättävä pancetta sisältää sen verran suolaa että lisää tuskin tarvitaan. (Ruusukaalien ja pancettan kanssa samassa uunivuoassa voi paahtaa myös retiisejä ja tuoreita pieniä herkkusieniä samalla tavalla halkaistuna. Ne sopivat oikein hyvin tähän makumaailmaan.)

Ota vuoka uunista ja kaada ruusukaalit vuokaan. Jos vuoka on riittävän kuuma, öljystä tulisi tällöin kuulua tirisevä ääni. Käännä pinseteillä ruusukaalit leikkauspinta alaspäin ja ripottele pancettakuutiot ruusukaalien väliin. Paista uunissa 15-20 minuuttia kunnes pancettan rasva sulaa ja kaalien pinta paahtuu.

Raasta vuoan pinnalle tuoretta inkivääriä, sekoita, jaa ainekset kahdelle lautaselle ja purista päälle okonomiyakikastiketta sekä kewpie –majoneesia. Ripottele annokseen sitten togarashimaustetta ja aonorijauhetta. Viimeistele katsuobushilla, kevätsipulilla ja seesaminsiemenillä.

Ensi kerralla täytyy valmistaa tupla-annos...

Itsenäisyyspäivä ajoittuu tänä vuonna perjantaille ja sitä voisi juhlistaa vähän tavanomaista paremmalla aterialla, kuten kokonaisena kypsennetyllä fileellä ja siihen sopivilla kasviksilla.

Ranskalaisittain nimetty Coeur de Filet Provençale on klassikkoannos, jonka Ravintola Lehtovaaran keittiömestari kehitti Helsingin olympialaisten aikaan ulkomaisia asiakkaita varten. Kokonaisena kypsennetty naudan sisäfilee, valkosipuliperunat ja voissa paistetut herkkusienet – siinä herkun raaka-aineet pääosin. Lehtovaaran resepti on säilynyt heillä muuttumattomana alusta alkaen. Tämä on epätrendikkään keittiön resepti, kotioloissa ”körtsikkä”, jossa tällä kertaa on naudanlihan tilalla hirven sisäfilee. Ohje on aivan sama kummallekin.

Uunipaahdettu valkosipuli

1 kokonainen valkosipuli

hienoa merisuolaa

juoksevaa hunajaa

viipale voita

Leikkaa valkosipuli vaakasuuntaan auki yläosastaan niin, että kynsien päätkin katkeavat. Sipulia ei pidä kuoria. Valuta päälle juoksevaa hunajaa, ripottele hienoa merisuolaa ja laita voinokare sipulin päälle. Kypsennä 180°C uunissa 60 minuuttia. Nosta jäähtymään.

Voissa paistetut herkkusienet

½ - 1 rasia herkkusieniä

voita

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

Viipaloi herkkusienet ja ruskista voissa pehmeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Uunipaahdetut tomaatit

4 pihvitomaattia

tuoretta timjamia

hienoa merisuolaa

hienoa sokeria

oliiviöljyä

Leikkaa tomaattien yläosasta ”kansi” pois. Mausta tomaatit timjamilla, ripauksella hienoa suolaa, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Valuta tilkka oliiviöljyä tomaatin päälle. Kypsennä 180°C uunissa 45 – 60 minuuttia.

Valkosipulivoi

150 g voita

4 uunipaahdettua valkosipulin kynttä

1 raastettu raaka valkosipulin kynsi

hienonnettua lehtipersiljaa

tuoreen timjamin lehtiä hienonnettuna

½ tl hienoa merisuolaa

Anna voin pehmetä huoneenlämmössä. Kuori raaka valkosipulinkynsi, pullauta paahdetut valkosipulinkynnet kuoristaan ja hienonna ne yhdessä. Sekoita pehmeään voihin valkosipuli, yrtit ja suola.

Muotoile noin puolesta annoksesta voinappeja ja jäähdytä ne jääkaapissa, että muoto säilyy. Jätä loppu massa astiassaan huoneenlämpöön odottamaan.

Filee

600 – 800 g hirven sisäfileen keskiosaa

1 rkl paistoöljyä

1 rkl voita

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

Poista lihasta kaikki kalvot ja ruskista pannulla öljyn ja voin sekoituksessa. Mausta suolalla ja mustapippurilla, siirrä uunipellille ja kypsennä loppuun 180°C uunissa, kunnes sisälämpötila on 55°C. Anna vetäytyä n. 15 minuuttia ennen lihan leikkaamista.

Valkosipuliperunat

1 kg kiinteää perunaa (Siikli, Annabelle tms.)

2 valkosipulin kynttä puolitettuna

4 paahdettua valkosipulin kynttä kokonaisena

1-2 rkl paistoöljyä

1-2 rkl voita

hienoa merisuolaa

tuoreen timjamin oksia

Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi, 3 – 5 mm viipaleiksi. Huuhdo viipaleet kylmässä vedessä, jotta tärkkelys irtoaa ja valuta perunat. Paista niihin voin ja öljyn sekoituksessa pannulla vähän väriä kolmessa-neljässä erässä ja siirrä uunivuokaan. Laita jokaiseen pannulliseen hetkeksi puolikas valkosipulin kynttä vähäksi aikaa antamaan paistorasvalle makua ja nosta pois ennen kuin se palaa ja muuttuu kitkeräksi. Mausta pannussa suolalla. Levitä päälle muutama tuoreen timjamin oksa ja nosta vuoka 180°C uuniin 15 – 20 minuutiksi kunnes perunat ovat kypsiä. Paksummat viipaleet tarvitsevat enemmän aikaa kuin ohuet. Voit tarkistaa kypsyyden haarukalla.

Kokoaminen

Kun perunat ovat kypsiä ja liha vetäytynyt, on aika koota ateria. Viipaloi liha ohuehkoiksi viipaleiksi ja nosta viipalerivi perunoiden päälle uunivuokaan. Laita valkosipulivoita astiasta lihapaloille. Laita hetkeksi uuniin, jotta voi sulaa osittain. Nosta vuoka esille ja tarjoile ateria siinä. Laita toiseen astiaan uunitomaatit ja herkkusienet. Ota valkosipulivoinapit esiin jäääkaapista.

Tämä on Coeur de Filet minun tapaani. Tee ja nauti kotona, ja käy vaikka kokemassa se ravintolaklassikkokin, joka on edelleen Lehtovaaran listalla tiettävästi ainakin sunnuntaisin.

Spiraalileikkuri oli unohtunut laatikon pohjalle ihan liian pitkäksi aikaa, joten laitoin sen jälleen töihin tekemään kesäkurpitsasta nuudelintapaista lisuketta sunnuntain sitruunalohelle. Tässä siis taas yksi kesäkurpitsaresepti lisättäväksi mappiin ”tuhatyksi zucchinireseptiä”, kun ensi kesänä puutarha tuottaa näitä enemmän mitä kotitarveviljelijä ehtii ruokapöydässään kuluttaa.

Ohje on kahdelle.

Lohta ja kesäkurpitsanuudeleita sitruunavoikastikkeessa

2 kpl noin 180 g painoista lohifileen palaa (nahallisia, ruodottomia)

2 pienehköä kesäkurpitsaa

1 rkl oliiviöljyä

3 rkl voita

2 valkosipulinkynttä

1 + 1 dl tuoretta lehtipersiljaa

2 kevätsipulin vartta ohuina viipaleina

puolikkaan sitruunan mehu

toinen puolikas sitruuna ohuina viipaleina

1 tl srirachaa

pari tippaa tabascoa

0,5 tl chilihiutaleita

2 rkl kapriksia

hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Leikkaa ensin kesäkurpitsat spagetin paksuisiksi ”nuudeleiksi”. Helpoiten se sujuu spiraalileikkurilla, jollain tällaisella tai tällaisella ja varmaan niitä on muitakin. Toki kesäkurpitsat voi leikata veitselläkin nuudelin paksuisiksi suikaleiksi, jos se tuntuu paremmalta ajatukselta. Laita ”nuudelit” kulhoon odottamaan.

Ripottele lohifileille suolaa ja mustapippuria. Valmistele kaikki ainekset käden ulottuville, sillä varsinainen ruoanlaitto sujuu tosi nopeasti. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Hienonna lehtipersilja, valuta kaprikset ja viipaloi kevätsipulit.

Kuumenna paistinpannu ja lisää oliiviöljy. Laita lohipalat paistumaan ja fileen paksuudesta riippuen kypsennä niitä ensin noin 3-4 minuuttia nahkapuolelta, lisää 1 rkl voita ja kypsennä lohiviipaleita sitten muutama minuutti lihapuolelta. Tarkkaile fileen väriä ettei se kypsy liikaa ja kuivu. Kun lohi on valmista, nosta viipaleet lautaselle odottamaan ja pyyhi paistinpannu.

Sulata pannulla 2 rkl voita, lisää valkosipuli ja kuullota sitä hetki. Lisää 1 dl lehtipersiljaa, kevätsipuli, sitruunan mehu, sriracha, tabasco, chilihiutaleet sekä kaprikset ja kun mehu kiehuu, lisää kesäkurpitsanuudelit. Pyörittele kesäkurpitsaa kastikkeessa muutaman minuutin ajan kunnes ne hiukan kypsyvät mutta ei vielä liikaa. Raivaa toinen puoli pannua tyhjäksi ja nosta siihen lohiviipaleet nahkapuoli alaspäin vielä hetkeksi lämpiämään. Viimeistele lehtipersiljalla sekä suolalla ja mustapippurilla. Jaa kahdelle lautaselle, lisää sitruunaviipaleet ja nauti heti.

Vieläkö mietit mitä laittaisit itsenäisyyspäivän jälkiruoaksi? Omenapiirakka ja jäätelö sopivat hyvin yhteen. Itsenäisyyspäivän päivälliselle nämä voidaan parannella vielä hiukan juhlallisempaan muotoon. Paitsi maailman huippuravintoloissa, myös eri ulkomaisissa kokkiohjelmissa käytetään joskus tonkapapua (jälki)ruokien maustamiseen ja minä onnistuin löytämään niitä Hakaniemen Ekolosta. Tottahan heti piti kokeilla, miten tonkapavun maku sopisi vanhoihin resepteihin, ja sopihan se. Tonkapavun makua voisi kuvailla vaniljan, kanelin, neilikan, hunajan, lakritsin, karvasmantelin ja jopa muskottipähkinän yhdistelmänä. Tämä jälkiruoka oli lopulta paljon enemmän kuin osiensa summa. Annokset eivät kuitenkaan synny ihan käden käänteessä, vaan osa valmisteluista, kuten sokeriliemen keittäminen, täytyy tehdä jo edellisenä päivänä. Sokeriliemi säilyy jääkaapissa suljetussa astiassa jopa kuukausia, joten se mitä ei tässä tarvita, ei mene hukkaan. Vähän normaalia isommasta työstä huolimatta tulos on kaiken sen vaivan arvoista.

Tonkapapu-ranskankermasorbetti

sokeriliemi:

600 g sokeria

500 g vettä

50 g glukoosisiirappia

sorbetti:

100 g kuohukermaa

puolikas tonkapapu raastettuna *)

200 g ranskankermaa eli creme fraichea

200 g sokerilientä

1 liivatelehti (paino 2 g)

Kaada sokeri, vesi sekä glukoosisiirappi kattilaan ja keitä sokeriliemeksi. Sekoita ainekset hyvin ja kun liemi alkaa poreilla, anna sen kiehua matalahkolla lämmöllä noin 104-asteiseksi. Tähän kuluu aikaa noin 15-20 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja jäähdytä sokeriliemi ennen käyttöä.

Sekoita keskenään kuohukerma sekä raastettu tonkapapu ja kuumenna kiehuvaksi mikrossa. Anna seoksen jäähtyä ja makuuntua tunnin ajan, siivilöi tonkapapuraaste pois kermasta ja jäähdytä kerma jääkaappikylmäksi. Sekoita huolella keskenään tonkapavulla maustettu kerma, ranskankerma sekä sokeriliemi. Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Ota muutama lusikallinen sorbettimassaa ja kuumenna se mikrossa lähelle kiehumispistettä. Purista liivatteesta ylimääräinen vesi ja liuota se kuumaan nesteeseen. Sekoita sulatettu liivate huolella sorbettimassan joukkoon ja kaada seos jäätelökoneeseen. Pyöritä massa koneessa sorbetiksi jäätelökoneen ohjeen mukaisesti. Tässä vaiheessa massa on vielä liian löysää pyöritettäväksi palloiksi eli kun sorbetti on valmista, siirrä se pakasterasiaan ja laita vielä pakastimeen kohmettumaan muutaman tunnin ajaksi.

*) Tonkapavun sijasta sorbetin voi maustaa vaniljalla.

Omenapiirakka

1 ohut iso voitaikinalevy (Lidl puff pastry)

8-12 pientä omenaa

(2 tl sitruunahappoa)

0,5 dl valkoista kidesokeria

0,5 dl ruokokidesokeria

1 tl kanelia

0,5 tl jauhettua vaniljatankoa

40-50 g jääkylmää voita

Kaada sitruunahappo isoon kulhoon ja lisää 2 dl vettä. Sekoita ainekset sauvasekoittimella. Lisää sitten vielä 8 dl vettä ja sekoita. Upota omenaviipaleet tähän liemeen etteivät ne pääse ruskistumaan ennen aikojaan.

Kuori omenat, poista siemenkota ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Laita omenaviipaleet heti sitruunahappoliemeen. Laita uunipellille ensin alumiinifolio ja sen päälle leivinpaperi. Levitä voitaikinalevy leivinpaperin päälle tasaiseksi ja pistele se haarukalla. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Nosta omenaviipaleet vähän kerrallaan laakealle lautaselle ja kuivaa ne talouspaperilla taputtelemalla. Asettele viipaleet voitaikinalevylle osittain päällekkäin tasaisiin riveihin. Kun koko taikina on omenaviipaleiden peitossa, sekoita keskenään sokerit, kaneli sekä vaniljajauhe ja ripottele se tasaisesti piirakan päälle. Lopuksi raasta voi karkealla raastimella päällimmäiseksi niin että sitä on vähän joka puolella.

Paista piirakkaa 200 -asteisen uunin keskitasolla 30-40 minuuttia. Kun piirakka on valmis, anna sen jäähtyä hetki ja nosta se sitten pois uunipelliltä jäähtymään huoneenlämpöiseksi.

Tonkapapu-kauracrumble

25 g voita

1,5 rkl ruokokidesokeria

1,5 rkl valkoista kidesokeria

3 rkl kaurahiutaleita

3 rkl vehnäjauhoa

puolikas tonkapapu raastettuna *)

Sulata paistinpannulla voi ja lisää sokerit. Sekoita ja anna sokerin sulaa. Lisää sitten kaurahiutale-jauho-tonkapapuseos ja paahda muruseosta keskilämmöllä koko ajan puuhaarukalla sekoitellen. Kun seos alkaa kuivahtaa, ota pannu pois liedeltä ja kumoa pannun sisältö laakealle lautaselle jäähtymään. Varo paahtamasta liian pitkään ettei sokeri pala! Muruseos on käyttövalmista kun se on jäähtynyt.

*) Tonkapavun sijasta crumblen voi maustaa vaniljalla.

Paahdettu marenki

1 munanvalkuainen (koko L, noin 37 g)

3-4 rkl valkoista kidesokeria

Laita vatkauskulhoon valkuainen sekä 0,5 rkl sokeria ja vatkaa sen verran että valkuainen alkaa vaahtoutua. Jatka vatkaamista ja lisää sokeria ruokalusikallinen kerrallaan kunnes vaahdosta muodostuu kovia, muotonsa pitäviä huippuja vatkainta nostettaessa.

Annosta rakennettaessa marenkia nostetaan lautaselle pingispallon kokoinen kokkare, painetaan se hiukan matalammaksi ja lopuksi kuvioidaan jollain sopivalla apuvälineellä painamalla jotta vaahtoon muodostuu eri korkuisia kohtia. Lopuksi vaahdon korkeimmat kohdat paahdetaan tummemmiksi kaasupolttimella.

Ensin lautaselle on levitetty hiukan uuniomenahilloa (oikealla) ja sitten on vuorossa marenki ja sen paahtaminen. Omenapiirakan pala on asetettu näiden väliin. Lopuksi annokseen on ripoteltu tonkapapu-kauracrumblea ja viimeistelty tonkapapu-ranskankermasorbetilla.

Pari vuotta sitten ostin joulun jälkeisestä alennusmyynnistä heräteostoksena jouluvalosarjan, jossa monessa ohuenohuessa sähköjohdossa oli yhteensä 360 pienenpientä ledilamppua. Seuraavana jouluna kukaan ei muistanut sitä, eikä sitä siis koskaan ripustettu mihinkään. Hukkaostos? No ei sentään.

Kesällä katselin erään rautakaupan sisustusosastolla rautalankahäkkyrää, joka hyllynreunassa olleen hintalapun mukaan oli nimetty lampunvarjostimeksi. Lampunvarjostin? Pari rautalankaa ristissä eli lampunvarjostin, joka ei varjosta yhtään mitään. ”Varsinainen hölmöläisen lampunvarjostin” ajattelin mielessäni, mutta sitten yhtäkkiä muistin sen jouluvalosarjan. Miksi lampun pitäisi roikkua ”lampunvarjostimen” sisällä, kun ”varjostin” voi toimia kokonaan valaisimena. Tai oikeammin valohimmelinä. Ja siitä se sitten lähti…

Erottelin varovasti kaikki ohuet johdot toisistaan ja suoristin ne eri suuntiin etteivät sotkeennu keskenään. Sitten yksi johto kerrallaan aloin kiertää niitä ”varjostimeen” mahdollisimman tasaisesti, että jokainen rautalankapätkä saisi ympärilleen suunnilleen yhtä monta pikkulamppua.

Ja kas, heräteostoksesta ja hölmöläisen varjostimesta syntyi ihan nätti valohimmeli. Himmelin yläosaa vahvistin muutamalla suikaleella mustaa jesaria, jotta ohuet johdot eivät vaurioituisi ripustuksesta.

Hauskaa ja valoisaa pikkujoulua kaikille!

Jos tämän vuodenajan kelit masentavat, siirry oheisen linkin kautta kuuntelemaan
Tekramütischin kappaletta

Räntäpää

ja huomaat, että et ole yksin :)

Viikon soppa on gorgonzolalla maustettu ja soeutettu cashew-kukkakaalikeitto. Kukkakaali on siitä kätevä kasvis, että sen voi käyttää kokonaan, lehdet, kannan ja kukinnot. Sinne sopan joukkoon muusaantuu kaikki eikä tarvitse tuskailla raaka-ainehävikin kanssa. Ateriaa tukevoittamaan lisäsin leipälautasille edelliseltä illalta jääneet suolaiset vohvelit, joiden päälle gratinoin grillattua kanaa.

Gorgonzolalla maustettu cashew-kukkakaalikeitto

(neljälle)

3 rkl oliiviöljyä

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 laakerinlehteä

2 tl tuoretta timjamia

1 dl valkoviiniä

1 - 1,2 kg painoinen kukkakaali tai pari pienempää

2 dl cashewpähkinöitä

1 tl suolaa

ripaus cayennea

12 dl kasvislientä

2 rkl kermaa

100 g gorgonzolaa tai muuta hyvää sinihomejuustoa

mustapippuria

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl limettimehua

viimeistelyyn

kukkakaalia

cashewpähkinöitä

hiukan oliiviöljyä ja ripaus suolaa

sumakkijauhetta

Kuori sipulit ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Halkaise kukkakaali ja leikkaa kukinnoista ensin parikymmentä kappaletta noin 3 mm ohuita pieniä viipaleita keiton viimeistelyä varten ja laita ne odottamaan. Leikkaa loput kukkakaalista (myös vihreät lehdet) suunnilleen peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi.

Kuumenna soppakattilassa 3 rkl oliiviöljyä ja kaada joukkoon sipulikuutiot, valkosipuli, laakerinlehdet ja timjami. Kuullota sipuleita matalalla lämmöllä välillä hämmennellen noin 15 minuutin ajan. Varo ettei sipulit ruskistu. Lisää sitten valkoviini ja kun se on possahtaen haihtunut, lisää kukkakaalikuutiot sekä cashewpähkinät ja välillä sekoitellen hauduttele kasviksia kannen alla noin 20 minuuttia. Pidä lämpö tosi pienellä ettei kasvikset kärähdä. Lisää sitten suola sekä cayenne ja sekoita hyvin. Lisää kasvisliemi ja anna keiton hautua kannen alla 40-45 minuuttia hiljalleen poristen kunnes kukkakaali alkaa hajota ja cashewpähkinät ovat täysin pehmeitä.

Laita pieneen kulhoon kerma sekä gorgonzola pieninä paloina. Kuumenna mikrossa sen verrran että kerma lämpenee ja juusto sulaa kerman joukkoon.

Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja laita pienet kukkakaaliviipaleet siihen ruskistumaan. Paahda pannulla myös pari kourallista cashewpähkinöitä. Mausta ne kaikki lopuksi ripauksella suolaa ja levitä talouspaperin päälle jäähtymään.

Kun keitto on kiehunut ja kukkakaalit sekä cashewit ovat täysin pehmeitä, poimi laakerinlehdet pois ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Siihen saa jäädä pieniä sattumia. Sekoita keiton joukkoon gorgonzolakerma, vaahterasiirappi, limettimehu sekä ripaus mustapippuria, tarkista suolan riittävyys ja kuumenna vielä kerran kiehumispisteeseen. Vaahterasiirappi ja limettimehu tasoittavat kukkakaalin vihreiden lehtien hienoista kitkeryyttä.

Lautasella viimeistele keitto paahdetuilla cashewpähkinöillä sekä kukkakaaliviipaleilla ja lopuksi hiukan sumakkijauhetta.

Pienellä lautasella ”leipänä” on pikaisesti leivänpaahtimessa lämmitetty suolainen vohveli, jolle on kasattu grillattua broileria. Sen päälle on kaadettu seosta jossa on vatkattua kananmunaa, tilkka gorgonzolakermaa ja parmesaaniraastetta. Lopuksi vohveleita on gratinoitu uunissa keskitasolla 225 asteessa noin 5 minuutin ajan, jolloin munaseos broileripalojen päällä on kypsynyt ja vähän ruskistunut.

Seitsemän vuotta ruokabloggaamista, 1843 blogipäivitystä, arviolta noin 4000 reseptiä ja varmaan liki 10000 kuvaa. Ohjelma laskee päivitykset ja muut numerot ovat valistuneita arvauksia, koska en todellakaan jaksa laskea kuvien ja reseptien tarkkaa lukua tuosta määrästä päivityksiä. Lukijoiden määrä on ollut vuosi vuodelta tasaisessa kasvussa ja monet vanhat reseptit keräävät jatkuvasti uusia klikkauksia. Ehkä se onkin juuri tämä epätrendikkyys, joka on ja pysyy, kun monet trendikkäämmät päivitykset ovat jääneet tähdenlennoiksi. Kiitos kaikille lukijoille, homma jatkuu. Vaikka päivitystahti onkin hiukan rauhoittunut alkuvuosista, reseptit eivät ole loppumassa, pikemminkin päinvastoin. Täytyy silti vähän toppuutella ettei tämä ala tuntua työltä.

Monella suomalaisella itsenäisyyspäivä kuluu suurelta osin television äärellä katsoen Tuntematonta ja Linnan juhlia. Erityisesti heitä ajatellen sovelsimme Tastemade –sivuston helppoa, mutta suorastaan juhlavaa reseptiä, joka sopii juuri tällaiseen sohvautumiseen.

Pizzapiirakka ”joulutähti”

3 isoa levyä ohutta lehtitaikinaa (esim Lidl puff pastry)

1-2 dl pizzakastiketta oman maun mukaan

100 g ohutta ilmakuivattua kinkkua ihan pieninä paloina

100 g mozzarella –juustoraastetta

pari kourallista basilikan lehtiä hienonnettuna

2 kananmunaa

Päällystä uunipelti leivinpaperilla ja laita uuni lämpiämään kiertoilmalle 170 asteeseen. Kiertoilmalle siksi, että näin myös pohja kypsyy kunnolla.

Levitä ensimmäinen lehtitaikinalevy työtasolle ja isoa lautasta apuna käyttäen leikkaa siitä veitsellä pyöreä kiekko. Nosta taikinakiekko leivinpaperille ja sivele sille pizzakastiketta.

Ripottele puolet kinkkupaloista pizzakastikkeen päälle, sitten puolet hienonnetuista basilikanlehdistä ja puolet juustoraasteesta.

Leikkaa toinen lehtitaikinalevy samalla tavalla kuin ensimmäinen ja nosta se täytteiden päälle. Painele kevyesti että ne pysyvät hyvin kiinni toisissaan. Jatka sitten pizzakastikkeella, kinkkupaloilla, basilikalla ja juustoraasteella.

Leikkaa kolmas lehtitaikinalevy samalla tavalla kuin muutkin ja nosta se pizzapiirakan päällimmäiseksi. Painele kaikki kevyesti kiinni toisiinsa. Laita keskelle piirakkaa juomalasi ja leikkaa piirakan reunoille 12 tai 14 viiltoa lasin reunaan asti. Viiltoja täytyy olla parillinen määrä, muussa tapauksessa tähtikuvio ei onnistu.

Ota juomalasi pois ja taita sakarat joka toinen toiseen suuntaan kierteelle, joka toinen vastapäiseen suuntaan. Näin sakaroista muodostuu tähtikuvio piirakan keskelle. Vatkaa yksi kananmuna ja sivele sitä piirakan pinnalle. Laita pelti piirakoineen uuniin kiertoilmaan 170 asteeseen 15 minuutiksi.

Kun piirakka on paistunut säädetyt 15 minuuttia, ota se ulos uunista, paina piirakan keskelle matala kolo lusikan avulla ja riko koloon yksi kananmuna. Palauta piirakka takaisin uuniin ja paista sitä kiertoilmassa 170 asteessa vielä 10 minuuttia.

Pizzapiirakka on valmis nautittavaksi kun se on hetken jäähtynyt. Leikkaa sakaroiden välit auki, jos ne ovat paistuneet kiinni toisiinsa. Taita piirakasta sakara kerrallaan ja nauti sopivien juomien kera. Tällä paistolla keltuainen piirakan keskellä jää löysäksi, joten siihen voi dipata paloja. Kannattaa varmuuden vuoksi hankkia taikinapohjia ja muitakin aineksia tuplamäärä, sillä tämä hupenee aika nopeasti!

Rapeaksi paistetut halloumitikut

Selleriohukaisia, hevosen fileepihvejä ja suppilovahverokastiketta

Halloweenin hedelmät

Kurpitsaspagettia eli spagettikurpitsaa, paahdettuja tomaatteja ja kana-herkkusienikastiketta

Naudanposket painekeittimessä

Isänpäivä on ensi viikonloppuna

Erilainen lohilaatikko: Strata lämminsavulohesta

Ei-vegaaninen kaalilaatikko

Haukikvenellit rapukastikkeessa

Puolukkavaahto - hetkessä jälkiruoka neljälle

Takoyaki たこ焼き street food -herkku Japanista

Kalaisa pasta kahdelle

Sieni-fenkoli-jauhelihacurry lämmittää mausteisuudellaan

Ruusukaalia ja pancettaa japanilaisin maustein

Coeur de hirvi provençale itsenäisyyspäiväksi

Lohta ja kesäkurpitsanuudeleita sitruunavoikastikkeessa

Tonkapapu-ranskankermasorbettia, omenapiirakkaa ja paahdettua marenkia

Ensimmäinen adventti: Valohimmeli jouluksi

Gorgonzolalla maustettu cashew-kukkakaalikeitto

Epätrendikäs 7 v. ja pizzapiirakka mallia "joulutähti"