Quantcast
Channel: epätrendikäs ruokablogi
Viewing all 1372 articles
Browse latest View live

Muropikkuleipiä vohveliraudalla

$
0
0

Nyt alkoi naistenviikko. Vieläkö päivänsankareilla on tapana järjestää nimipäiväkekkereitä? Hannanpäiviä, Saaranpäiviä, Leenanpäiviä? Vai ovatko nimipäivät nykyisin ihan turhia juhlia? Ei se mitään, näitä vohvelikeksejä voi tehdä myös ihan vaan omaan kahvipöytään ja kesäkuumalla (jos se kesä vielä palaisi takaisin) vohveliraudalla paistaminen lämmittää keittiötä huomattavasti vähemmän kuin uunin käyttö.

Vohvelikeksit murotaikinasta

125 g  voita
1 dl  sokeria
4 dl  vehnäjauhoa
¼ tl  suolaa
1 tl  hienoksi jauhettua kardemummaa
2 tl  vaniljasokeria
1 tl  leivinjauhetta
1 dl  kookoshiutaleita
1  kananmuna

Tämän taikinan voi tehdä käsin tai, kuten minä tein nopeammalla tavalla, yleiskoneessa. Sekoita ensin jauhoihin suola, kardemumma, vaniljasokeri, leivinjauhe sekä kookoshiutaleet. Laita kutterin kulhoon paikalleen leikkuuterä ja lisää voi, sokeri sekä jauhoseos. Käynnistä kone ja anna terän pyörähdellä sen aikaa että aineksista muodostuu tasainen muruseos. Lisää kananmuna ja anna pyöriä vielä sen verran että taikina kiinteytyy. Siihen ei mene minuuttiakaan. Ota taikina pois kulhosta ja alusta se tiiviiksi. Kääri taikina vähäksi aikaa muovikelmun sisään jotta kosteus tasaantuisi. 

Mittaa taikinasta suunnilleen 20 gramman paloja. Keittiövaaka olisi tässä aika hyvä juttu. Määrästä tulee noin 25-27  palaa. Pyörittele palat palloiksi ja laita vohvelirauta lämpiämään. Testaa ensin muutamalla taikinapalalla yksi kerrallaan, miten kauan juuri sinun vohvelirautasi paistaa sen sopivaksi. Minun Wilfassani optimilämpötila oli 3,5 ja paistoaika 2 minuuttia 30 sekuntia. Liian pitkä paistoaika tekee kekseistä turhan kovia.

Jos oikein laiskottaa, nämä vohvelipikkuleivät voi tehdä myös kaupan valmiista murotaikinapakasteesta.


Karhunvatukkakakku

$
0
0

Serious eats on ihan parhaita ruokasivustoja. Sieltä bongasin tämänkin karhunvatukkakakun reseptin. Tämä on aivan ihana kakku naistenviikon kahvipöytään tai vaikka viedä tuliaisiksi. Paistoin kakun ohjeen mukaan alumiinivuoassa, joka lienee ihan paras kakkuvuoka - ainakin päätellen siitä että kaikki ammattileipurit suosivat alumiinivuokia. Ja täytyy myöntää että kyllä alumiinivuoka tekee kakkuun ihan erilaisen ja paremman paistojäljen kuin pinnoitettu nonstick-vuoka, puhumattakaan silikonivuoista, jotka hyllyvät ja löllyvät holtittomasti joka suuntaan. Kakkuvuoan voitelukaan kun ei ole mikään iso juttu.

Tämä todella mehevä kakku on maustettu karhunvatukkasoseen lisäksi vain ripauksella kanelia. Pinnalla on Philadelphia –tuorejuustosta vatkattu kuorrute ja loput marjat, jotka jäivät soseen valmistuksesta. Taikinaan sekoitetut marjat soseutin vitamixillä, jonka teho riitti murskaamaan myös siemenet niin hienoksi ettei sosetta tarvinnut paseerata siivilän läpi. Taikinaan käytetään kananmunasta vain valkuaisia, jolloin karhunvatukkasoseen kaunis punavioletti väri pysyy paljon parempana. Munankeltuainen voi pilata kakun muuttamalla kakun värin omituisen vihertäväksi.



Karhunvatukkakakku
(noin 10 palaa)

200 g  huoneenlämpöisiä karhunvatukoita + lisää marjoja kakun pinnalle

110 g  huoneenlämpöistä (suolatonta) voita
145 g  sokeria
1 ¼ tl  leivinjauhetta
¼ tl  ruokasoodaa
¼ tl  suolaa
1/8 tl  kanelia
55 g  huoneenlämpöisiä munanvalkuaisia

155 g  vehnäjauhoa

kuorrute:
100 g  huoneenlämpöistä voita
1 tl  vaniljauutetta tai jauhettua vaniljatankoa
200 g  huoneenlämpöistä Philadelphia tuorejuustoa (21 % rasvaa)
300 g  tomusokeria


Soseuta ensin karhunvatukat mahdollisimman hienoksi soseeksi. Jos joudut paseeraamaan soseen siivilän läpi, tee sosetta hiukan enemmän jotta sitä on vielä paseerattunakin 200 grammaa.

Laita uunin ritilä toiseksi alimmalle tasolle ja uuni lämpiämään 180 asteeseen (ylä-alalämpö). Voitele alumiininen Ø 20 cm kakkuvuoka ja vuoraa se leivinpaperilla sekä pohjasta että reunoiltaan.

Laita kulhoon voi, sokeri, leivinjauhe, ruokasooda, suola sekä kaneli ja vatkaa seosta vaaleaksi ja kuohkeaksi. Kaavi kulhon reunat nuolijalla muutaman minuutin vatkaamisen jälkeen ja vatkaa vielä toiset muutaman minuutin ajan. Lisää sitten koko ajan vatkaten ensin puolet ja hetken kuluttua loput munanvalkuaisesta.

Lisää pari lusikallista jauhoja ja vatkaa ne taikinan joukkoon. Koko ajan vatkaten lisää sitten kolmannes kerrallaan karhunvatukkasosetta, sitten jauhoja, sitten marjasosetta, jauhoja jne kunnes kaikki ainekset on vatkattu tasaiseksi taikinaksi. Sekoita lopuksi vielä nuolijalla kaikki varmasti sekaisin, kaada taikina alumiinivuokaan, tasoita pinta ja laita vuoka uuniin. Kypsennä kakkua 25-30 minuuttia ja kokeile puutikulla kakun kypsyyttä. Jos tikkuun ei tartu enää taikinaa, ota kakku uunista ja jätä se vuoassaan jäähtymään noin tunnin ajaksi. Tunnin kuluttua kumoa kakku, irrota pohjan leivinpaperi ja laita kakku tarjoilulautaselle. Anna kakun jäähtyä vielä toisen tunnin ennen kuorruttamista.


Laita kulhoon voi sekä vanilja ja vatkaa ne kuohkeaksi. Lisää tuorejuusto ja vatkaa ainekset sekaisin. Lisää tomusokeria desilitra kerrallaan ja vatkaa kunnes kuorrute on tasaista. (Tämä määrä kuorrutetta riittäisi melkein jopa kahteen karhunvatukkakakkuun, joten lopulle pitää keksiä jotain muuta käyttöä.) Levitä kuorrutetta kakun pinnalle ja viimeistele tuoreilla karhunvatukoilla.

Jos maltat antaa kakun odottaa seuraavaan päivään, se on silloin vieläkin parempaa.


Konstailematon kaalipiirakka varhaiskaalista (ja jauhelihasta)

$
0
0

Kaalilaatikko, kaalikääryleet, kaalikeitto, kaalisalaatti – ne kaikki ovat hyviä ja edullisia sesonkiruokia varhaiskaaliaikaan ja grillattu kaali on suorastaan trendikästä. Meillä kaalikääryleitä pitää saada joka syksy, mutta harvemmin tulee kuitenkin tehtyä kaalipiirakkaa, joka on perinteinen vanhan ajan kotiruoka kotoisista aineksista. Kaalikääryleiden askartelemisen rinnalla kaalipiirakan teko on kuitenkin paljon nopeampaa ja helpompaa. Kun herkku on sitten valmis, sen lämmittäminen sujuu käden käänteessä ja kaaliruokien tapaan sen makukin vain paranee uudelleen lämmitettäessä. Niinpä piirakka kannattaa valmistaa vaikka edellisenä päivänä kiireettömästi muiden askareiden ohella ja nauttia työn hedelmistä rauhassa kun se aika koittaa.



Kaali-jauhelihapiirakka

1  iso sipuli
2 rkl  voita
400 g  jauhettua naudan rintaa (20 % rasvaa)
noin 1 kg  ohuelti suikaloitua varhaiskaalia
1 pieni ruukku tuoretta meiramia
pari desilitraa kiehuvaa vettä (tai kasvis-/ lihalientä)
3 rkl  tummaa siirappia
2-3 tl  suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl  valkoviinietikkaa

2 pakettia ohutta LIDLin Puff Pastry –lehtitaikinaa
1 kananmuna voiteluun

Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Leikkaa kaali pitkittäin neljään osaan ja suikaloi neljännekset ohuelti. Revi meiramin lehdet kaalisuikaleiden joukkoon. Kuumenna isossa kattilassa voi ja kuullota siinä sipulit. Heitä kattilaan sitten jauheliha ja ruskista se kevyesti sipuleiden joukossa. Lisää kaalit ja meiramit sekä hiukan kiehuvaa vettä, sekoita ja anna hautua viitisen minuuttia. Lisää sitten mausteet: siirappi, suola, mustapippuri sekä etikka ja hauduta kaali pehmeäksi välillä sekoitellen Tähän kuluu aikaa puolisen tuntia. Tarkista maku ja jos siltä tuntuu, lisää mausteita ja sekoita vielä kerran huolella.

Laita uunin ritilä toiseksi alimmaiselle tasolle ja uuni lämpiämään 225 asteeseen (normaali ylä-alalämpö).

Kaada kypsä kaali-jauhelihaseos isoon siivilään valumaan, jotta piirakan täyte ei olisi liian kosteaa. Levitä toinen voitaikinalevy leivinpaperin päälle työtasolle ja leikkaa toisesta päästä pois noin 5 cm suikale, sillä koristeita varten tarvitaan hiukan taikinaa (Oikeasti tämä mitta tuli suoraan paistovuoan koosta...). Lusikoi ja tasoita valutettu täyte voitaikinalevyn keskelle siten että reunoille jää noin 3-4 cm taikinaa näkyviin. Leikkaa sitten toisesta voitaikinalevystä suunnilleen kaali-jauhelihaseoksen kokoinen kansi ja aseta se täytteen päälle. Kostuta vedellä ala- ja yläpuolen reunat, käännä alaosan liepeet ylös ja nipistele reunat toisiinsa kiinni.



Nyt jäljellä on vielä hiukan taikinaa. Yhdistä taikinapalat ja kauli niistä vehnäjauhojen avulla isohko suorakulmainen levy. Viillä levyyn pieniä viiltoja siten että taikinaa venyttämällä siitä muodostuu verkkokuvio, kostuta piirakan pintaa vedellä ja nosta verkko piirakan päälle. Älä usko että kukaan tekee ”verkkoa” muka veitsellä. Sitä varten on olemassa ihan oma työkalu.



Jos sinulla ei ole sopivaa työkalua, leikkaa vaikka kapeita nauhoja ja asettele niitä piirakan päälle ristiin-rastiin. Voitele piirakka vatkatulla kananmunalla, nosta leivinpapereineen uunivuokaan tai uunipellille ja työnnä uuniin. Laita ajastin hälyttämään 20 minuutin kuluttua ja pidennä aikaa tarvittaessa pari minuuttia kerrallaan. Kun piirakka näyttää lähes valmiilta, säädä uuni pelkälle alalämmölle 225 asteeseen ja kypsennä vielä noin 10 minuuttia pelkällä alalämmöllä jotta piirakan alapuoli ei jäisi raa’aksi.

Jos nautit tämän heti, anna piirakan vetäytyä 15-20 minuuttia uunista ottamisen jälkeen.

Club sandwich vohveleista

$
0
0

Näillä keleillä, kun ulkolämpötila keikkuu +30 asteen tienoilla ja jopa ylikin, ei paljoa huvita kokata keittiössä uunin ja lieden lämmössä, ja ulkona grillatessa varsinkin on liian kuuma. Jos ei halua syödä pelkkää raakaruokaa, vohvelirauta on ihan kätevä ruoanlaittoväline. Suolaiset vastapaistetut vohvelit täytteineen ovat ihan kelpo hellepäivän ruokaa. Mutta entä sitten jos makeuttamatonta vohvelitaikinaa tulee tehdyksi vähän liikaa? Paistetaanko kaikki joka tapauksessa vai heitetäänkö loppu taikina pois? Ei kai kukaan hyvää taikinaa kaada viemäriin, eihän? Paistetaan siis kaikki. Toki vohvelit olisi paremman makuiset syödä rapeina ja vastapaistettuna, mutta voi ne lämmittää uudelleen vaikka seuraavana päivänä. Ladotaan vohvelit vierekkäin uunipellille ja työnnetään pelti kuumaan uuniin muutamiksi minuuteiksi. Ja mitä sitten? No sitten aletaan tehdä kerrosvohveleita, rakennetaan kuten Club Sandwich kerrosvoileipä, mutta vaihdetaan paahtoleipä vohveliksi. Väliin paistettua pekonia, broileria, tomaattia, cheddarjuustoa, ... Pikkusuolaiseksi sangen täyttävää, sanoisin jopa että suorastaan lounasruokaa ...


Club sandwich vohveleista

vohvelitaikina
3,5 dl  vehnäjauhoa
2  munaa
5 dl  maitoa
ripaus suolaa
0,5 tl  leivinjauhetta
0,5 dl  juoksevaa oivariinia

Vatkaa ainekset tasaiseksi taikinaksi, anna tekeytyä puolisen tuntia ja paista vohveleiksi.

Jos kaikkia vohveleita ei syödä heti, säilytä ylimääräiset jääkaapissa. Lämmitettäessä säädä uunin lämpötila 220 asteeseen, lado vohvelit vierekkäin uunipellille (hiukan voisulaa voi sipaista pinnalle) ja lämmitä vohveleita 5-10 minuuttia kunnes ovat pinnalta rapsakat.

Club sandwich täytteet

hyvää majoneesia (Hellmann’s tai kotitekoinen)
paketti pekonia paistettuna
pari (pihvi)tomaattia paksuhkoina viipaleina
muutama paistettu broilerin ohutleike
hyvää Cheddar –juustoa
rapeaa salaattia

Kesäkurpitsacarpaccio

$
0
0


Tähän aikaan vuodesta ostoskoristani löytyy kesäkurpitsaa aika usein. Se on paitsi edullinen, myös tosi monikäyttöinen kasvis. Kesäkurpitsa muuntuu yhtä hyvin niin kasvislisäkkeeksikeitoksimunakkaaksi”pihviksi”vuokaruokaansuolaiseen piirakkaan, makeaan leivonnaiseen, kuin jopa osaksi tosi upean makuista kumkvattihilloa.

Eikä kesäkurpitsareseptit ihan heti lopu kesken. Nyt pöytään katettiin carpaccio. Kesäkurpitsa viipaloitiin millin ohuiksi viipaleiksi ja tarjoiltiin sopivasti maustettuna alkuruokana. Sopii myös salaatiksi noutopöytään.



Kesäkurpitsacarpaccio / zucchini carpaccio


1 keskikokoinen kesäkurpitsa
pari kourallista rucolaa

kastike
1 rkl limettimehua
3 rkl mietoa oliiviöljyä
1 tl makeaa ja väkevää sinappia
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä

päälle
1 tl hienoksi raastettua limetinkuorta
3 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
rouhittuja pistaaseja
kuorittuja ja paahdettuja auringonkukansiemeniä
parmesaanilastuja
mustapippuria myllystä


Viipaloi kesäkurpitsa pitkittäin mandoliinilla (varo sormia!) millin ohuiksi viipaleiksi. Huuhtele rucolat ja laita ne samaan kulhoon kurpitsaviipaleiden kanssa.

Sekoita kastike ja sekoita puolet kastikkeesta kasvisten joukkoon. Anna makuuntua puolisen tuntia ennen käyttöä.

Levitä carpaccio laakealle vadille tai jaa suoraan lautasille. Raasta limetinkuorta kasvisten päälle ja sen jälkeen hienonnettu lehtipersilja. Pirskottele loppu salaatinkastike carpacciolle ja viimeistele pistaasilla, auringonkukansiemenillä, parmesaanilastuilla sekä mustapippurilla.


Noin puolen tunnin pestokana

$
0
0


On aika palailla kesälomilta takaisin arkeen. 

Broileri on kyllä nopeaa arkiruokaa. Puolessa tunnissa valmistui neljän hengen ”kana”-ateria, tai no, lisätään aikaan viisi minuuttia joka kului peston valmistamiseen. Kotitekoinen pesto on vaan niiiiin paaaaaljon parempaa kuin yksikään kaupan pesto, joista jotkut ainakin minun suussani maistuvat todella tunkkaisilta. Kun broileri oli uunissa ja siiklit kypsymässä kattilassa, niin odotellessa ehti vielä pyöräyttää lisukkeeksi pienen salaatin.

Tähän ruokaan on paras käyttää broilerin luuttomia ja nahattomia reisipaisteja, jotka kypsyvät tosi meheviksi. Maustamattomia tietenkin ehdottomasti, joskin ne ovat melkein aina lopussa jos menee ruokakauppaan vasta myöhään iltapäivällä. Kuudensadan gramman paketissa on 6-7 reisipaistia, joka riittää oikein hyvin tähän ruokaan.


Noin puolen tunnin pestokana

Pesto
pieni ruukku basilikaa (vain lehdet)
puoli kourallista korianterin lehtiä
1 dl raastettua parmesaania
1 dl (paahtamattomia pistaaseja ja) cashewpähkinöitä
noin 0,5 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria myllystä
(ripaus sokeria, muutama tippa balsamiviinietikkaa)

Laita kutterin kulhoon basilikan ja korianterin lehdet, parmesaaniraaste sekä pähkinät. (En siis käyttänyt pinjansiemeniä, koska ensinnäkin ne olivat minulta lopussa ja toiseksi ne ovat ihan törkeän kalliita joten enpä viitsinyt lähteä kauppaan niitä ostamaan. Pähkinät ajavat tässä reseptissä ihan saman asian.) Käynnistä kutteri ja anna terien soseuttaa ainekset samalla kun lirutat joukkoon oliiviöljyä. Lopuksi mausta pesto suolalla sekä mustapippurilla. Mikäli pesto jäi kovin kitkeräksi (yrtit voivat joskus tehdä sellaista), tasapainota maku ripauksella sokeria ja balsamicoa.

600 g  maustamattomia broilerin paistileikkeitä
runsas puoli teelusikallista pestoa jokaista paistileikettä kohden
3-4  viipaletta parmankinkkua
(hiukan suolaa ja mustapippuria)

Leikkaa paistileikkeiden reunoilta valkoinen rasva pois mikäli niissä sellaista vielä on. Irrota parmankinkkuviipaleet toisistaan ja leikkaa ne pitkittäin kahteen osaan. Laita pieni lusikallinen pestoa paistileikkeen sisäpinnalle, kääri liha rullalle ja kieritä parmankinkkusuikale sen ympärille. Asettele paistikääryleet voideltuun uunivuokaan väljästi vierekkäin saumapuoli alaspäin ja kypsennä uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia tai kunnes liha on kypsää. Pestossa ja parmankinkussa on sen verran suolaa ja makua, että ruoka ei välttämättä tarvitse enää lisää suolaa tai mustapippuria, mutta jokainen voi lisätä itse jos siltä tuntuu.

Tarjoile peston, uusien perunoiden ja salaatin kanssa.


Ankkapekoni ja Spagetti Carbonara ankkapekonista

$
0
0

Olen hankkinut ja lueskellut paria kirjaa, jotka kertovat omien kestomakkaroiden, pekonien ja pastramien valmistuksesta. Olen pikkuhiljaa ostellut tarvittavia asioitakin niiden tekemiseksi ja homma on ollut oikeastaan vain aloittamista vaille valmis jo jonkin aikaa. Yksi helpoimmista herkuista tuntui olevan ankasta valmistettu pekoni. Siihenkin löytyy useita eri tapoja ja lopputulosta kutsutaan pekoniksi, pancettaksi tai miksi milloinkin. Ostimme tuoreita ankkafileitä ja kokeilin paria eri tapaa. Tässä niistä ensimmäinen. Tässä menetelmänä on suolauksen ja miedon uuninlämmön yhdistelmä. Reseptissä viehätti ajatus käyttää mausteena aamukahvissamme käytettyä kahvinpurua espressokoneestamme.


Ankkapekoni

2                    ankkafileetä
n. 2,5 dl         karkeaa suolaa
1 rkl              nitriiittisuolaa
n. 2 dl            fariinisokeria
2 rkl              rouhittua mustapippuria
2 rkl              käytettyjä espressokahvinpuruja (tai tuoreita)

Sekoita kulhossa kaikki mausteet hyvin sekaisin. Pistele ankan nahkaan reikiä – ei kuitenkaan lihaan asti. Käytin tässä työkaluna kolmipiikkistä kalan käsittelyyn tarkoitettua piikkiä. Teräväpiikkinen haarukka käy aivan yhtä hyvin. Hiero fileet joka puolelta hyvin maustesekoituksella. Laita suolaseosta mielellään lasisen tai keraamisen astian pohjalle ja ankat sen päälle nahkapuoli alaspäin. Fileiden tulisi olla irti reunoista ja toisistaan. Levitä loppu seoksesta fileille niin, että ankat ovat hyvin peitossa. Jos astia on sopivan kokoinen niin seos riittää paremmin. Jos se loppuu kesken laita lisää suolaa. Pääasia on, että ankat peittyvät kokonaan. Peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin 1 ½ vuorokaudeksi.

Pyyhi suolaseos pois ja huutele fileet kevyesti kylmällä vedellä. Taputtele kuivaksi ja laita peittämättä jääkaappiin ritilälle voipaperin päälle 2 – 3 tunniksi kuivahtamaan kunnolla.

Tässä reseptissä ei tarvita hienoa BBQ-savustinta. Halusin kuitenkin ankkapekoniini hieman savun makua ja laitoin kuivahtaneet fileet lasikulhoon, jonka peitin tuorekelmulla. Käytin Smoking Gun –savustuslaitetta, jolla puhalsin liesituulettimen alla leppäsavua kelmun alle ja sitten paikka reiän päälle. Annoin olla n. 15 minuuttia, jonka jälkeen laitoin rinnat 90 °C uuniin ritilälle kunnes sisälämpötila oli 54°C. Tähän meni noin tunnin verran aikaa. Sitten nostin herkut jäähtymään. Käärin jäähtyneet rinnat tuorekelmuun ja laitoin jääkaappiin. 


Jäähtyneestä fileestä on helpompi leikata ohuita siivuja. Ankka on jo kypsää, joten sitä voi syödä sellaisenaan leikkeleenä leivän päällä, tapaksena, tai sen voi viipaloida pitkittäin ja paistaa pannulla pekonin tapaan. Me teimme ankkapekonistamme spagetti carbonaraa ja nautimme loput leikkeleenä.



Pasta Duck’onara eli spagetti carbonara ankkapekonista

200 g             spagettia
                      karkeaa merisuolaa pastan keitinveteen
120 g             ankkapekonia kapeina suikaleina
80 g               raastettua parmesaania
2                    kananmunaa
                      mustapippuria myllystä
2                    valkosipulinkynttä


Kiehauta isossa kattilassa vettä. Lisää siihen reilusti suolaa ja keitä spagetti siinä al denteksi eli niin, että siihen jää vähän purutuntumaa. Oikean kypsyyden tuntee sormin tai maistamalla, mutta paketin ohjetta voi käyttää, kunhan jättää keittoajan vähän vajaaksi.

Riko kulhoon kaksi kananmunaa. Vispaa niiden rakenne rikki, lisää joukkoon puolet parmesaaniraasteesta ja rouhi joukkoon mustapippuria.

Laita pannu levylle ja lisää ankkapekoni kylmälle pannulle. Ankan nahasta sulaa rasvaa eikä muuta paistorasvaa tarvita. Murskaa valkosipulin kynnet kevyesti veitsen lappeella ja lisää ne pannulle. Niitä ei tarvitse pilkkoa, sillä ne antavat ainoastaan makua ja ne poistetaan ennen ainesten yhdistämistä. Siirrä pannu pois levyltä.

Kun spagetti on kypsää, niin ota ensin talteen kupillinen keitinvettä ja valuta sitten pasta siivilässä. Sekoita se rapeaksi paistuneen ankkapekonin kanssa pannussa. Kaada muna-juustosekoitus pannulle ja sekoita huolella, jotta juusto sulaa ja tekee pastaisesta kermaisen tuntuisen. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä.

Nosta pasta lautasille ja ripottele sille makusi mukaan lisää parmesaania. Tarvittaessa rouhaise päälle vielä mustapippuria myllystä.

Japanilainen juustokakku / Japanese cotton cheesecake / スフレチーズケーキ

$
0
0

Rapukestien jälkiruokaa miettiessäni törmäsin netissä japanilaisen cotton –juustokakun reseptiin. Tätä kakkua hehkutettiin useilla sivustoilla todella herkulliseksi ja samalla pumpulinkevyeksi.

Japanilainen juustokakku sisältää tuorejuustoa sen verran, että sitä kehtaa nimittää juustokakuksi. Varsinaista pohjaa siinä ei ole lainkaan ja volyymiltään suurin osa taikinasta on munankeltuaisia ja valkuaisvaahtoa. Valmiin kakun tulisi olla pehmoisen hyllyvä kuten oikeaoppinen panna cotta ja keskeltä kauniisti kohollaan, eikä lainkaan - kuten perinteinen paistettu juustokakku - reunoilta koholla ja keskeltä kuopalla. En tiedä pitäisikö se koristella jollakin. Japanilaisissa resepteissä ei yleensä näy koristelua, mutta länsimaissa bloggaajat usein näkyvät koristelevan kakun tomusokerilla sapluunan avulla (Hello kitty, kirsikankukkia tai joku muu kiva kuva?). Jos tai kun sapluunaa ei ole, yhtenäinen tomusokeripinta ja tuoreet marjat saavat luvan kelvata meidän kakkuun.


Löydettyäni yhden vakavasti otettavan näköisen reseptin päätin sitten kokeilla mitä siitä tulee. Ensimmäinen versio epäonnistui omasta pikku mokastani johtuen ja kakku hajosi täysin yrittäessäni ottaa sen vuoasta ulos. Toisesta kakusta tuli jo melkein hyvä, vaikka se ei kohonnut ja ruskistunutkaan ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt. ”Melkein” johtuu siitä, että varsinaisessa valmistusohjeessa ei kerrottu kaikkea, vaan monta oleellista asiaa oli kirjattu vasta reseptin jälkeen liitteeksi ”cook’s note”. Todella ärsyttävää! Kun lukee reseptiä, olettaa ilman muuta että kaikki tarpeellinen on kerrottu ilman että tärkeitä yksityiskohtia tarvitsee alkaa etsiä jostain eri liitteestä. Kaikesta huolimatta kakun maku oli erinomainen, ei kovin makea ja lähes sellainen poutapilven kuohkea kuin olin odottanutkin. Teen tästä juustokakusta jonain päivänä (ehkä jo lähiaikoina vaikka ei rapuillalliselle kuitenkaan) vielä sen kolmannenkin, täydellisen version, mutta tähän kirjoitan reseptin nyt siten kuin se oikeasti pitää tehdä, yhtäkään (mur!!) pikkujuttua unohtamatta.




Japanilainen juustokakku / Japanese cotton cheesecake

200 g  Philadelphia tuorejuustoa
75 ml  täysmaitoa
50 g  voita
60 g  sokeria
1 rkl  tuorepuristettua sitruunamehua
2 tl  raastettua sitruunankuorta
6  huoneenlämpöistä munankeltuaista (munan koko L)

60 g  (hienoa) vehnäjauhoa
20 g  Maizena maissitärkkelystä

7  huoneenlämpöistä munanvalkuaista (munan koko L)
(¼ tl viinikiveä, jos sellaista sattuu jostain löytymään)
60 g  sokeria



Laita ensin uuni lämpiämään 200°C ylä-alalämpö. Tässä reseptissä ei pidä käyttää kiertoilmaa. Voitele sitten alumiininen Ø 20 cm h. 7,5 cm (8’x 3’) kakkuvuoka (ei irtopohjavuoka) voilla, leikkaa leivinpaperista halkaisijaltaan 20 cm ympyränmuotoinen pala ja aseta se vuoan pohjalle.

Laita kattilaan muutaman sentin paksuudelta vettä ja kuumenna se kiehuvaksi. Aseta sitten kattilan päälle sopiva lasi- tai metallikulho, joka ei ihan yllä veteen asti. Tästä tulee vesihaudekattila, sillä taikinan lämpötila täytyy pitää koko ajan noin 40-50°C asteessa siihen asti kunnes sen joukkoon sekoitetaan jauhot.

Laita mikronkestävään astiaan maito sekä voi ja kuumenna ne lämpimiksi niin että voi sulaa maidon joukkoon. Kun käyttää tavallista suolaista voita, taikinaan ei tarvitse lisätä pikku ripausta suolaa. Lusikoi tuorejuusto vesihaudekulhoon ja sekoita se vispilällä tasaiseksi, noin 40-50 -asteiseksi. Lisää maito-voiseos ja sekoita taas kunnes se on täysin liuennut tuorejuuston joukkoon. Lisää sokeri, sitruunamehu sekä sitruunankuori ja sekoita taas huolella. Pidä taikinan lämpö koko ajan 40-50 asteen välillä. Vatkaa taikinaan keltuaiset huolella pari kappaletta kerrallaan. Ota sitten kulho pois kattilan päältä ja siivilöi taikinan joukkoon jauhot sekä Maizena. Sekoita taikina tasaiseksi.

Vatkaa omassa kulhossaan valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua. (Lisää viinikivi ja) vatkaa kovalla nopeudella kunnes kuplat pienenevät, mutta ovat edelleen näkyviä. Lisää sitten sokeri vähän kerrallaan ja vatkaa kunnes vaahtoon muodostuu ns ”pehmeitä huippuja” vatkainta nostettaessa. Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta taikinaan aloittaen pinnalta ja jatkaen sekoittamista kulhon pohjaan asti kunnes vaahto on kokonaan sekoittunut taikinaan. Lisää toinen kolmannes vaahdosta samalla tavalla ja lopuksi kaada taikina valkuaisvaahtokulhoon ja kääntele taikina huolella sekaisin.

Kaada taikina kakkuvuokaan niin että vuoan reunaa jää näkyviin noin 1,5 senttiä. Jos taikinaa on enemmän, kaada se pois, sillä muuten kakku paistuessaan valuu vuoan reunan yli.

(Tässä kohdin minun 10 cm korkea vuokani osoittautui hiukan liian korkeaksi, sillä uunin lämpö ei jaksanut kohottaa ja ruskistaa taikinaa täysin riittävästi, mutta onneksi edes jokseenkin kelvollisesti.)

Pudota vuoka muutaman kerran parin sentin korkeudesta, jotta isoimmat kuplat häviävät. Kakku paistetaan vesihauteessa, johon tarvitset 6-10 cm kakkuvuoan halkaisijaa suuremman astian sen alle. Laita astian pohjalle joku kangaspala, vaikka ohut tiskirätti, joka sekä suojaa kakun pohjaa suoralta lämmöltä että pitää kakkuvuoan paikallaan. Laita vuoka vesihaudeastioineen ritilälle uunin alimmalle tasolle, kaada alusvuokaan muutaman sentin paksuudelta kiehuvaa vettä ja sulje uunin luukku.
Paista kakkua esilämmitetyssä uunissa ensin 200 asteessa 20 minuutin ajan.
Uunin luukkua avaamatta muuta sitten uunin lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä 30 minuuttia.
Sammuta uuni ja anna kakun tekeytyä jäähtyvässä uunissa vielä 30 minuuttia.
Lopuksi ota pois vesihaudeastia ja jätä kakku uuniin jäähtymään puolen tunnin ajaksi siten että uunin luukku on pari senttiä raollaan.

Jos kakku ei kohoa ja ruskistu riittävästi, syytä uunia ja sen epätasaista lämpötilaa.



Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi ja sen jälkeen vielä pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua. Käännä vuoka ylösalaisin ja pudota kakku kämmenellesi. Repäise pois vuoan pohjalla ollut paperi ja laita tilalle joku sopiva kakkupaperi. Käännä kakku takaisin ruskistunut puoli ylöspäin ja aseta se tarjoilulautaselle.

Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria ja tarjoile tuoreiden marjojen kanssa.



Ankkapekoni vol.2 , perunat dauphinoise ja appelsiinikastike

$
0
0
Ankkapekoni, cured duck, riimisuolattu ankka – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä on toinen resepti kolmen reseptini sarjasta. Tässä ei savusteta eikä kypsennetä, ainoastaan raakakypsytetään maustetussa suolaseoksessa.


Cured duck eli riimisuolattua ankkaa

2                    ankanrintaa
1                    appelsiinin kuoren keltainen osa raastettuna ja hiukan kuivahtaneena
2                    tähtianista
½ tl               fenkolinsiemeniä
400 g             karkeaa merisuolaa
120 g             ruokosokeria

Jauha maustemyllyllä tähtianis ja fenkolinsiemenet yhdessä ruokalusikallisen suolaa ja sokeria kanssa. Lisää appelsiininkuoriraaste ja jauha se mausteseoksen joukkoon. Sekoita kulhossa 400 g suolaa, 120 g sokeria ja puolet jauhamastasi mausteseoksesta. Pistele ankan nahkaan reikiä terävällä haarukalla tai kalankäsittelypiikillä (katso edellinen ankkapäivitys), ei kuitenkaan lihaan saakka. Hiero fileet lopulla mausteseoksella. Laita suola/sokeriseosta keraamisen tai lasiastian pohjalle ja laita ankanrinnat sille nahkapuoli alaspäin niin, että ne ovat hieman irti toisistaan ja astian reunoista. Näin mausteet ympäröivät ankan joka puolelta. Peitä sitten fileet lopulla suolaseoksella. Mitä jämptimpi astia sitä paremmin suolaseos riittää. Jos loppuu kesken niin sekoita lisää suolaa ja sokeria ja lisää niin, että ankat ovat hyvin peitossa. Peitä astia tuorekelmulla ja laita se jääkaapin perukoille jossa se saa olla rauhassa 3 vuorokautta. Raakakypsennyksen aikana suola imee lihasta kosteutta. Ota ankat astiasta, pyyhi ylimääräiset suolat pois pinnalta ja huuhtele kevyesti kylmällä vedellä. Taputtele kuiviksi ja sinulla on valmis herkku edessäsi. Sopii leikkeleeksi, tapakseksi, alkuruoaksi, salaatin kanssa... Keksi itse lisää käyttötapoja ja käy ostamassa lisää ankanrintoja, sillä näihin voi tulla himo. Kääri valmiit lihat tuorekelmuun ja säilytä jääkaapissa.



Me testasimme nämä ankat rapupäivällisen mahdolliseksi alkuruoaksi perunagratiinin (pommes dauphinoise) ja appelsiinikastikkeen kanssa. Ankanrinnoista irrotettiin ensin nahka rasvoineen, minkä jälkeen liha viipaloitiin ohuelti. Toimii tällaisena lisukkeineen oikein hyvin.
Kaikki reseptit ovat kuudelle hengelle.



Pommes Dauphinoise

800 g  kiinteitä perunoita (Siikli)
4 dl  täysmaitoa
3 dl  kuohukermaa
3  valkosipulinkynttä
puolikas salottisipuli lohkoina
3  oksaa tuoretta timjamia
2 tl  suolaa
mustapippuria myllystä

Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen (ylä-alalämpö).

Kuori perunat ja viipaloi ne mandoliinilla 2 mm ohuiksi siivuiksi. Laita perunaviipaleet kulhoon kylmään veteen.

Laita kattilaan kaikki muut ainekset ja kuumenna seos kiehuvaksi. Anna liemen jäähtyä noin 10 minuuttia jotta valkosipuli, sipuli ja timjami ehtivät antaa makuaan, minkä jälkeen siivilöi liemi.

Valuta perunaviipaleet siivilässä ja taputtele kuiviksi. Lado viipaleet limittäin kerroksittain pienehköön voideltuun uunivuokaan tai isoon leipävuokaan. Kaada maustelientä perunoiden päälle sen verran että se ei vielä hukuta perunoita ja kypsennä uunissa 45 minuuttia, jolloin paistoksen pinnan tulisi olla jo hiukan ruskistunut ja perunoiden sopivan pehmeitä mutta ei muhennosta. Kokeile perunoiden kypsyyttä terävällä haarukalla. Tarvittaessa anna paistoksen kypsyä vielä 5-10 minuuttia. Kun paistos on valmis, ota se pois uunista ja anna vetäytyä 15 minuuttia.

Jos tuntuu siltä että vuoassa on kovin paljon nestettä joka ei ole imeytynyt perunoihin, kallista vuokaa sen verran että voit lusikoida ylimääräiset nesteet pois ennen paistoksen leikkaamista pienemmiksi paloiksi.


Appelsiinikastike

1 dl  sokeria
2 rkl  vettä
2 rkl  sherryviinietikkaa
1  appelsiinin raastettu kuori
1  appelsiinin mehu
3  oksaa tuoretta timjamia
5 dl  kanalientä
suolaa ja mustapippuria myllystä

Laita sokeri ja vesi kasariin ja anna kiehua keskilämmöllä. Kun sokeri sulaa, heiluttele pannua kunnes sokeri on karamelisoitunut kullanruskeaksi. Ota pois liedeltä ja sekoita varovasti joukkoon sherryviinietikka, appelsiinin kuori ja mehu sekä timjami ja kanaliemi. Laita takaisin liedelle ja anna kiehua matalahkolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes kastiketta on jäljellä runsaan parin desilitran verran. Tähän menee aikaa noin 20 minuuttia tai vähän yli. Lopuksi siivilöi kastike ja tarkista maku. Lisää suolaa tai pippuria jos on tarpeen.

 

Suklainen kirsikkabrita ja kirsikankivisiirappi

$
0
0


Nykyisin on kovasti suurta muotia hyödyntää raaka-aineista kaikki mahdollinen. Tai siis, se syötävä osa jossa on ravinteita ja hyvää makua. Possusta nose-to-tail, juurekset kuorineen ja muutenkin välttää tarpeetonta ruokahävikkiä. Banaaninkuorten ravintoarvoon en oikein jaksa uskoa, mutta ehjät kirsikankivet voi hyödyntää siirapiksi ennen kuin ne päätyvät biojätteeseen.

Ostin kilon tuoreita kirsikoita ja mietin, millaisen piirakan niistä tekisin. No ei siitä piirakkaa tullut, vaan tulipahan suklainen kirsikkabrita, jonka viimeistelin Serious eatsin kirsikankivisiirapilla. Kyllä sentään ainakin kerran kesässä pitää yksi britakakku leipoa.

Resepti on koko pellilliselle, vaikka käyttämäni irtopohjavuoka onkin kooltaan vain 36x24 cm ja sitä varten pienensin tätä annosta neljänneksellä.



Kirsikankivisiirappi

1 kg  tuoreita kirsikoita
sokeria

Huuhtele ja halkaise kirsikat ja poista kivet. Laita kirsikat kulhossa jääkaappiin odottamaan. Jos jokin kivi on syystä tai toisesta rikkoutunut, heitä se pois. Siirappiin käytetään vain ehjät kirsikankivet. Kilosta kirsikoita tulee vajaa 100 grammaa kiviä. Lisää sokeria puolet kirsikankivien painosta. Esim jos kiviä on 80 grammaa, laita 40 grammaa sokeria jne. Sekoita huolella ja jätä siirappi avonaiseen astiaan huoneenlämpöön mehustumaan noin vuorokaudeksi. Sekoittele välillä. Lopuksi siivilöi siirappi ja käytä kakun kastikkeena. Nyt kivet voi heittää pois.



Suklainen kirsikkabrita

150 g  leivontamargariinia
1,5 dl  sokeria
4  keltuaista
2 dl  vehnäjauhoa
2 tl  leivinjauhetta
1,5 rkl  tummaa kaakaojauhetta
1,5 dl  maitoa

4  valkuaista
2 dl  sokeria

2 dl  kuohukermaa
0,5 dl  sokeria

100 g  rouhittua suklaata
kirsikoita

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Vatkaa ensin valkuaiset omassa kulhossaan. Näin ei tarvitse välillä vaihtaa vispilää, sillä valkuaisten vatkaamiseen käytettävien työvälineiden tulee olla täysin kuivia ja rasvattomia. Kun valkuaiset alkavat vaahtoutua, lisää sokeri vähän kerrallaan ja vatkaa kunnes vaahtoon muodostuu ns kovia huippuja vispilää nostettaessa. Jätä marenki odottamaan.


Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe sekä kaakaojauhe ja siivilöi ne yhdessä omaan kulhoonsa. Lämmitä maito hiukan yli kädenlämpöiseksi. Vatkaa leivontamargariini ja sokeri kulhossa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lisää sitten koko ajan vatkaten vuoroin maitoa ja jauhoseosta. Kun taikina on valmista, levitä se isolla lastalla pellille leivinpaperille. Levitä marenkivaahto tasaisesti taikinan päälle varoen sorkkimasta taikinaa valkuaisvaahdon alla. Laita kakku uuniin keskitasolle ja kypsennä 20-25 minuuttia kunnes marenki alkaa saada hiukan väriä. Anna kakkupohjan jäähtyä ja leikkaa se sitten 2-4 samankokoiseksi palaksi.


Jätä pinnalle tulevat kirsikat puolikkaiksi ja silppua veitsellä pienemmiksi kakkulevyjen väliin laitettavat kirsikat. Vaahdota kerma sokerin kanssa. Täytä kakku niin että levität ohuen kerroksen kermavaahtoa alimman kakkupohjan päälle ja sen päälle ripottelet kirsikanpaloja sekä suklaarouhetta jne. Levitä päällimmäisen kakkulevyn päälle kermavaahtoa sekä kirsikanpuolikkaat ja ripottele pinnalle loput suklaarouheesta.

Tarjoile kirsikankivisiirapin kanssa.

Brita kannattaa nauttia melkolailla heti sen jälkeen kun se on valmis. Pitempiaikainen säilyttäminen pehmentää marengin.


Suolattu ja ilmastoitu ankka

$
0
0

Tässä kolmannessa tekemässäni versiossa ankanrinta sai alustavan suolakäsittelyn jälkeen ottaa ilmakylpyjä reilun viikon ajan. Edelliset, hiukan eri resepteillä valmistetut ankat löytyvät päivityksistä Ankkapekoni ja spagetti carbonara sekä Ankkapekoni vol.2.

Valmis ilmastoitu ankka viipaloitiin ja siitä valmistettiin salaatti.


Suolattu ja ilmastoitu ankka

2                    ankanrintaa
4                    laakerinlehteä
1 rkl              katajanmarjoja
1 rkl              mustapippureita
n. 600 g         karkeaa merisuolaa

Hienonna maustemyllyllä tai morttelissa katajanmarjat, laakerinlehdet ja pippurit yhdessä ruokalusikallisen karkeaa suolaa kanssa. Pistele ankan nahkaan reikiä terävällä haarukalla tai kalankäsittelypiikillä, ei kuitenkaan lihaan saakka. Hiero fileet mausteseoksella. Laita karkeaa merisuolaa keraamisen tai lasiastian pohjalle ja laita ankanrinnat sille nahkapuoli alaspäin niin, että ne ovat hieman irti toisistaan ja astian reunoista. Näin suolaa tulee joka puolelle ankkaa. Peitä sitten fileet lopulla suolalla. Mitä jämptimpi astia sitä vähemmän suolaa kuluu. Peitä astia tuorekelmulla ja laita se jääkaappiin 1 ½ vuorokaudeksi.

Ota ankat suolasta, pyyhi ja huuhtele kevyesti kylmällä vedellä. Taputtele kuiviksi ja kääri ne musliiniliinaan (harsokankaaseen) ja sido keittiönarulla. Ripusta esimerkiksi jää/viileäkaappiin, jonka ilmassa on jonkin verran kosteutta ja lämpötila +- 10°C. Anna niiden riippua rauhassa vähintään viikon ajan, jolloin niistä pitäisi tulla tiukkoja mutta ei kivikovia. Mitä kauemmin ne riippuvat, sitä enemmän maitohappobakteerikäyminen antaa makua niille mutta samalla ne kovettuvat lisää. Jos tilassa on tasainen riittävä kosteus, niin niihin tulee lisää makua ilman, että ne kuivuvat liikaa.

Otin omat ankkani riippumasta 10 päivän kuluttua. Sinä aikana painosta oli hävinnyt 10% eli kosteutta on ollut ilmassa sopivasti ja ankkaa olisi voinut ilmakuivata pidempäänkin. Pidemmän kuivumisen aikana ilmakuivattu maku vaan lisääntyy, mutta samalla ankasta tulee kovempi ja kuivempi. Se ei sinänsä haittaa, sillä jopa kivikovaakin ankkaa voi raastaa antamaan makua eri ruoille ja kastikkeille. Poista kääre ja säilytä rintoja tiukasti käärittyinä jääkaapissa. Tällöin kuivuminen loppuu ja ankat säilyvät hyvin.

Mielenkiintoista oli huomata, että kaikki kolme valmistustapaa tuottivat selvästi eri makuisen lopputuotteen. Tämä ensimmäinen kerta ei takuulla tule jäämään viimeiseksi – niin hyvän makuisia kaikki versiot olivat.


Ankkasalaatti
(4 annosta)

                   ankanrinta, ”suolattu ja ilmastoitu”
muutama kourallinen rucolaa ja babypinaattia
2                    tuoretta persikkaa
1                    Granny Smith omena
iso kourallinen saksanpähkinöitä
parmesaanista vuoltuja lastuja

kastike
10                  katajanmarjaa
0,5  tl            karkeaa merisuolaa
1 rkl              omenaviinietikkaa
2 rkl              rypsiöljyä
0,5 tl             juoksevaa hunajaa

Viipaloi ankanrinta ja leikkaa pois rasva. Huuhtele rucolat ja pinaatinlehdet. Halkaise persikat, poista kivet ja viipaloi hedelmät ohuiksi siivuiksi. Kuori omena, poista siemenkota ja leikkaa omena pieniksi kuutioiksi. Laita mortteliin katajanmarjat sekä karkea merisuola ja rouhi ne hienoksi. Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita hyvin. Tee annokset suoraan lautasille ja viimeistele katajanmarjakastikkeella.

Misoglaseerattua karitsanniskaa ja umamiriisiä

$
0
0


Pelastin pakastimen perukoilta viime talvena pakastamani karitsanniskan. Pitäisi vähän tarkemmin muistaa myös käyttää sieltä ruokaa eikä vain pakastaa vastaisen varalle. Mikään elintarvike ei tykkää liian pitkästä pakastusajasta, varsinkaan kovin rasvaiset lihat, kuten karitsanniska. Onneksi tämä liha osoittautui sulatuksen jälkeen olevan vielä ihan priimakunnossa, joten ei muuta kuin uuniin. Misoglaseerattu karitsanniska sai lisukkeikseen umamipitoisilla kasviksilla maustettua riisiä sekä retiisiä. Kastikkeen kanssa kävi niin, että epähuomiossa keittiön välisiivousta tehdessäni tyhjensin karitsaliemen uunivuoasta ja sinne se meni... se liemi, joka minun piti käyttää kastikkeen pohjaksi... Ei pitäisi yrittää tehdä ja ajatella liian montaa asiaa samanaikaisesti. Hyvää tämä ruoka oli tosin ilman kastikettakin, mutta miten hyvää olisikaan ollut kastikkeen kanssa. Reseptistä riittää syötävää neljälle. Äläkä unohda retiisejä! Niitä tämä annos tarvitsee ehdottomasti.


Misoglaseerattu karitsanniska

1 luuton karitsanniska
suolaa, mustapippuria myllystä
muutama porkkana
pieni pala juuriselleriä
pari uutta sipulia

3 rkl vaaleaa misotahnaa
1,5 rkl tummaa soijakastiketta
1 rkl yuzumehua


Laita uuni lämpiämään 120 asteeseen. Leikkaa porkkanat, juuriselleri ja sipuli pienemmiksi paloiksi ja levitä pienen uunivuoan pohjalle. Ruskista karitsanniska kuivalla kuumalla pannulla ja mausta sen jälkeen suolalla sekä mustapippurilla. Nosta liha kasvisten päälle uunivuokaan. Kaada vuokaan vielä noin sentin paksuudelta kiehuvaa vettä ja peitä vuoka alumiinifoliolla. Laita vuoka uuniin ja ajastin hälyttämään kolmen tunnin kuluttua.

Tällä välin voit tehdä kaikki umamiriisin esivalmistelut.

Ota vuoka uunista ja lähes rasvattomaksi paistunut, kypsä (ja huomattavasti kutistunut) karitsanniska pois vuoasta. Kaada paistoliemi erikseen ja valmista siitä kastike. Ylikypsät kasvikset voi laittaa biojätteeseen jos niille ei keksi muuta käyttöä. Huuhtele uunivuoka ja laita sen pohjalle ritilä. Nosta uunin lämpö 180 asteeseen.

Sekoita keskenään misotahna, soijakastike sekä yuzumehu ja sivele seosta kauttaaltaan kypsälle lihalle. Nosta liha uunivuokaan ritilän päälle ja paista niskaa vielä 20 minuuttia 180 asteessa. Paiston puolivälissä, noin kymmenen minuutin kuluttua, sivele liha vielä toiseen kertaan misokastikkeella. Kun liha on valmis anna sen hetken aikaa vetäytyä ja viipaloi se.


Umamiriisi

2 rkl oliiviöljyä
1,5 tl raastettua tuoretta inkivääriä
140 g pitkäjyväistä riisiä
1 tl suolaa
kiehuvaa vettä riisipakkauksen ohjeen mukaan

1 keskikokoinen porkkana
pieni pala juuriselleriä
puolikas punasipuli
4 keskikokoista herkkusientä
2 kevätsipulia varsineen
2 rkl oliiviöljyä
hiukan suolaa ja mustapippuria myllystä


Leikkaa porkkana, juuriselleri, punasipuli, herkkusienet sekä kevätsipulit ihan pieniksi, noin 2-3mm kuutioiksi (brunoise).

Kuumenna kasarin pohjalla 2 rkl oliiviöljyä, minkä jälkeen kuullota öljyssä raastettu inkivääri sekä riisit. Lisää vesi ja anna riisin kiehua lähes kypsäksi. Varo sekoittamasta kovin paljoa jotta riisi pysyy kuohkeana.

Samanaikaisesti kuumenna paistinpannulla 2 rkl oliiviöljyä ja kuullota kasviskuutiot siinä pehmeiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Kun riisi on valmista, lisää joukkoon kuullotetut kasvikset ja sekoita haarukalla. 

... tuohon keskelle olisi pitänyt tulla sitä kastiketta...

Kerrostettu "mansikkamaito" - tyhjästä nyhjästy jälkiruoka

$
0
0

Lauantaina ruokaa laittaessani aloin miettiä, että mitä jos väkertäisi lisäksi jonkun jälkiruoan. Mutta sellaiseen ei ollut kauheasti aikaa, joten mitä nopeampi resepti, sitä parempi. Pengoin vähän jääkaappia ja ruokakaappia ja siellähän se jälkiruoka oli, vain laittamista vaille valmiina. Kun keittiössä on maitoa (vaikka kaurasellaista), maizenaa, mansikoita (vaikka pakasteesta) ja sokeria, niistä tekee jo hienon jälkiruoan kuudelle todella nopeasti.


Kerrostettu ”mansikkamaito”

500 g + 100 g  mansikoita
30 g  sokeria
30 g  maizena maissitärkkelystä

5 dl  maitoa
30 g  sokeria
30 g  maizena maissitärkkelystä

Soseuta 500 g mansikoita blenderillä tai sauvasekoittimella. Vaihtoehtoisesti tähän voi käyttää yhden Bonnen 5 dl mansikkasosetölkin. Loput 100 g mansikoita käytetään koristeeksi. Lisää soseen joukkoon sokeri ja maizena ja blendaa kaikki hyvin sekaisin. Kaada seos kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Kun seos kiehuu, vähennä lämpöä ja koko ajan sekoitellen anna sen pulpahdella kolmen minuutin ajan jotta tärkkelys saostaa soseen kunnolla. Jaa sitten mansikkakiisseli tasan kuuteen pieneen jälkiruokakulhoon. Pilko puolet mansikoista ja ripottele paloja kulhoihin kiisselin päälle. Jäähdytä annokset.

Sekoita sitten huolella keskenään maito, sokeri ja maissitärkkelys niin ettei seokseen jää kokkareita. Kaada seos kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna maitokiisselin pulpahdella matalalla lämmöllä jatkuvasti sekoitellen kolmen minuutin ajan niin että tärkkelys saostaa kiisselin. Jaa valmis maitokiisseli sitten tasan jälkiruokakulhoihin mansikkakiisselin päälle. Jäähdytä annokset ja viimeistele ne jäljellä olevilla mansikoilla ennen tarjoilua.


Ihan melkein wellington

$
0
0
Pakastimesta löytyy näin loppukesällä kaikenlaista mielenkiintoista, kuten paketti viimevuotisia, esikäsiteltyjä herkkutatteja. Niistä sain ajatuksen valmistaa sieniduxellesin ja siitä edelleen Beef Wellingtonin. Toisaalta kun perinteinen, aito Wellington on mielestäni vähän turhan juhlava arkiruoaksi, oikaisin muutamasta kohdasta ja tein siitä helpommin lähestyttävän. Wellington on ehkä muutenkin hiukan yliampuva nimi tälle aterialle, mutta periaatteessa se sisältää kaikki samat elementit: voitaikinan, lihan, parmankinkun ja sieniduxellesin. Vain hiukan yksinkertaistettuna.


Melkein Wellington
(10 palaa)

2 rkl  voita
1  keltasipuli
250 g  esikäsiteltyjä herkkutatteja (voi käyttää muitakin sieniä)
2 rkl  tuoreita timjaminlehtiä
suolaa ja mustapippuria myllystä

1 paketti pakastevoitaikinaa (5 pientä levyä)
3-4  viipaletta parmankinkkua
1  kananmuna

1  paksuhko naudan entrecôte pihvi
1 rkl  voita
suolaa ja mustapippuria myllystä


Ota ensin naudan entrecôte huoneenlämpöön.

Valmista sitten sieniduxelles. Leikkaa kuorittu keltasipuli sekä sienet ihan pieniksi kuutioiksi. Kuumenna voi ja kuullota siinä sipuli. Lisää sienet sekä timjami ja jatka paistamista kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Mausta suolalla sekä mustapippurilla ja jäähdytä seos.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen (ylä-alalämpö). Ota pakkasesta voitaikinalevyt, leikkaa ne kahtia ja asettele ne uunipellille leivinpaperin päälle. Anna taikinan sulaa ja leikkaa sitten niihin terävällä veitsellä noin 1 cm taikinalevyn reunasta viilto, joka ei ulotu ihan taikinan läpi. Viilto muodostaa taikinaan paistettaessa reunan, jonka sisään tulee täyte (kuva mm täällä). Leikkaa sitten parmankinkusta taikinalevyn keskiosan kokoiset palat ja aseta ne levyjen keskelle. Tämä estää sieniduxellesia kostuttamasta liikaa taikinaa, jolloin se kypsyy kunnolla myös pohjastaan. Lusikoi tasapaksu kerros sienimassaa parmankinkun päälle. Jos keittiöstä ei löydy neliömuottia, tasoita massan reunat vielä ruokaveitsellä niin, että taikinan reuna jää näkyviin. Vatkaa sitten kananmuna ja voitele sillä taikinan reunat. Laita pelti uuniin toiseksi alimmalle tasolle ja paista 15 minuuttia tai kunnes taikina on reunoiltaan kohonnut ja kauniisti ruskistunut.

Sillä välin kun taikina paistuu uunissa, kuumenna pannulla voi ja ruskista pihviä noin 3 minuuttia kummaltakin puolelta. Tarkkaa aikaa on mahdotonta määrittää, sillä paistoaika riippuu lihan paksuudesta ja lämpötilasta. Tavoite olisi, että liha jää keskeltä punertavaksi. Mausta valmis pihvi suolalla ja mustapippurilla ja jätä vetäytymään.
 
Kun kypsät, duxellesilla täytetyt taikinalevyt ovat hiukan jäähtyneet ja liha vetäytynyt, leikkaa liha viipaleiksi ja nosta palat sienimassan päälle.

Tarjoile ”wellingtonit” raikkaan salaatin kanssa. Tässä salaatissa on tuoretta kurkkua, kahta eri melonia (vesimeloni ja piel de sapo –meloni), fetajuustoa sekä hienonnettua basilikaa.

Erilainen tonnikalapasta

$
0
0


Tähän brittiläisen ruokalehden alkuperäiseen reseptiin kuului taskuravun liha, mutta mikä ehkä on Britanniassa (ainakin vielä toistaiseksi ennen lokakuun loppua ja brexitiä) jonkinlainen everyday ingredient(?), Suomessa se ei sitä ole. Taskuravun lihaa on kovin vaikea löytää mistään Suomesta ja kun löytää, se on ihan törkeän kallista. Siispä vaihdoin ravunlihan tölkkitonnikalaan (MSC!) ja tein hyvää arkiruokaa, joka ei ollenkaan maistunut opiskelijaboksin tonnikalapastalta. Reseptistä riittää kahdelle nälkäiselle.


Erilainen tonnikalapasta

140 g ISOA simpukkapastaa (conchiglioni)
1 rkl oliiviöljyä
1 pieni keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
3 dl kanalientä
200 g pakasteherneitä
2 rkl creme fraichea
iso kourallinen tuoretta basilikaa

2 pikkutölkkiä (yht n 200 g)  MSC tonnikalaa öljyssä
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl sitruunamehua
1 tl punaviinietikkaa
ripaus sokeria
suolaa ja mustapippuria myllystä
2 rkl creme fraichea
2-3 rkl parmesaaniraastetta

Keitä simpukkapasta hyvin suolatussa vedessä ”al dente”. Meillä pussin kyljessä ei lukenut keittoaikaa, mutta 15-17 minuuttia vaikutti olevan aikalailla sopiva. Kun pasta on keitetty, valuta se, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta vielä uudelleen.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kuori valkosipulinkynsi ja hienonna se. Kuori keltasipuli ja leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi. Säästä lusikallinen keltasipulia pastatäytettä varten ja kuullota loput pannulla oliiviöljyssä valkosipulin kanssa. Lisää kanaliemi sekä 3/4  pakasteherneistä ja keitä muutaman minuutin ajan. Lisää 2 rkl creme fraichea sekä basilika ja soseuta seos blenderissä tai sauvasekoittimella. Älä soseuta ihan tasaiseksi, vaan joukossa saa olla sattumia. Tarkista maku ja tarvittaessa lisää suolaa ja/tai mustapippuria. Levitä hernesose uunivuoan pohjalle.

Sekoita keskenään säästämäsi hienonnettu sipuli, valutettu tonnikala, sitruunankuori ja mehu, punaviinietikka, mausteet sekä creme fraiche. Täytä pastakuoret kalaseoksella ja asettele pastat vuokaan hernesoseen päälle. Ripottele vuokaan vielä loput pakasteherneet sekä parmesaaniraaste ja paista noin 30 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut.


Munakoiso-kikhernecurry

$
0
0


Meidän ruokapöydässä kasvisruoka on yleensä rehellistä kasvisruokaa eikä jotain, joka yrittää korvata tai muistuttaa lihaa tai kalaa. Olen ajoittain lueskellut erilaisten korvikeruokien tuoteselosteita ja totta puhuen, kauhistunut siitä prosessoinnin ja lisäaineiden määrästä, jota monet niistä sisältävät. Vedestä, suolasta, sokerista ja keskimäärin 11:stä eri lisäaineesta voidaan koostaa jonkinlainen mukaruoka, joka jotenkin pysyy näiden lisäaineiden avulla kasassa ja ulkonäöltään yrittää muistuttaa eläinperäistä esikuvaansa, mutta siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin. Vähän kuin jos ruoka-annoksen tillitöyhtö yritettäisiin korvata vihreästä paperista leikatulla koristeella. Toisaalta, paperin selluloosa tuskin on sen epäterveellisempää kuin trietyylisitraatti tai ferroglukonaatti tai dimetyylipolysiloksaani tai ne lähes 400 muuta, jotka kaikki on virallisesti hyväksytty elintarvikelisäaineiksi. Ei niin, että ne olisivat vaarallisia, mutta ovatko ne kaikki ihan varmasti välttämättömiä tai edes tarpeellisia? 

Kerronpa salaisuuden: kyllä kasvisruokaa saa kokata ihan vaan kasvisruoaksi. Sellaiseksi, josta heti näkee että se on valmistettu kasviksista. Sellaiseksi kotiruoaksi, joka pysyy kasassa ihan ilman lisäaineitakin.

Itse kunkin kannattaa joskus pysähtyä vertailemaan aidon ruoan ja näiden korvikkeiden tuoteselosteita. Voi olla, että tällöin ainakin jonkun kohdalla korvike-einesten ostaminen vähenee ja omassa keittiössä tuoreista kasviksista kokkaaminen lisääntyy? Toivottavasti.

Munakoisot olivat niin herkullisen näköiset kaupan hevitiskillä, että niitä oli ihan pakko ostaa. Munakoiso-kikhernecurryn makumaailma vie Intian suuntaan. Kuivaruokakaapista poimin tölkin tomaatteja, kookosmaitoa sekä kikherneitä. Vaikka ainesluettelo näyttää kovin pitkältä, suurin osa niistä on mausteita. Basmatiriisin kanssa tästä tuli melko nopeasti hyvä arkiruoka neljälle.



Munakoiso-kikhernecurry
(4 annosta)

2 isohkoa munakoisoa
1 rkl  ruokaöljyä
2 tl  suolaa

1  iso sipuli
2  valkosipulinkynttä
2 tl  raastettua tuoretta inkivääriä
1 rkl  ruokaöljyä

1/2  limetin raastettu kuori ja mehu
2  pikkutölkkiä (2 x 175 g netto) kikherneitä suolavedessä
1  tölkki (400 g) tomaattia
1  tölkki (400 ml) kookosmaitoa (ei kevyt!)
2 dl  vettä

1 rkl  korianterinsiemeniä
1 rkl  fenkolinsiemeniä
1  tähtianis
6  kokonaista neilikkaa
12  mustapippuria
1 rkl  kurkumaa
1 rkl  jeeraa
0,5 tl  jauhetua kanelia
0,5 tl  jauhettua kardemummaa

tarjoiluun
keitettyä basmatiriisiä
tuoretta korianteria
hienonnettua kevätsipulia


Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Valmista ensin maustesekoitus. Sekoita keskenään fenkolinsiemenet, korianterinsiemenet, tähtianis hiukan murskattuna, neilikat sekä mustapippurit. Kuumenna paistinpannu ja paahda mausteet (varovasti ettei pala!), minkä jälkeen kaada ne mortteliin ja jauha hienoksi. Lisää kurkuma, jeera, kaneli sekä kardemumma ja sekoita. Laita mausteseos odottamaan käyttöä.

Huuhtele ja valuta kikherneet. Avaa tomaattitölkki ja leikkele keittiösaksilla tomaatit pienemmiksi paloiksi. Leikkaa munakoisot pienemmiksi paloiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi kuutoiksi.

Levitä munakoisopalat uunipelille leivinpaperin päälle, pirskottele päälle 1 rkl ruokaöljyä ja hiukan suolaa. Kypsennä uunissa 20-30 minuuttia kunnes munakoisonpalat alkavat olla nätisti ruskistuneet. Sillä välin kun munakoisot paistuvat, kuumenna isossa kattilassa 1 rkl ruokaöljyä  ja kuullota siinä sipulit, valkosipulit sekä raastettu inkivääri. Lisää lopuksi mausteseos sekä valutetut kikherneet, sekoita ja lämmitä seosta vähän. Kaada sitten kattilaan kypsät kasvikset uunipelliltä ja sekoita nekin mausteiden joukkoon. Lisää kookosmaito, limetti sekä tölkkitomaatit. Huuhtele tölkit vedellä ja kaada vesi kattilaan. Sekoita huolella ja kypsennä currya vielä noin 20 minuuttia. Tarkista lopuksi suolan määrä.

Tarjoile keitetyn basmatiriisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla sekä hienonnetulla kevätsipulilla.

Jos annos vaikuttaa liian kevyeltä, sen kanssa voi tehdä naan-leipiä ja raitakastikkeen.


Omppukokkareet, syksyn helpoimmat omenaleivonnaiset

$
0
0

Syksyn ensimmäiset omenat alkavat olla valmiita syötäviksi ja leivottaviksi. Mitä muuta sellaiseen tarvitaan? No tietysti helppoja ja herkullisia reseptejä. Vapiskaa, omenapiirakka ja omenamuffini, aikanne on ohi! Nyt tulee omppukokkare! Juuri sopivan kokoinen, juuri sopivan makea, juuri sopivan mehevä ja juuri sopivan kanelinen. Sen helpompaa omenaleivonnaista ei ole olemassakaan. Ja tähän reseptiin ei käytetä edes mitään puolivalmisteita eikä valmistaikinoita, vaan kaikki on itse tehtyä. Yhdessä kulhossa, yhdellä uunipellillä, alle yhdessä tunnissa ja ilman yhtään erityistä leivontataitoa.




Omppukokkareet

4-7 omenaa (koosta riippuen, näihin tarvitaan noin 7 dl omenanpaloja)

6 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria
0,5 dl ruokokidesokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl ihan hienoksi jauhettua kardemummaa
1 tl jauhettua kanelia

150 g kylmää voita pieninä paloina

2,5 dl maitoa
0,5 dl hunajaa

pinnalle:
tomusokeria
tilkka vettä


Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Huuhtele omenat, poista siemenkota ja leikkaa omenat sormenpään kokoisiksi paloiksi. Mittaa että niitä tulee noin 7 desilitraa.


Sekoita isossa kulhossa kaikki kuivat ainekset keskenään. Lisää kylmä voi pieninä kuutioina ja nypi seos tasaiseksi muruksi. Tämän voi tehdä yleiskoneen kutterilla, kuvan taikinannyppijällä tai ihan omin sormin nyppimällä. Kun muru on tasaista, sekoita joukkoon omenanpalat. Sekoita hunaja maidon joukkoon ja kaada kulhoon. Sekoita taikina tasaiseksi.


Nosta taikinasta silikonimatolle 12 kokkaretta ja paista leivonnaisia uunin alatasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta alkaa olla kauniin ruskea. Anna jäähtyä hetken aikaa silikonimatolla ja nosta sitten kokkareet ritilän päälle jäähtymään. Sitten voit nauttia nämä kahvin tai jäätelön kanssa.


Omppukokkareet voi myös kuorruttaa tomusokerilla. Kaada pieneen pyöreäpohjaiseen kulhoon desi tai pari tomusokeria ja lisää muutama tippa vettä, sen verran että sokerista tulee tasainen tahna jonka voi pursottaa leivonnaisten päälle. Kaada sitten kuorrute pursotinpussiin, leikkaa pussin kärkeen pieni reikä ja piirrä leivonnaisiin valkoisia raitoja.


Omppukokkareet eivät maun puolesta tarvitse mitään tomusokerikuorrutusta, mutta ulkonäön puolesta kylläkin. Kun aloin kuvata näitä blogiin, totesin että pakko tehdä jotain parantelua. Ottamissani kuvissa ei näkynyt ihania herkullisia leivonnaisia, vaan ainoastaan kasoja epämääräisen ruskeaa, vähän jo kuivunutta koiranoksennusta… Toivottavasti kukaan lukija ei nyt menettänyt ruokahaluaan tästä toteamuksesta. Sellainen "koiranoksennusefekti" nimittäin syntyy helposti, jos ruoka kuvataan liian läheltä liian tiukalla rajauksella, tai ruoka on tasaisen kellanruskeaa tai muuten melko yksiväristä. Mikäli valaistuksena on lisäksi suora salamavalo, niin aina pahempaa. Erityisen vaikeita kuvattavia ovat useimmat laatikko- ja pataruoat. Silloin kuvaajalla on täysi työ saada lukija vakuuttuneeksi siitä, että ruoka on oikeasti paljon paremman makuista kuin miltä se näyttää :) Vaikka sitten tomusokerikuorrutteella tai jollain muulla reseptin makumaailmaan sopivalla lisäyksellä.

Ensteks alkusoitto, caprese meni uusiksi

$
0
0
Pitkän kaavan syksyinen riistapäivällinen sisältää kauden parhaita luonnon antimia. Viiden päivityksen sarja alkaa tomaatti-basilika-mozzarellasalaatilla ja päättyy marjaisaan jälkiruokaan. Siihen väliin mahtuu rapuja, sorsaa ja jänistä.

Olen netissä joskus jossain nähnyt jonkin tämän tapaisen kuvan caprese –salaatista. Tomaattikastiketta, basilikagranitaa (?) ja mozzarellaa. Yritin etsiä kuvaa, mutta en löytänyt sitä enää. Joka tapauksessa kiitos annoksen tehneelle kokille loistavasta ideasta, jonka juuri toteutin omalla tavallani. Caprese on hyvä, pieni alkupala varsinaista ruokaa odotellessa. Sikäli tämä on myös eräänlainen ”kauden ruoka”, koska kokemukseni mukaan basilika on yksi helpoimmista yrteistä, mitä voi kotipihansa kukkaruukussa kasvattaa ja tomaatitkin ovat nyt parhaimmillaan.


Tarvitset salaattia varten aitoa mozzarella di bufalaa (tai burrataa). Älä osta halpaa lehmänmaitomozzarellaa, sillä sen koostumus on ikävän venyvä eikä sen makukaan vastaa kunnollista mozzarellaa. Lisäksi annokseen tulee tomaattikastiketta, uunissa paahdettuja tomaatteja, basilikagranitaa, tuoretta basilikaa, ikäännytettyä balsamicoa sekä grissinejä eli italialaisia leipätikkuja tai muuten ohutta, kuivattua leipää.


Tomaattikastike

1 kg tomaatteja
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä

Kalttaa tomaatit: leikkaa tomaatteihin ristiviilto, upota ne noin minuutiksi kiehuvaan veteen ja siitä jääveteen. Kuori tomaatit ja poista kanta sekä siemenet. Leikkaa tomaatit pienemmiksi paloiksi kattilaan ja lisää muut ainekset. Keitä muutaman minuutin ajan kunnes tomaatit pehmenevät ja soseuta seos sitten sauvasekoittimella tai blenderissä. Jäähdytä tomaattikastike ennen käyttöä.


Paahdetut minitomaatit

1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja
hiukan suolaa
ripaus sokeria
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
tilkka oliiviöljyä
pikkuisen balsamiviinietikkaa

Laita uuni lämpiämään 120 asteeseen. Halkaise tomaatit ja levitä ne leikkauspuoli ylöspäin uuninkestävälle vadille. Ripottele ja pirskottele kaikki mausteet tomaattien pinnalle ja paahda uunissa kahden tunnin ajan. Jäähdytä tomaatit ennen käyttöä.


Basilikagranita

1 iso ruukku tuoretta basilikaa (vain lehdet)
1,5 dl  kylmää vettä
1/4 tl  suolaa
1/2 tl  sokeria

Laita ainekset blenderin kannuun ja käynnistä kone. Anna soseutua niin kauan että seos on enää pelkkää vihreää nestettä ilman sattumia. Kaada seos matalaan pakasterasiaan siten että ylimääräinen vaahto jää blenderin kannuun. Laita rasia pakasteeseen ja tunnin tai parin välein käy sekoittamassa jäätyvää nestettä haarukalla. Lopulta massan tulisi kauttaaltaan olla kirkkaan vihreää jääsohjoa.


Salaatti kaipaa myös leipäpalan. Italialainen leipätikku, grissini, olisi tässä sopiva lisä, mutta päätin nyt käyttää kotimaisia Oululaisen ruislastuja. Sellainen vinkki kuitenkin Oululaiselle: olisi kiva jos paketissa todella olisi kääreen kuvan mukaisia ruislastuja. Tosiasiassa lähes puolet pakkauksen painosta on sekundaa eli pelkkiä leivänmuruja. Pakkauksessa pitäisikin olla disclaimeri ”kuvituskuva, ei liity pakkauksen sisältöön”. Ihan vaan ystävällisenä ehdotuksena, kannattaisiko palkata joku designeri suunnittelemaan sellainen pakkaus, jossa leivät päätyisivät asiakkaalle hajoamatta?




Grissinit
(noin 20 leipätikkua, 2 pellillistä)

1,5 dl  lämmintä vettä
2 tl (1/2 pss 5,5 g) kuivahiivaa
4 dl  vehnäjauhoa
1 tl  hienoa merisuolaa
0,5 dl  hienoa parmesaaniraastetta
2 rkl  laardia (oliiviöljykin käy)
päälle:
oliiviöljyä
1 tl karkeaa merisuolaa


Ripottele kuivahiiva hiukan yli kädenlämpöiseen veteen ja anna hiivan heräillä noin 5-10 minuutin ajan. Sekoita keskenään vehnäjauho, suola sekä parmesaaniraaste ja kaada seos taikinakulhon pohjalle. Tee jauhojen keskelle kuoppa, kaada siihen vesi-hiivaseos ja sekoita hyvin. Lisää laardi/oliiviöljy ja alusta taikina hyvin, koneella noin 10 minuuttia, käsin hiukan kauemmin. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan liinan alle noin tunniksi.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi, tasaiseksi levyksi ja leikkaa siitä kapeita, keskenään samankokoisia suikaleita. Muotoile suikaleet pitkiksi pötkylöiksi ja asettele leivinpaperin päälle uunipellille. Älä välitä jos ne eivät ole ihan tasapituisia ja –levyisiä, tämähän on käsityötä eikä mikään leipätehdas. Anna grissinien kohota pellillä vielä noin 15 minuuttia. Sivele pötkylöden päälle hiukan oliiviöljyä. Hierrä merisuola morttelissa tasaiseksi jauheeksi ja ripottele oliiviöljyn päälle. Paista 200 asteessa (180 astetta kiertoilma) noin 15 - 20 minuuttia kunnes leipätikut ovat rapeita ja kauniin värisiä. Jäähdytä grissinit ritilällä. Nämä ovat parhaimmillaan vasta leivottuina ja hiukan jäähtyneinä, mutta kestävät myös useamman päivän säilytyksen.


Rakenna caprese lasiin niin että pohjalle tulee tomaattikastiketta, sitten mozzarella di bufalaa ja basilikagranitaa. Viimeistele annokset muutamalla paahdetulla tomaatinpuolikkaalla, tuoreella basilikanlehdellä, pikkutilkalla ikäännytettyä balsamicoa sekä leipätikulla.

Juhlava rapukohokas

$
0
0

Ravustus alkoi jo heinäkuun 21. päivä ja kotimaiset joki- tai täpläravut katoavat vadeilta taas perinteiseen tapaan asiaan kuuluvien juomien kanssa nautittuina niin sanotusti ”parempiin suihin”. Jäljelle jäävät hauskat muistot rapuillallisesta sekä rapujen kuoret lautasille. Kuorista taas syntyy maukas rapuliemi, josta voi loihtia vielä lisää herkkuja. On myös tilaisuuksia, joihin rapujen kanssa askarteleminen tai juomalaulut eivät oikein sovellu, mutta joissa sesongin herkkua olisi mukavaa tuoda esiin. Silloin alkupalarapujen tilalle voi valmistaa rapukohokkaan. Siinä rapujen maku ja kauden tunnelma siirtyy lautaselle ja siltä niihin parempiin suihin ilman sotkua ja sormien pesua.


Rapuliemi

20  ravun kuoret (päät, selkäpanssarit, sakset, jalat)
                      Levitä kuoret uunipellille ja paahda niitä 120 asteessa noin 30 minuuttia.

2 rkl  oliiviöljyä
2  uutta sipulia varsineen
3  valkosipulinkynttä
1  iso porkkana
1  pieni palsternakka
2  sellerinvartta
1  pieni fenkoli
100 g  herkkusieniä
1  tölkki San Marzano tomaatteja
2 rkl  tomaattipyreetä
2,5 dl  valkoviiniä
0,5 dl  Pernod
2  laakerinlehteä
1/2 rkl  mustapippureita
1/2 rkl valkopippureita
2  persiljanoksaa
6  tillinoksaa
2  timjaminoksaa
2  rosmariininoksaa

Leikkaa sipulit, valkosipulinkynnet, porkkana, palsternakka, sellerinvarret, fenkoli sekä herkkusienet kohtalaisen kokoisiksi paloiksi. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja kääntele kasviksia kuumassa öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää ravunkuoret ja murskaa niitä kasvisten joukkoon. Lisää tomaatit sekä tomaattipyree ja kääntele seosta muutaman minuutin ajan. Lisää valkoviini, Pernod sekä loput ainekset ja kuumenna kunnes seos kiehuu. Lisää sitten vettä sen verran että kattilan sisältö peittyy runsaaseen veteen (1-2 litraa) ja anna liemen kiehua hiljalleen kannen alla 1,5 tuntia. Lopuksi siivilöi ja jäähdytä liemi. Mausta suolalla vasta, kun liemestä valmistetaan ruokaa.

Kaikkea lientä ei tarvita näihin rapukohokkaisiin, joten lopun voi keittää kokoon ja pakastaa.


Rapukohokkaat
(8 pientä kohokasta)

50 g  voita
50 g  vehnäjauhoa
4 dl  rapulientä
0,5 dl  kermaa
1 tl  suolaa

4  munankeltuaista
ripaus cayennepippuria
noin 150 g  hienonnettua kypsää ravunlihaa
1  limetin raastettu kuori
2  rkl hienonnettua tilliä

4  munanvalkuaista
0,5 tl  suolaa

vuokien voiteluun voita

Sulata kasarissa voi, lisää vehnäjauho ja sekoittele reilun minuutin verran. Lisää rapuliemi ja vatkaa muutamien minuuttien ajan kunnes seoksesta tulee tasainen ja sileä kastike. Lisää kerma ja suola, kiehauta vielä kerran ja anna kastikkeen jäähtyä. Voitele 8 pientä kohokasvuokaa voilla ja laita vuoat viileään odottamaan.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Vatkaa jäähtyneeseen seokseen munankeltuaiset, hienonnettu ravunliha sekä limetinkuoriraaste. Mausta cayennepippurilla ja tillillä. Tarkista vielä myös suolan määrä.

Vatkaa valkuaiset suolan kanssa tanakaksi vaahdoksi. Sekoita massaan ensin neljännes valkuaisvaahdosta ja sen jälkeen loput varovasti käännellen, ettei vaahdon ilmavuus kärsi. Jaa kohokasmassa tasan voideltuihin vuokiin. Vaikka kaikissa virallisissa ohjeissa näytetään, miten kohokasvuoka täytetään ääriään myöten, pyyhkäistään pinta lastalla tasaiseksi ja vedetään kynnellä pieni ura kohokasmassan ja vuoan reunan väliin, se ei ole ainoa oikea totuus. Siten tehtynä kohokas kyllä nousee näyttävästi, mutta jos vuoat ovat kovin suuria (kuten meillä), ei niitä tarvitse välttämättä täyttää ääriään myöten. Kyllä se kohokasmassa siellä vuoassaan kohoaa muutenkin. Kypsennä sitten kohokkaita 180 asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoile välittömästi kun kohokkaat on otettu uunista.


Sorsapaisti muuntui sorsakeitoksi

$
0
0
Heinäkuun 20. päivänä alkoi taas sorsan, karhun ja majavan metsästys. Vaikka teoriassa luomuliha on aina jonkun kasvattamasta eläimestä ja se määritellään todella tiukasti sen mukaan, onko eläimelle ihan varmasti syötetty sertifioitua ja luonnonmukaisesti tuotettua ravintoa, en oikein sittenkään osaa mieltää riistaa miksikään muuksi kuin luomuksi. Pykälistä viis. Arvostan riistaa erittäin paljon ja pidän sitä myös eettisimpänä mahdollisena lihana mitä lautaselleni voi päätyä. Vapaana vaeltaneen eläimen taival on päättynyt hetkessä yhteen ainoaan laukaukseen, kun taas metsästyskauden ulkopuolella se saattaa syystä tai toisesta joutua kitumaan pitkäänkin ennen menehtymistään.

Eilen vietettiin suomalaisen ruoan päivää ja tämä päivällinen jatkuu suomalaisella sorsalla.

Sorsapaisti on todella maukasta, mutta samalla myös kohtalaisen arvokasta herkkua. Sen sijaan, kun sen tarjoilee alku-/väliruokakeittona, kahdesta sorsasta riittää runsaasti herkullista syötävää jopa kymmenelle. Tätä sorsakeittoa valmistimme edellisen kerran viime syksynä ja päivällisvieraat tykkäsivät kovasti. Silloin en vain muistanut kuvata valmistusta enkä annoksia, joten nyt oli hyvä syy tehdä sorsakeitto uudelleen ja varata pieni hetki myös kuvaukselle. Kuten reseptistä ilmenee, sorsakeitto ei ole pikaruokaa.


Sorsakeitto
(10 annosta)

sorsaliemi:
2 patavalmista sorsaa
hienoa merisuolaa
valkopippuria ja mustapippuria myllystä
muutama nokare voita
pieni pala juuriselleriä
pieni pala palsternakkaa
1 keskikokoinen porkkana
2 uutta sipulia varsineen
3 dl valkoviiniä
5 dl lihalientä
5 dl kanalientä
3 timjaminoksaa
3 rosmariininoksaa

keitto:
60 g voita
60 g vehnäjauhoa
0,5 dl madeiraa
2 l sorsalientä
nokare gorgonzolaa tai muuta hyvää sinihomejuustoa
2-3 tl mustaherukkahyytelöä
1 dl kermaa

tarjoiluun:
kypsää sorsanlihaa
omenakuutioita
kevätsipulia
timjaminlehtiä

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Huuhtele sorsat, kuivaa ne huolella ja hiero sekä sisälle että pinnalle suolaa ja pippuria. Ruskista sorsat pannulla voissa ja nosta uunipataan. Ruskista samalla pannulla paloitellut juurekset sekä sorsien maksat ja sydämet, mikäli ne on jätetty sorsan sisään, ja siirrä nekin pataan. Huuhtele pannu valkoviinillä, kiehauta ja kaada uunipataan.

Lisää vielä kuuma liha- ja kanaliemi, timjami sekä rosmariini ja työnnä lihalämpömittari sorsanrinnan paksuimpaan kohtaan. Nosta pata uuniin ja anna kypsyä 1-1,5 tuntia. Kun jossain vaiheessa mittari ilmoittaa sorsanrinnan sisälämpötilaksi 57 astetta, ota pata uunista, irrota rinnat ja kääri ne folioon vetäytymään ja sitä kautta jääkaappiin. (Jos näin kypsennetty punertava sorsanliha ei ihan tunnu omalta jutulta, rinnat voi kevyesti vielä ruskistaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että mitä enemmän sorsanrintojen sisälämpötila nousee yli 60 asteen, sitä nopeammin maku muuttuu maksaiseksi, joka se taas ei ole ollenkaan eduksi muuten hienolle riistalinnulle.)  Laita sorsanrangat takaisin uunipataan ja pata uuniin. Anna hautua vielä niin kauan että kokonaisajaksi tulee noin 3 tuntia. Lisää tarvittaessa kiehuvaa vettä ja käännä rankoja muutaman kerran paistumisen aikana.

Ota pata uunista ja nosta rangat pois liemestään. Perkaa vielä lämpimistä rangoista kaikki irtoava liha ja paketoi se jääkaappiin sorsanrintojen viereen odottamaan tarjollepanoa. Siivilöi liemi talteen ja kasvikset voi nyt laittaa biojätteeseen. Lientä pitäisi olla noin 2 litraa. Sorsa on melko rasvainen lintu, joten liemi pitää ensin jäähdyttää jääkaapissa seuraavaan päivään, jolloin sorsanrasva on noussut liemen pinnalle ja sen voi kuoria pois. Kaikki irtonainen on samalla painunut liemen pohjalle ja liemi on nyt niin kirkasta, että siitä voisi pienellä vaivalla tehdä vaikka consommén. Minä kuitenkin olin laittamassa suurustettua sorsakeittoa, joten sen suurempaa suodattamista liemi ei tarvinnut.

Sulata ison kattilan pohjalla voi ja lisää vehnäjauho. Sekoittele jauhoja pienellä lämmöllä muutaman minuutin ajan, jotta jauhot hiukan alkaisivat ruskistua. Lisää sitten madeira, sekoita ja anna hiukan kuivahtaa. Lisää sitten sorsalientä muutama kauhallinen kerrallaan. Sekoita vispilällä niin että jauhot eivät jää kokkareiksi. Kuumenna keitto kiehuvaksi koko ajan sekoitellen ja anna sen sitten kiehua matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia jotta jauhot kypsyvät. Mausta keitto sinihomejuustolla sekä mustaherukkahyytelöllä. Tarkka määrä riippuu kokin omasta makupaletista. Kumpikaan mauste ei kuitenkaan saa peittää sorsan makua. Lopuksi sekoita keiton joukkoon kerma ja anna kerran vielä kiehahtaa.

Annostele lautasille sorsanlihat, omenakuutiot, ohuiksi viipaleiksi leikatut kevätsipulit sekä timjaminlehdet. Lisää viimeksi sorsakeitto.

Moniviljapatonki sopii hyvin tämän keiton kanssa.

Viewing all 1372 articles
Browse latest View live