Omppukokkareet
4-7 omenaa (koosta riippuen, näihin tarvitaan noin 7 dl omenanpaloja)
6 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria
0,5 dl ruokokidesokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl ihan hienoksi jauhettua kardemummaa
1 tl jauhettua kanelia
150 g kylmää voita pieninä paloina
2,5 dl maitoa
0,5 dl hunajaa
pinnalle:
tomusokeria
tilkka vettä
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Huuhtele omenat, poista siemenkota ja leikkaa omenat sormenpään kokoisiksi paloiksi. Mittaa että niitä tulee noin 7 desilitraa.
Sekoita isossa kulhossa kaikki kuivat ainekset keskenään. Lisää kylmä voi pieninä kuutioina ja nypi seos tasaiseksi muruksi. Tämän voi tehdä yleiskoneen kutterilla, kuvan taikinannyppijällä tai ihan omin sormin nyppimällä. Kun muru on tasaista, sekoita joukkoon omenanpalat. Sekoita hunaja maidon joukkoon ja kaada kulhoon. Sekoita taikina tasaiseksi.
Nosta taikinasta silikonimatolle 12 kokkaretta ja paista leivonnaisia uunin alatasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta alkaa olla kauniin ruskea. Anna jäähtyä hetken aikaa silikonimatolla ja nosta sitten kokkareet ritilän päälle jäähtymään. Sitten voit nauttia nämä kahvin tai jäätelön kanssa.
Omppukokkareet voi myös kuorruttaa tomusokerilla. Kaada pieneen pyöreäpohjaiseen kulhoon desi tai pari tomusokeria ja lisää muutama tippa vettä, sen verran että sokerista tulee tasainen tahna jonka voi pursottaa leivonnaisten päälle. Kaada sitten kuorrute pursotinpussiin, leikkaa pussin kärkeen pieni reikä ja piirrä leivonnaisiin valkoisia raitoja.
Omppukokkareet eivät maun puolesta tarvitse mitään tomusokerikuorrutusta, mutta ulkonäön puolesta kylläkin. Kun aloin kuvata näitä blogiin, totesin että pakko tehdä jotain parantelua. Ottamissani kuvissa ei näkynyt ihania herkullisia leivonnaisia, vaan ainoastaan kasoja epämääräisen ruskeaa, vähän jo kuivunutta koiranoksennusta… Toivottavasti kukaan lukija ei nyt menettänyt ruokahaluaan tästä toteamuksesta. Sellainen "koiranoksennusefekti" nimittäin syntyy helposti, jos ruoka kuvataan liian läheltä liian tiukalla rajauksella, tai ruoka on tasaisen kellanruskeaa tai muuten melko yksiväristä. Mikäli valaistuksena on lisäksi suora salamavalo, niin aina pahempaa. Erityisen vaikeita kuvattavia ovat useimmat laatikko- ja pataruoat. Silloin kuvaajalla on täysi työ saada lukija vakuuttuneeksi siitä, että ruoka on oikeasti paljon paremman makuista kuin miltä se näyttää :) Vaikka sitten tomusokerikuorrutteella tai jollain muulla reseptin makumaailmaan sopivalla lisäyksellä.
![]()
