Juuri kun luulee löytäneensä jonkun kivan reseptin
ja avaa blogin, niin sieltä lävähtää silmille
parikymmentä lähes identtistä kuvaa
ja vähän tekstiä niiden välissä
ikään kuin bloggaaja
ei olisi osannut päättää
mitä niistä kuvista käyttäisi
(tai on muuten vaan äärettömän rakastunut ottamiinsa kuviin).
Sitten päivityksen lopussa
ehkä saattaa olla se varsinainen resepti.
Ihan vaan tiedoksi, että sentti sinne tai tänne
hiukan eri kulmasta otetut noin 20 kuvaa
eivät anna päivitykselle mitään lisäarvoa, ei vaikka viimeisessä kuvassa
piirakasta olisi jo leikattu yksi viipale irti tai ripoteltu murut hiukan eri paikkaan.
Päivityksen pituus ei korvaa sisältöä riippumatta kuvien sisältämän rekvisiitan määrästä.
Kauhistuttaa ajatellakin, jos painetut ruokalehdet alkaisivat noudattaa samaa kaavaa –
ensin kymmenen sivua samanlaisia kuvia ja sitten yksi resepti…
Kohtuus kaikessa, samanlaisten kuvien määrässäkin, kiitos.
Detsamma på svenska ja erityisesti in English. Mutta kun tätä suomenkielistä blogia tuskin kukaan ulkomaankielinen oikeasti lukee, niin lukuun ottamatta otsikkoa tyydyn marmattamaan aiheesta nyt vain suomeksi. Grrrhhh!!
