epätrendikäs ruokablogi

Omenaruusuleivosten reseptejä on ollut monessa blogissa, mutta samantyyppisiä ruusukoristeita voi valmistaa myös porkkanasta suolaisten ruokien koristeiksi tarjottimelle, annoksiin tai vaikka voileipäkakkujen päälle. Nyt kun hyvin varustetuista ruokakaupoista on saatavilla värikkäitä ”sateenkaariporkkanoita”, muffinivuoassa niistä saa pyöräytetyksi kokonaisen värikkään ruusukimpun. Ja jos leivontakaapissa sattuu olemaan erikokoisia muffinivuokia, aina parempi.

Porkkanaruusut

2-3 dl raastettua Parmesaania

3 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa

mustapippuria myllystä

6-8 kpl erivärisiä porkkanoita, mieluiten mahdollisimman isoja

suolaa & mustapippuria

tilkka oliiviöljyä

Sekoita keskenään parmesaaniraaste sekä persilja ja mausta mustapippurilla.

Pese porkkanat, kuori tarvittaessa ja suikaloi ne ohuelti pitkittäin. Levitä porkkanasuikaleet laakeaan astiaan, ripottele päälle hiukan suolaa sekä mustapippuria ja pehmennä niitä mikrossa noin minuutin ajan täydellä teholla.

Laita muffinivuoan koloihin paperivuoat ja öljyä ne kevyesti. Kääri koloihin porkkanasuikaleita löysälle rullalle. Aloita ulkoreunalta ja kääri viimeiset suikaleet keskelle. Ripottele juustoraasteseosta porkkanasuikaleiden väliin ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Hullujen päivien tarjouskani päätyi haudutuspataan pekonin ja valkoviinin kanssa. Tämä ei ollut ihan ”laita kaikki pataan ja odota muutama tunti”-ateria, sillä ainekset piti ensin pilkkoa ja ruskistaa pannulla. Siitä eteenpäin haudutuspata kuitenkin hoiti homman loppuun. Tämä ruoanvalmistusmenetelmä on selvää säästöä, sillä siinä kun uunin teho on 3800 wattia, niin haudutuspata (Merkki Prego 3,5 litraa, ostohinta muistaakseni jotain 20-30 euroa) hoitaa saman homman 200 watin teholla.

Kanin kanssa sopii porkkanapyree. Valmistin tämän porkkanapyreen punaisista porkkanoista, mutta jostain syystä soseutettaessa punainen väri muuttui ruskeaksi… Miksi näin kävi, en tiedä. Punaisten porkkanoiden maku on kuitenkin ihan mahtava, pyreen väristä viis. Lautasella on lisäksi (ensin keitettyä ja sitten vasta kuorittua) mustajuurta sekä raitajuurta ja herneenversoja.

Kania haudutuspadassa

1 kani (1300-1500 g)

hiukan suolaa ja valkopippuria

1 paketti Amerikan pekonia

1 iso (n 250 g) keltasipuli

1 hapahko (noin 250 g) omena

nokare voita

1 sellerinvarsi

1 pieni (n 100 g) palsternakka

pieni pullo (375ml) kuivaa valkoviiniä

4 timjaminoksaa

2 laakerinlehteä

1 rkl merisuolaa

1 tl kokonaisia maustepippureita

Leikkaa kani pienempiin paloihin. Irrota varovasti etu- ja takakoivet. Leikkaa viimeksi ranka kahteen osaan. Mausta kaninpalat suolalla ja valkopippurilla. Leikkaa pekoniviipaleet parin sentin paloiksi. Kuori ja leikkaa paloiksi sipuli sekä omena. Kuori palsternakka ja leikkaa se sekä sellerinvarsi ohuiksi viipaleiksi.

Kuumenna paistinpannu ja lisää pekoninpalat. Ruskista pekonia hetken aikaa kunnes rasva alkaa sulaa. Lisää sipuli sekä omena ja kuullota sekoitellen muutaman minuutin ajan. Kaada seos pannulta haudutuspataan. Sulata pannulla voi ja ruskista kaninpalat siinä. Lisää kaninpalat haudutuspataan. Kaada pannulle sellerit ja palsternakat ja hauduttele niitä hetki. Lisää sitten valkoviini ja keitä kokoon kunnes valkoviinistä on jäljellä enää noin puolet. Kaada kaikki pataan. Lisää pataan vielä merisuola sekä mausteet, peitä kannella ja kypsennä pienemmällä teholla noin 4-5 tunnin ajan kunnes kanin luut irtoavat lihoista.

Porkkanapyree

500 g (punaisia) porkkanoita

100 g voita

Pese porkkanat huolella (kuori ohuelti jos on tarpeen), leikkaa ne pieniksi paloiksi ja kypsennä hiukan ylikypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Nostele porkkanat kapeaan korkeaan kulhoon, lisää voi pieninä paloina ja kaada päälle vielä tilkka keitinlientä. Soseuta porkkanat sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi.

Amerikkalainen pyhäinpäivän juhla, Halloween, on tuonut tänne pohjoiseen paljon uusia makuja, kuten kurpitsan eri muodoissaan. Perinteisesti Suomessa on käytetty keltaista talvikurpitsaa vain pikkelöitynä, mistä syystä monet eivät vieläkään usko että kurpitsasta voisi valmistaa jotain herkullista. Kurpitsa on kuitenkin harvinaisen monikäyttöinen kasvis, joka sopii niin suolaiseen kuin makeaan. Kurpitsasosetta kannattaakin pakastaa ja käyttää talven mittaan erilaisiin ruokiin.

Viime vuonna yritin tehdä Pyhäinpäiväksi amerikkalaisen kurpitsakääretortun, mutta se epäonnistui pahemman kerran. Täytyy vain ajatella että ”en mä nyt ehkä siitä kääretortusta olisi niin välittänytkään”… Siispä nyt vaihdettiin resepti kurpitsajuustokakuksi ja sehän onkin varsinainen herkku.

Suomalaisista kaupoista saa nykyään tölkitettyä kurpitsasosetta ja kurpitsapiirakkamaustetta, mutta ne on helpot tehdä itsekin.

Kurpitsasose kakkua varten

1 kpl noin 1 kg myskikurpitsa (Butternut)

oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

jauhettua kanelia

jauhettua muskottipähkinää

hiukan suolaa

Leikkaa kurpitsa pienemmiksi lohkoiksi, poista siemenet ja asettele palat uunipellille leivinpaperille vierekkäin kuori alaspäin. Pirskottele lohkoille oliiviöljyä ja ripottele pinnalle maltillisesti mausteita sekä suolaa.

Kypsennä kurpitsalohkoja uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia, minkä jälkeen sammuta uuni ja anna lohkojen kypsyä vielä noin 15 minuuttia. Jäähdytä kurpitsaa sen verran että lohkoja voi käsitellä, leikkaa kuori pois ja soseuta kurpitsa. Jos jossain on selvästi mustaksi paahtuneita kohtia, ne voi varovasti leikata pois.

Kilon butternut-kurpitsasta tulee noin puoli kiloa sosetta.

Kurpitsapiirakkamauste

1,5 rkl jauhettua kanelia

0,5 tl jauhettua neilikkaa

0,5 tl jauhettua maustepippuria

1 tl jauhettua inkivääriä

1 tl jauhettua muskottipähkinää

Sekoita kaikki ainekset huolellisesti keskenään.

Kurpitsajuustokakku

pohja

150 g kaurakeksimurua

1 tl kanelia

50 g pekaanipähkinämurua

4-5 rkl voisulaa

täyte

600 g philadelphiajuustoa

2,5 dl fariinisokeria

400 g paahdettua ja soseutettua myskikurpitsaa

2 rkl maizenaa

4 tl kurpitsamaustetta

4 munaa (koko L)

pinnalle

pekaanipähkinöitä

Sekoita ensin kaikki pohjan ainekset keskenään ja painele muruseos tiukkaan irtopohjavuoan pohjalle sekä sentin tai parin verran myös ylös reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Sekoita maizena sekä kurpitsamauste kurpitsasoseen joukkoon. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi fariinisokerin kanssa, lisää maustettu kurpitsasose ja vatkaa tasaiseksi massaksi. Lisää munat yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Kaada täyte vuokaan murupohjan päälle ja kypsennä juustokakkua 175 asteessa 60 minuuttia. Sammuta uuni ja avaa luukku hiukan raolleen. Anna kakun jäähtyä vielä uunissa noin tunnin ajan. Siirrä kakku jääkaappiin ja anna sen asettua siellä yön yli.

Viimeistele kakku pekaanipähkinöillä ja tarjoa jonkun sopivan toffee/kinuskijäätelön kanssa (Omar, 3 kaveria tms)

Kotitekoinen maksalaatikko on aina siihen uhratun ajan ja vaivan arvoista. Arkisin se benchmarktuote, Saarioisten perinteinen, on kuitenkin kelpo vaihtoehto. Olen joskus aiemmin kirjannut muistiintavallisen maksalaatikon reseptin, mutta tällä kertaa päätin tehdä sen broilerin maksasta naudanmaksan sijaan. Käytin laatikossa tällä kertaa pelkkää riisiä syystä, että rikotut ohrasuurimot olivatkin kaapistamme loppu. Laatikon voi valmistaa 50/50 sekoituksesta tai myös pelkistä ohrasuurimoista.

Broilerinmaksalaatikko

3 dl puuroriisiä

5 dl vettä

2 dl kermaa

1 l maitoa

50 g voita

600 g broilerin maksaa jauhettuna

1 kookas sipuli hienonnettuna

2 rkl hienonnettua tuoretta meiramia

2 rkl hienonnettua tuoretta timjamia

reilu ½ dl rusinoita karkeasti veitsellä hienonnettuna

1,5 rkl hienoa merisuolaa

muutama rouhaus mustapippuria myllystä

4 rkl tummaa siirappia

2 kananmunaa vatkattuna

Valitse riittävän kookas kattila, jossa saat laatikon aineet sekoitettua. Pinnoitettu kattila estää puuron pohjaan palamista. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää riisit. Anna kiehua kolme-neljä minuuttia niin, että vesi imeytyy riiseihin (ei toki kaikki). Sekoita joukkoon 2/3 voista. Minä uskon vakaasti voin lisäämisen tässä vaiheessa auttavan siihen, että puuro ei niin helposti ota kiinni (pinnoittamattomankaan) kattilan pohjaan. Voit kuumentaa maidon ensin toisessa kattilassa ja lisätä sen riisikattilaan tai lisätä sitä vähän kerrallaan ja odottaa, että seos alkaa kiehua ennen uutta lisäystä. Lisää vielä kerma ja anna hautua kannen alla hiljaa poristen ja välillä sekoittaen 40 minuuttia. Siirrä sivuun ja anna jäähtyä.

Hienonna sipuli ja kuullota se lopussa voissa pehmeäksi ruskistamatta. Irrota lehdet yrteistä ja hienonna ne veitsellä. Paloittele rusinat veitsellä. Vatkaa pienessä kulhossa kananmunat. Laita broilerinmaksat tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja jauha hienoksi. Yhdistä jäähtyneeseen puuroon hienonnettu maksa, yrtit, sipulit, rusinat, mausteet sekä siirappi ja vatkatut kananmunat ja sekoita huolellisesti.

Voitele valitsemasi uunivuoka/uunivuoat ja kaada seos niihin. Voit laittaa vielä pari voinokaretta laatikon päälle ennen uuniin laittoa. Tästä määrästä tuli 4 kpl 8,5 dl:n alumiinivuoallista. Ne mahtuivat kerralla juuri sopivasti uuniimme. Kokeile tyhjillä vuoilla ennen voitelua niin ei sitten harmita. Paista 180˚C uunissa n. 1 tunti 45 minuuttia ja nosta jäähtymään.

Anna jäähtyä ennen kuin leikkaat paloja. Jallupuolukatsopivat hyvin lisukkeeksi. Vaikeaa sanoa monenko hengen ateria tästä tulee, sillä maku on niin hyvä, että menekkikin on melkoinen.

Eräs suosituimpia pizzoja Suomessa lienee katkarapu-ananas-aurajuustopizza. Nyt tämän suosikin aineista tulikin pastakastike. Yhdistelmä toimii ilman leipäpohjaakin.

Kinkku-ananas-sinihomejuustopasta

200 g farfalle pastaa

suolaa keitinveteen

Kastike

100 g + 50 g sinihomejuustoa (vaikka sitä Auraa)

1 sipuli hienonnettuna

2 dl kermaa tai ruokakermaa

1 dl kuivaa valkoviiniä

120 g katkarapuja sulatettuna ja valutettuna

140 g eli pieni tölkki ananasta valutettuna ja paloiteltuna

chilihiutaleita

mustapippuria

oliiviöljyä

voita

lehtipersiljaa

Kuumenna kattilassa reilusti vettä, mausta se suolalla ja keitä pasta ohjeen mukaan miinus 1 minuutti. Valuta pasta.

Pastan kiehuessa hienonna sipuli ja kuullota se paistinpannulla läpikuultavaksi oliiviöljyn ja voin sekoituksessa. Lisää valkoviini ja anna kiehua reilusti. Lisää sitten kerma, anna kiehua ja keitä hetki kokoon. Ota pannu levyltä. Sekoita murusteltu homejuusto (100 g) kastikkeen joukkoon ja lisää katkaravut ja mausteet. Lämmitä uudelleen, mutta älä enää keitä, etteivät ravut sitkisty. Tarkista maku ja sekoita keitetty pasta kastikkeen joukkoon.

Nosta pasta lautasille, murustele pinnalle vielä lisää homejuustoa ja mausta halutessasi lisächilillä. Ripottele persiljaa päälle ja tarjoa.

Pasta ja salaatti ja porkkanapyree ja lihapullat tarjoillaan yleensä kukin omista tarjoiluastioistaan, mutta Halloweenin hengen mukaisesti päätin humpsauttaa kaikki samaan kasaan. Lopputulos on aidon inhorealistinen.

Tavallisia aineksia, epätavallinen toteutus. Jos ei muuten kestä, voi laittaa silmät kiinni syödessään.

Jauhelihahiiret on valmistettu perinteisen lihapullaohjeen mukaan, mutta nättien pienten palleroiden sijaan muotoilin massasta ison pisaran mallisia jauhelihahiiriä. Kuono ja silmät ovat maustepippureita.

Korvat voi leikellä paistetusta pekonista tai paistetusta ilmakuivatusta kinkusta ja painaa paikoilleen kun hiiret on paistettu. Häntänä on pitkää pastaa.

Salaatissa on tomaattia, kurkkua ja vihreää sekä violettia lehtikaalia. Porkkanapyreeseen on käytetty violettia porkkanaa.

Kun spagetin katkoo lyhyemmiksi paloiksi, se näyttää salaatin ja porkkanapyreen kanssa jo kertaalleen syödyltä...

Vähän vielä ketsuppia lautaselle ja Halloweenateria on valmis.

Lähestyttäessä Halloweeniä amerikkalaiset ruokasivustot täyttyvät candy corn –resepteistä. Koskapa en ole koskaan nähnyt candy corn -karkkeja myytävän Suomessa, pyysin M:n Kaliforniantytärtä ystävällisesti toimittamaan minulle pussillisen sellaisia. Ameriikanvävypoika kuvaili näitä makeisia sanoilla ”sugar and wax, that’s about it” – ja hän oli ihan oikeassa. Candy cornit sisältävät muun muassa maissisiirappia, munanvalkuaista, karnaubavahaa, soijaproteiinia sekä väriaineita, ja niissä on ihan omanlaisensa purutuntuma. Ensin karkki vaikuttaa hiukan sitkeältä ja hetki sen jälkeen sokeri käytännössä sulaa suussa. Siinä kaikki. Jos näissä jotain maustetta käytetään, candy corneissa on hyvin vaatimattoman vaniljainen sivumaku. Vain ”born American” voi ymmärtää näiden makeisten erityisyyden, eikä siis heistäkään näköjään ihan jokainen.

Hyytelö, fudge, cheesecake tai mikä tahansa candy cornia muistuttava halloweenin resepti, siinä on melkoisen sokerimäärän lisäksi korkeintaan häivähdys vaniljaa sekä todella runsaasti keltaista ja oranssia elintarvikeväriä.

Minua oli näin kuitenkin sivistetty candy corneilla, joten tunsin velvollisuudekseni tehdä niistä, tai oikeammin jotain niiden näköistä, jälkiruokaa. Trooppiset hedelmät sopivat tähän tarkoitukseen, sillä niissä on hienoja keltaisen ja oranssin sävyjä. Jälkiruoan ulkonäkö muistuttaa candycorneja, mutta minä lisäsin siihen myös maun. Ilman elintarvikevärejä, ilman lisäaineita ja ilman sen enempää yrittämistä tästä taisi myös tulla ihan kokonaan vegaani.

"Candy corn" lasissa

(4-6 annosta)

keltainen kiisseli

300 g ananasta

1 dl appelsiinimehua

(1-2 rkl sokeria)

0,5 dl vettä

2 rkl maizenaa

oranssi kiisseli

300 g (erittäin kypsää ja sisukseltaan oranssia) papaijaa

1 dl appelsiinimehua

(1-2 rkl sokeria)

2 rkl maizenaa

0,5 dl vettä (tai mansikkamehua)

valkoinen vaahto

2 dl jääkylmää kookoskermaa

(1-2 rkl sokeria)

(viimeistelyyn appelsiiniviipaleita tai ananaspaloja)

Pilko ananas kapeaan korkeaan kulhoon ja lisää sinne myös appelsiinimehu. Soseuta sauvasekoittimella ja kaada seos kattilaan. (Lisää hiukan sokeria jos sose tuntuu liian kirpeältä.) Sekoita pienessä kupissa vesi ja maissitärkkelys. Kuumenna hedelmäsose kiehumispisteeseen ja lisää maissitärkkelys. Sekoita juuri ja juuri kiehuen muutaman minuutin ajan kunnes hedelmäsoseesta muodostuu kiisseliä. Kaada kiisseli tasan jälkiruokalaseihin ja jäähdytä ennen seuraavaa kerrosta.

Pilko papaija kapeaan korkeaan kulhoon ja lisää sinne myös appelsiinimehu. Soseuta sauvasekoittimella ja kaada seos kattilaan. (Lisää hiukan sokeria jos sose tuntuu liian kirpeältä.) Sekoita pienessä kupissa vesi ja maissitärkkelys. Mikäli hedelmäsose ei näytä riittävän oranssilta, käytä veden sijaan vaikkapa mansikkamehua. Kuumenna hedelmäsose kiehumispisteeseen ja lisää maissitärkkelys. Sekoita juuri ja juuri kiehuen muutaman minuutin ajan kunnes hedelmäsoseesta muodostuu kiisseliä. Kaada papaijakiisseli varovasti laseihin ananaskiisselin päälle. Jäähdytä jälkiruokia noin tunnin ajan ennen viimeistä kerrosta.

Vatkaa jääkylmä kookoskerma vaahdoksi ja jaa laseihin. Tällä tavalla pelkistettynä jälkiruoka muistuttaa halloweenin candy corneja (väriltään mutta ei maultaan). Annokset voi toki myös koristella laittamalla lasin reunalle appelsiini- tai ananasviipaleen.

Kurpitsa on nyt todella edullinen raaka-aine ja siitä saa aikaan ihanan päivällisen halloweeniksi tai vaikka parin viikon kuluttua isänpäiväksi. Poimimme parhaat kurpitsareseptit muutamaan kolmen ruokalajin ateriaan, joiden pääraaka-aine on jokin talvikurpitsa.

KURPITSAMENU 1

alkuruoka:

kurpitsaohukaiset, graavilohitartar ja korianterikastike

pääruoka:

kurpitsainen hirvipata

Jälkiruoka:

kurpitsajäätelöä ilman jäätelökonetta

KURPITSAMENU 2

alkuruoka:

butternut, bacon & blue cheese kurpitsakeitto

pääruoka:

täytetyt kajottikurpitsat

jälkiruoka:

kurpitsainen karamellivanukas, rahkakermavaahtoa ja pekaanipähkinäcrumble

KURPITSAMENU 3

alkuruoka:

mausteinen marokkolainen kurpitsasosekeitto

pääruoka:

kurpitsapolentaa ja paistettua maksaa

jälkiruoka:

kurpitsajuustokakku

Rapupihvit ovat sellaista herkkua, että niitä voisi syödä vaikka kuinka monta. Perinteinen rapukakku, crabcake, tehdään taskuravun lihasta, mutta taskurapu on Suomessa paitsi harvinaista, myös yleensä törkeän hintaista. Kaikista kaupoista saa kuitenkin katkarapuja, joita voi käyttää rapukakkuihin, joskin jokiravunpyrstöistä tulee vielä maukkaampi lopputulos. Stockan hullujen päivien tarjouksesta ostetut suolaliemeen säilötyt ravunpyrstöt pääsivätkin nyt arvoiseensa käyttöön, rapukakkujen raaka-aineeksi.

Koska tilliliemeen säilötyt ravunpyrstöt ovat jo kertaalleen kypsennettyjä, rapupihvin rakennetta täytyy parantaa lisäämällä massaan raakaa kalaproteiinia, joka pitää pihvin kasassa. Aluksi ajattelin käyttää tähän tarkoitukseen haukifileetä, mutta kalakauppiaalla sattuikin olemaan muhkeita lohenruotoja. Vaikka lohesta kuinka taitavasti leikattaisiin fileet, ruotoihin jää aina kalanlihaa ja lihaisat ruodot sopivat tähän tarkoitukseen yhtä hyvin. Ostamastani kahdesta kohtalaisen kokoisesta lohenruodosta sainkin lusikalla raaputetuksi juuri sopivasti noin 300 grammaa ihan priimaa ja ruodotonta lohenlihaa, jotka lisäsin hienonnettujen ravunpyrstöjen joukkoon.

Rapupihvit tarjoilin paahtoleipäviipaleiden välissä majoneesikastikkeen ja mango-avokadosalaatin kanssa.

Rapupihvit

(noin 10 pihviä)

1 dl panko-korppujauhoa

puolikas mieto punainen chili hienonnettuna

2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

iso kourallinen hienonnettua tuoretta korianteria

1 tl sitruunapippuria

1 tl suolaa

1 tl kuivattua tilliä

2 rkl sweet chili –kastiketta

2 dl kermaa

2 kananmunaa (koko L)

400 g ravunpyrstöjä (=2 tölkkiä ravunpyrstöjä tilliliemessä)

200-300 g lohta (2 kohtalaisen kokoisen lohen ruodoista)

paistamiseen voita ja oliiviöljyä
tarjoiluun paahtoleipää

Sekoita keskenään panko, chili, inkivääri, korianteri, sitruunapippuri, suola, tilli ja sweet chili –kastike. Lisää joukkoon kerma, sekoita hyvin ja anna korppujauhojen turvota noin puolen tunnin ajan.

Valuta ravunpyrstöt liemestään ja puristele ne nyrkissä vielä kuivemmiksi. Raaputa lohenruodoista kaikki niistä irtoava liha. Laita ravunpyrstöt ja lohi kutteriin ja hienonna tasaiseksi massaksi.

Vatkaa munat kevyesti ja sekoita ne korppujauhoseokseen. Lopuksi sekoita joukkoon rapu-kalaseos ja muotoile massasta pihvejä. Kuvan pihvit painavat noin sata grammaa kappale.

Rapukakut voi halutessaan leivittää pankomuruilla ennen paistamista, mutta tällä kertaa en sitä tehnyt, vaan paistoin pihvit pannulla ihan sellaisenaan voin ja oliiviöljyn seoksessa.

Tarjoile pihvit kahden paahtoleipäviipaleen välissä.

Majoneesikastike rapupihveille

300 g majoneesia

0,5 dl sweet chili –kastiketta

1 limetin mehu

hiukan suolaa ja sitruunapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa noin tunnin ennen käyttöä.

Mango-avokadosalaatti

2 syöntikypsää avokadoa

1 limetin mehu

1 syöntikypsä mango

rucolaa

friseesalaattia

iso kourallinen tuoretta korianteria

1 limetti lohkoina

Leikkaa mangon ja avokadojen syötävä osa pieniksi kuutioiksi ja valele limettimehulla. Huuhtele rucola sekä friseesalaatti ja kerrosta kaikki ainekset salaattikulhoon. Viimeistele limettilohkoilla.

Tein tämän omppupiirakan edellisen kerran syyskuun alkupuolella, mutta jostain syystä kuvat jäivät ottamatta. Se onkin hyvä syy leipoa sama resepti uudelleen. Ohjeen ainesmäärät on tarkoitettu pienemmälle Hackman Tools uunivuoalle. Kokonaista uunipellillistä varten ainekset kaksinkertaistetaan ja pyöreään 24 cm kakkuvuokaan ohjetta pienennetään noin kolmanneksella.

Tahmea piirakka paranee entisestäänkin, jos malttaa odottaa seuraavaan päivään. Taikina on niin ohutta, että omenanpalat kelluvat ympäri taikinaa tehden piirakasta erityisen mehevän. Calvadoksesta ja kinuskikastikkeesta huolimatta piirakka ei kuitenkaan ole liian makea, varsinkin kun sen tarjoilee creme fraiche –kermavaahdon kanssa. Mikäli Calvados - alkoholijuomana omenapiirakassa - tuntuu ihan täysin mahdottomalta ajatukselta, sen voi yrittää korvata tuorepuristetulla omenamehulla, mutta silloin piirakan mausta jää puuttumaan jotain tärkeää…

Tahmea Calvados-omenapiirakka

600 g omenakuutioita (mieluummin kotimaisia omppuja kuorineen)

75 ml Calvadosta

puolikkaan limetin mehu

100 + 100 g fariinisokeria

1 dl kuohukermaa

4,5 dl vehnäjauhoa

2 tl leivinjauhetta

2,75 dl sokeria

1/4 tl hienoksi jauhettua kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl kanelia

1/4 tl inkivääriä

1/4 tl suolaa

2,75 dl maitoa

2 tl Calvadosta

1 dl rypsiöljyä

3 munaa (koko L)

1 dl rouhittua pekaanipähkinää

tarjoiluun kuohukermaa ja creme fraichea

Sekoita keskenään Calvados, limettimehu sekä 100 g fariinisokeria. Lisää noin parin sentin kuutioiksi paloitellut omenat, sekoita ja anna maustua parin tunnin ajan.

Valuta calvados-sokeriliemi siivilän kautta kattilaan ja laita omenakuutiot odottamaan omaan kulhoonsa. Lisää kattilaan 100 g fariinisokeria sekä kerma ja keitä koko ajan sekoitellen kunnes seos alkaa saostua kinuskikastikkeeksi. Jätä kastike jäähtymään.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet. Kaada isoon kulhoon maito sekä 2 tl Calvadosta ja sekoita. Lisää kuiva-aineseos ja vatkaa taikina tasaiseksi. Lisää sitten rypsiöljy ja lopuksi munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten.

Sekoita keskenään omenakuutiot sekä kinuskikastike ja levitä seos tasaisesti piirakkavuoan pohjalle. Kaada sitten vuokaan taikina. Taikina on niin ohutta, että omenapalat nousevat tasaisesti kellumaan ympäri taikinaa.

Paista piirakkaa uunin alatasolla noin 45 minuuttia kunnes tikulla kokeiltaessa tikkuun ei enää tartu taikinaa. Ota vuoka ulos uunista ja ripottele heti pähkinärouhe piirakan pinnalle. Rouhetta voi hiukan painella paistinlastan avulla jotta murut tarttuvat paremmin.

Jäähdytä piirakka ennen tarjoilua. Vatkaa 2 osaa kuohukermaa ja 1 osa creme fraichea (28% rasvaa) tanakaksi vaahdoksi ja tarjoile sitä piirakan kanssa.

Hulluilta Päiviltä ostettu jokirapupyrstöpurkki lähestyi viimeistä käyttöpäiväänsä, joten oli korkea aika valmistaa siitä jotakin hyvää. Jokirapu tai katkarapu ja parsa on hyväksi todettu yhdistelmä ja päädyin tekemään niistä piirakan. Kaapissa oli varmaankin juuri tätä varten ostettu lasitölkki valkoista parsaa eikä puuttunut muuta kuin juustoraaste ja tilli. Siispä ne kaupasta ja töpinäksi.

Jokirapupiirakka (ja parsaa myös)

Piirakkapohja

125 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

2 rkl kylmää maitoa

1 muna

Paloittele voi kulhoon kuutioiksi, mittaa sinne jauhot ja nypi ne sormin murumaiseksi. Lisää kylmä maito ja siihen vatkattu muna sekä suola ja sekoita taikina. Laita se jääkaappiin pariksi tunniksi ennen käyttöä.

Täyte

1 prk (200 g)kuorittuja jokiravun pyrstöjä

1 prk valkoista parsaa paloiteltuna

1 kevätsipuli viipaloituna

3 kananmunaa

2 dl kermaa

hienoa merisuolaa

valkopippuria myllystä

chilihiutaleita maun mukaan

puoli nippuatilliä hienonnettuna (ei sitä ruukkutilliä, vaan jotain jossa on maku)

125 g mozzarellaraastetta

Valuta jokiravut ja puristele niistä ylimääräinen neste pois. Valuta parsat ja pätki ne parin sentin paloiksi. Viipaloi kevätsipuli ja hienonna tilli. Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Sekoita niiden joukkoon kerma sekä mausteet, tillisilppu ja juustoraaste.

Taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja, laita päälle leivinpaperi ja paistokuulat (tai herneet tms) ja esipaista 225°C uunissa n. 12 minuuttia. Ota ulos uunista ja anna jäähtyä 10 minuuttia ennen täytteiden laittoa. Poista paistokuulat ja ripottele ravut, parsa ja kevätsipuli tasaisesti vuokaan. Sekoita kerma-munaseos ja kaada se myöskin tasaisesti vuokaan. Paista 225°C noin 15 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä vartin verran ennen leikkaamista.

Kanikoiramme Söpö täyttää tänään 11 v. Mikäs sen parempaa synttärisapuskaa hänelle kuin kani. Siinä sivussa emäntä ja isäntäkin saavat hieman monimutkaisemmin tuunattua kania eteensä. Söpölle ja siskolleen Höpölle riittää pannulla kypsentäminen ilman lisämausteita. Meidän kanimme valmistettiin netistä houkuttelevan kuvan ansiosta löytyneellä Andrea Migliaccion reseptillä.

Kania italialaisittain

1 kani

1 kokonainen valkosipuli halkaistuna

300g salottisipulia/keltasipulia viipaloituna

1 chilipalko pituussuuntaan halkaistuna

5 dl valkoviiniä

5 dl kana- tai kasvislientä

1 prk kirsikkatomaatteja

2 laakerinlehteä

1/2 ruukkua lehtipersiljaa karkeasti hienonnettuna

1/2 ruukkua basilikaa -”-

parin rosmariininoksan lehdet

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

vehnäjauhoja jauhotukseen

oliiviöljyä paistoon

Koristeeksi

basilikan lehtiä

Paloittele kani osiin: etujalat, kyljet, ranka ja takajalat. Mausta vehnäjauho suolalla ja pippurilla, laita kanipalat muovipussiin ja kaada jauhoseos perään. Sulje pussi ja hölskytä jauhoseos tasaisesti kanipaloille.

Kopistele ylimääräinen jauho pois ja ruskista kaninpalat joka puolelta kuumalla paistinpannulla oliiviöljyssä. Kun kani on ruskistunut, niin siirrä palat sivuun odottamaan ja kaada öljy pois pannulta. Lisää uutta oliiviöljyä pannulle ja kypsennä siinä valkosipulia, sipulia ja chiliä muutama minuutti, kunnes sipulit ovat kullanruskeita.

Palauta kani pannulle, huuhtele pannu valkoviinillä ja anna kiehua noin 5 minuuttia. Lisää sitten tomaatit, laakerinlehdet ja kana/kasvisliemi. Anna porista kannen alla keskilämmöllä noin 20 minuuttia.

Poista kansi, käännä kanipalat, lisää yrtit ja kuumenna hieman isommalla lämmöllä kunnes kastike saostuu eli noin 30 minuuttia.

Koristele basilikanlehdillä ja tarjoile perunasoseen kanssa.

Ensi sunnuntaina juhlitaan taas isänpäivää. Vaikka kevyempi ja vihreämpi ruokavalio kuulemma yleistyykin suomalaisten keskuudessa, joukossamme on isiä jotka arvostavat enemmän kunnon kotiruokaa ja oikeaa lihaa ilman turhia konstailuja. Tässä muutama ehdotus isänpäivälounaaksi heille, jotka eivät syty uusiin ruokatrendeihin, joiden mielestä fine dining tai vegaaniruoka on turhanpäiväistä kotkotusta. Isille, joille raakaruoka tarkoittaa tartarpihviä ja kasvisruoka lenkkimakkaraa, paistettua sipulia, ketsuppia ja keltaista jaffaa. Pääset reseptiin klikkaamalla ruoan nimeä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * *

sipulipihvi

ahvenanmaanpannukakku

* * * * * * * * * * * * * * * * * *

siskonmakkarakastike

pullavanukas

* * * * * * * * * * * * * * * * * *

karjalanpaisti

luumupiirakka

* * * * * * * * * * * * * * * * * *

stroganoff

keisarinpannukakku

* * * * * * * * * * * * * * * * * *

kurpitsainen hirvipata

luumu-omenapaistos

Possun filee on hyvää ja mureaa oikein kypsennettynä, mutta kuivaa liikaa paistettuna tai kuumassa uunissa kauan viipyneenä. Ratkaisu ongelmaan on lihan vakumointi ja kypsennys vesihauteessa, joka pitää lihan mehevänä. Tein tällä kertaa sinihomejuustolla ja omenoilla täytetyn possunfileen sous vide –menetelmällä eli vesihauteessa.

Täytetty possun sisäfilee sous vide

1 possun sisäfilee kalvot poistettuna

Täyte

1 sipuli hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 dl pankoa

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

3-4 rosmariininoksan lehdet hienonnettuna

nokare voita kuullotukseen

100 g sinihomejuustoa murennettuna

Kääre

8 viipaletta parmankinkkua

vaahterasiirappia

Kuumenna vesihaudeastia 60°C:een. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota voissa. Lisää panko ja hienonnetut rosmariinin lehdet pannulle, sekoita sipuliseoksen joukkoon ja anna paistua maltillisella lämmöllä samalla sekoitellen kunnes panko on kauniin vaaleanruskeaa. Mausta suolalla (varovasti, sillä homejuusto ja parmankinkku ovat suolaisia) ja pippurilla, nosta sivuun ja anna jäähtyä. Filee oli niin pitkä, että puolitin sen poikkisuunnassa kahtia, jotta se mahtuisi paremmin vakuumipusseihin ja sitä olisi helpompi käsitellä. Avaa fileen puolikkaat kuten kirja pituussuuntaisella viillolla. Älä tee liian syvää viiltoa, ettei filee halkea. Käännä filee auki, peitä talouskelmulla ja nuiji kevyesti hieman litteämmäksi.

Levitä sipuli-pankopaistos lihalle ja ripottele murennettu sinihomejuusto sille tasaisesti. Kääri filee rullalle. Levitä parmankinkun viipaleet talouskelmulle hieman limittäin ja sivele ne vaahterasiirapilla. Aseta filee niiden päälle ja rullaa kinkku fileen ympärille. Sido keittiönarulla niin että rulla pysyy koossa.

Sulje rullat vakuumipusseihin ja laita kypsymään 60°C vesihauteeseen 2 tunnin ajaksi.

Ota possurullat pusseista ja taputtele ne kuiviksi. Ruskista niihin kuumalla pannulla öljyssä nopeasti kaunis pinta ja anna vetäytyä 10 minuuttia ennen leikkaamista. Kaada sous vide –pusseissa ollutta lientä pannulle paistoöljyn joukkoon ja kiehauta niistä lihalle kastike.

Omena-kurpitsapaistos

1 butternut-kurpitsa

2 kiinteää omenaa kuutioituna

2 salottisipulia viipaleina

1 dl vettä

1-2 tl omenaviinietikkaa

hiukan lientä sous vide –pusseista

rosmariinin lehtiä

voita

ripaus suolaa

Halkaise butternut-kurpitsa, poista siemenet sekä kuori ja leikkaa sisus runsaan sentin kuutioiksi. Esikypsennä kurpitsakuutioita miedosti suolatussa kiehuvassa vedessä noin 8-10 minuuttia. Valuta vesi pois, jäähdytä kurpitsapalat nopeasti (jäävedessä) ja taputtele talouspaperilla ylimääräinen kosteus pois.

Hauduta omenakuuutioita ja salottisipulia voissa rosmariinin lehtien kanssa pannulla pari-kolme minuuttia kunnes ne ovat kauniin värisiä ja lisää vesi, 1 tl viinietikkaa sekä kurpitsakuutiot ja hiukan sous vide –pusseissa olevaa lientä. Anna kiehua niin että neste on lähes kokonaan haihtunut ja omenakuutiot pehmenneet. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja omenaviinietikalla.

Porkkana-lehtikaalisalaatti ja omenavinaigrette

1 iso violetti porkkana

pari violettia lehtikaalin lehteä

muutama vihreä lehtikaalin lehti

vinaigrette

1 rkl omenaviinietikkaa

3 rkl rypsiöljyä

1 rkl makeaa omenasosetta

hiukan suolaa ja pippuria

Raasta porkkana karkeasti. Revi lehtikaalin lehdistä keskiruoti pois ja leikkaa lehdet pienemmäksi silpuksi. Sekoita vinaigretten ainekset keskenään ja lisää salaattiin. Sekoita hyvin ja anna maustua noin tunnin ennen käyttöä.

”Jaahas, kesä on nyt sitten virallisesti ohi.”, totesi M.

”Miten niin?”, kysyin minä.

”No onhan se nyt ihan selvää kun jäätelökone nostetaan keittiön yläkaapin ylimmälle hyllylle ja otetaan sieltä kreppilevy tilalle”…

Jälkiruokana oli siis hunajaista luumu-päärynäkompottia sekä ricotta-gorgonzolamoussea, jotka tarjoiltiin ohuiden kreppien kanssa. Kyllä se maistuikin aika syksyiseltä, jopa hiukan talviselta. Jotenkin tällainen vaan tuntui sopivan possunfileen jälkiruoaksi. Possustakin tulee mieleen joulu, puhumattakaan kun katsoi ulos, ilma oli sakeana lumipyrystä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän pidän talvesta. Onneksi koirat sentään ovat iloisia lumesta.

Krepit

3 dl maitoa

3 dl jauhoa

0,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

3 munaa

1,5 dl vichyä

0,5 dl voisulaa

Vatkaa ainekset sekaisin niin ettei taikinaan jää paakkuja. Anna taikinan levätä puolisen tuntia ennen paistamista. Annoksesta tulee 8 kreppiä.

Hunajainen luumu-päärynäkompotti

2,5 dl valkoviiniä

3 rkl hunajaa

2 tähtianista

puolikkaan sitruunan raastettu kuori

peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

2 isoa päärynää

3 tummaa luumua

ripaus suolaa tasoittamaan kokoonkeitetyn viinin hapokkuutta

Keitä ensin hunajasiirappi. Laita kattilaan valkoviini, hunaja, tähtianikset, sitruunankuori sekä inkivääri kuorittuna ja pieninä paloina. Keitä kunnes seoksen tilavuus on vähentynyt noin puoleen alkuperäisestä. Poista tähtianikset ja inkivääripalat.

Kuori päärynät ja paloittele ne pienemmiksi paloiksi. Halkaise luumut, poista kivet ja leikkaa luumut myös pienemmiksi paloiksi. Lisää suola sekä hedelmäpalat siirappiin ja keitä hiljaa haudutellen noin 10 minuuttia kunnes päärynäpalat ovat pehmenneet.

Jäähdytä kompotti ennen käyttöä.

Ricotta-gorgonzolamousse

50 g gorgonzolaa tai muuta hyvää sinihomejuustoa

250 g pehmeää ricottaa

2 rkl hunajaa

1 dl kuohukermaa

Murskaa sinihomejuusto haarukalla, lisää ricotta sekä hunaja ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota kuohukerma ja sekoita juustomassan joukkoon. Anna makujen tasaantua puolisen tuntia ennen käyttöä.

Flammeküechen (Elsassin murteella), flammkuchen (saksaksi) ja tarte flambée (ranskaksi). Tällä Elsassin alueen rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä ei ole pizza, vaikka se kovasti muistuttaakin italialaista lajitoveriaan. Taikinassa ei ole mitään nostatusainetta. Taikinan perusohje on eri lähteissä periaatteessa aina sama, veden ja öljyn keskinäisessä suhteessa on hieman vaihtelua, mutta niiden yhteismäärä on kutakuinkin aina sama. Tämän flammenküechenin päällisessä juuston suhteen on sovellettu saatavissa olevia aineksia. Alkuperäinen juusto on alueen oma fromage blanc.

Flammkuchen

Taikina

250 g vehnäjauhoja

0,5 tl hienoa merisuolaa

0,5 dl öljyä

1,5 dl vettä

Päälle

2 isoa sipulia

20 g voita

170 g pekonia

100 g Philadelphia tuorejuustoa

200 g crème fraichea

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

(raastettua muskottipähkinää)

1 rkl öljyä

Sekoita kulhossa käsin jauhot, 0,5 tl suolaa sekä öljy ja lisää vähitellen 1,5 dl lämmintä vettä. Vaivaa taikinaa muutama minuutti, kunnes se on sopivan kimmoisaa ja anna sen levätä lämpimässä paikassa kunnes muut ovat valmiita. Kuumenna uuni 275°C:een. Viipaloi sipulit ohuiksi viipaleiksi ja hauduta niitä kypsäksi voissa miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Niiden kuuluu pehmeitä mutta ei ruskistuneita. Viipaloi pekonit suikaleiksi ja paista niitä pikaisesti toisella pannulla. Kaadoin ne siivilään ja valutin niistä ylimääräisen rasvan pois, jolloin pekonista tuli erityisen rapeaa. Riittävän ohuiksi viipaloituina sipulin ja pekonin voi laittaa piirakkaan myös esikypsentämättömänä, mutta maku on silloin erilainen. Korvasin alkuperäisen, kermalla ohennetun fromage blancin, Philadelphia tuorejuuston ja crème fraichen sekoituksella. Sekoita kulhossa tuorejuusto ja ranskankerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Monissa resepteissä on joukossa myös raastettua muskottipähkinää.

Jauhota pöytä kevyesti ja kauli taikina, kunnes se on noin millimetrin paksuinen pellille sopiva levy. Siirrä taikina leivinpaperille ja sen kanssa uunipellille. Levitä sille juustoseos ja ripottele päälle sipulit, pekonisuikaleet ja pirskottele ruokalusikallinen öljyä. Laita uuniin paistumaan noin viideksitoista minuutiksi. Anna vetäytyä 10-15 minuuttia ja nauti!

Kun perinteiset reseptit kyllästyttävät, lohikeiton voi valmistaa tomaattimehuun. Tillikään ei ole kalakeitossa välttämätön mauste. Punainen lohikeitto ei kuitenkaan ole liian tulinen tai erikoisen makuinen maistuakseen koko perheelle.

Punainen lohikeitto

2 rkl voita

1 sellerinvarsi

1 pieni purjo

1 pieni fenkoli

1 rkl tuoretta timjamia (vain lehdet)

1 tl fenkolinsiemeniä

1 tl suolaa

2 laakerinlehteä

10 pientä kiinteää perunaa

5 dl kasvislientä

7 dl tomaattimehua

1 dl kermaa

2 rkl crème fraichea

muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

1 kg ruodotonta ja nahatonta lohta

silputtua lehtipersiljaa

Sulata voi isossa kattilassa ja kuullota siinä pieniksi paloiksi leikatut sellerinvarsi, purjo sekä fenkoli. Lisää timjami, fenkolinsiemenet, suola sekä laakerinlahdet ja hauduta matalalla lämmöllä välillä sekoitellen noin 5 minuuttia. Lisää sitten kuoritut ja peukalonpään kokoisiksi paloitellut perunat sekä lihaliemi ja tomaattimehu ja keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Tähän menee noin 15 minuuttia riippuen vähän perunan lajikkeesta.

Sillä välin kun keitto kiehuu, paloittele lohi parin sentin paloiksi. Ota kattila pois liedeltä, sekoita joukkoon kerma, crème fraiche, mustapippuri sekä lohenpalat, peitä kattila kannella ja anna lohen kypsyä muutaman minuutin ajan. Viimeistele keitto lautasella ripauksella lehtipersiljaa.

Unelmatorttu on sellaisenaan ihan kelpo leivonnainen kahvipöydässä. Isänpäivän perinteisestä unelmisreseptistä tulee vaan niin iso käärö, että tein puolikkaasta jälkiruoan, jota en ole tehnyt vuosikausiin: charlottan. Jälkiruokanostalgiaa jostain 70-luvulta, vai 60-luvulta, vai liekö vielä sitäkin kauempaa? Koska banaani sopii suklaan kanssa, maustoin kermahyytelön banaanilla ja suklaarouheella.

Charlotta

1 kpl unelmatorttu (resepti täällä)

4 dl kuohukermaa

150 g crème fraichea tai rahkaa

1 dl sokeria

4 liivatelehteä (=8 g)

50 g rouhittua tummaa suklaata

2 banaania leikattuna pieniksi paloiksi

Vuoraa 1,5 litran kulho tuorekelmulla. Leikkaa unelmatortusta noin sentin paksuisia viipaleita ja asettele ne vierekkäin vuoan pohjalle ja reunoille.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Ota kermasta erikseen noin 0,5 dl mikronkestävään astiaan. Vatkaa loppu kerma, sokeri sekä rahka vaahdoksi. Kuumenna erikseen otettu kerma (mikrouunissa) lähes kiehumispisteeseen. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sulata ne kuumaan kermaan haarukalla sekoittamalla. Kaada liivateseos kermavaahdon joukkoon ja vatkaa huolella sekaisin. Lisää kermahyytelöön suklaa sekä banaanipalat ja sekoita hyvin. Kaada hyytelö kulhoon unelmatorttuviipaleiden päälle, tasoita pinta ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi.

Kippaa valmis charlotta tarjoilulautaselle oikein päin ja viimeistele suklaarouheella.

Mihin tämä aika oikein hupenee?! Edellinen päivitys on isänpäivän tienoilta, vaikka siitäkin on kohta jo pari viikkoa. Onneksi pahimmat kiireet hellittävät lähiviikkoina, että taas ehtii alkaa laittamaan jotain hyvää ruokaa kotonakin. Mutta palataan takaisin isänpäivään, jonka teemana oli poro. Eikä mikään poronpaisti tai -filee, vaan sellaisia ruhonosia, joita harvemmin tulee laitetuksi. Yksi annoksen osista oli poronkieli, joka kypsennettiin sous vide vesihauteessa, nyljettiin, revittiin, maustettiin ja prässättiin jääkaapissa levyksi. Taivaallisen hyvää, eikä edes kovin kallista. Hidasta tosin, joten tämän askartelu täytyy aloittaa paria päivää ennen päivällistä.

Prässättyä poronkieltä

noin 1 kg poronkieliä (9 kpl) (pakaste)

12 katajanmarjaa

6 timjaminoksaa

suolaa

mustapippuria myllystä

maustepippuria myllystä

Murskaa hiukan katajanmarjoja ja vakumoi poronkielet katajanmarjojen sekä timjamin kanssa 3-5 kielen paketeiksi. Kypsennä kieliä vesihauteessa 70 asteessa 24 tuntia.

Avaa paketit ja nylje kielet heti kuumina. Revi liha haarukoiden avulla säikeiksi ja punnitse lihan määrä. Lisää seokseen hiukan mustapippuria sekä maustepippuria myllystä sekä 1,2% suolaa. Kielten painohävikki kypsennettäessä on noin 30-35% eli nylkemisen jälkeen lihaa on suunnilleen 550-600 grammaa, jolloin suolaa tarvitaan 6-7 grammaa eli noin runsas teelusikallinen. Kannattaa kuitenkin suorittaa punnitukset ettei tule yllätyksiä.

Tasoita maustettu liha pieneen vuokaan 1-2 sentin kerrokseksi, laita paino päälle ja vuoka jääkaappiin. Seuraavana päivänä voit leikata levystä sopivan kokoisia paloja.

Prässätyn poronkielen voi tarjota kylmänä tai sitten lämmittää sen paloina uunigrillissä, jolloin pinta saa hiukan paahtunutta väriä.

Meillä on uusi keittiölelu – minikokoinen savustin, jota piti tietysti heti päästä kokeilemaan. Kerrostalokeittiössä sen paikka on mahdollisimman lähellä liesituuletinta ja mahdollisimman kaukana palovaroittimesta. Uskomattoman paljon savua tällainen pienikin savustin onnistuu saamaan aikaan. Savun laatu ja maku riippuu kuitenkin käytetyistä puruista ja siitä, millä ne maustetaan. Tämä ensimmäinen kokeilu suoritettiin savustimen mukana tulleilla lastuilla, jotka kostutettiin pelkällä vesisuihkeella. Lopputulos oli muuten hyvä, mutta olisi voinut olla hiukan voimakkaamman savuinen. Seuraavalla kerralla täytyy siis kokeilla jotain, joka antaa vielä enemmän aromia. Ehkä myös savustusaika oli nyt hiukan liian varovaisen lyhyt. Noh, vastaisuudessa sitten ollaan viisaampia.

Savustettu poronmaksamousse

150 g voita tai suolatonta silavaa tai poronkuuta

1 keskikokoinen keltasipuli silputtuna

3 rkl tuoretta meiramia

550-600 g poronmaksaa

1 rkl *** jaloviinaa

3 dl kuohukermaa

suolaa tarvittaessa

Sulata rasva pannulla ja kuullota siinä sipuli. Lisää meirami sekä poronmaksa viipaleina ja kypsennä maksa juuri ja juuri kypsäksi. Lisää jaloviina ja siirrä seos kutteriin. Jauha massa hienoksi soseeksi ja lopuksi lisää joukkoon kerma koneen käydessä. Kaada maksamousse kulhoon ja peitä kulho kaksinkertaisella kelmulla. Tee kelmuun pieni reikä, josta ohjaat savun kulhoon sisälle. Kun savua on riittävästi, peitä kulho vielä parilla kerroksella kelmua, jotta savu ei pääse karkaamaan. Anna maksan savustua 15-30 minuuttia. Mausta mousse tarvittaessa suolalla ja laita jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Porkkanaruusuja

Kania haudutuspadassa, porkkanaa ja mustajuurta

Pumpkin cheesecake, kurpitsajuustokakku

Maksalaatikko broilerinmaksasta

Tutut aineet eri tavalla

Halloweenina hiiret hyppii pöydällä

Halloween Candy Corn goes tropical

Halloween tai isänpäivä, kurpitsasta koko ateria

Rapukakkuja jokiravunpyrstöistä

Ihana, mehevä, tahmea Calvados-omenapiirakka

Jokirapupiirakka

Kania italialaisittain

Isänpäivämenu 2016 ihan tavallisille isille

Täytetty possun sisäfilee sous vide

Crêpes d'Automne

Flammkuchen

Punainen lohikeitto

Charlotta

Erilainen poro 1 - prässätty poronkieli

Erilainen poro 2 - uusi keittiölelu ja savustettu poronmaksamousse