epätrendikäs ruokablogi

Isojen riistaeläinten kaatolupien määrä vaihtelee riistamäärän mukaan vuosittain ja alueittain, ja Suomen Riistakeskuksen sivuilta löytyy niistä tiedot. Poron otin mukaan reseptivalikoimaan, vaikka se nyt ei varsinainen riistaeläin olekaan eikä sitä metsästetä. Sitä kuitenkin yleensä sentään saa aina jostain paremmasta kaupasta, vaikka oikea riistaliha olisikin päätynyt ravintoloihin ja metsästäjien omiin pakastimiin.

Klikkaamalla ruoan nimeä pääset reseptiin.

HIRVI/PEURA/PORO

Lindströmin hirvi

Kurpitsainen hirvipata

Hirvistroganoff ja juuresmuusi

Hirviragu potkasta

Pataruokaa hirven lavasta ”burgundy”

Riimihirvi

Peuranfileetä ja punajuurilaatikkoa

Saksanhirvipaistia ja juuressalaattia

Poroa, pastaa ja sardellivoita

Poroa vähän fiinimmin

Osso buco poronpotkasta

KARHU

Karhunfileetä vartaassa

Bear beerguignon

Karhun palapaistia ja naurislaatikkoa

Karhunlihapullat jallukermakastikkeella

Usein sitä kaipaa vaan mahdollisimman vähällä vaivalla toteutettavaa arkiruokaa ja tämä resepti on sellainen.Kesäkurpitsasta ja broilerin mehevistä reisipaisteista tulee hyvää lähes huomaamatta. Ainekset kerroksittain uunivuokaan, vuoka uuniin ja lisukkeeksi riisiä. Tämän helpompaa ruoanlaittoa ei enää ole muu kuin valmisruoka mikrossa.

Hapanimelää kanaa ja kesäkurpitsaa

600 g broilerin reisipaisteja

suolaa ja mustapippuria myllystä

1 rkl ketsuppia

1 rkl hunajaa

3 rkl ruokokidesokeria

2 rkl sweet & sour kastiketta

1 pienen ananastölkin mehu

kourallinen tuoretta korianteria

1 kesäkurpitsa

1 pienen tölkin ananasrenkaat (4 kpl)

3 uutta sipulia varsineen

nokare voita

puolikas sitruuna

Sekoita pienessä kattilassa ketsuppi, hunaja, ruokokidesokeri, sweet & sour –kastike sekä ananasmehu ja kuumenna seos kiehuvaksi. Lisää puolet korianterista kuuman liemen joukkoon ja sekoita. Viipaloi kesäkurpitsa puolen sentin viipaleiksi. Leikkaa sipulit varsineen ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa ananasrenkaat pienemmiksi paloiksi. Jos reisipaistit ovat kokonaisia, leikkaa ne hiukan pienemmiksi paloiksi ja suolaa ja pippuroi palat molemmin puolin.

Voitele noin 20 x 30 cm uunivuoka voilla ja levitä vuoan pohjalle ensin vierekkäin kesäkurpitsaviipaleet, niiden päälle ananaspalat ja niiden päälle tasaisesti sipulirenkaat. Lado maustetut broilerinpalat kasvispedille ja kaada mausteliemi niiden päälle.

Kypsennä uunissa 175 asteessa ensin 25 minuuttia, käännä lihat, valele mausteseoksella ja kypsennä toiset 25 minuuttia. Nosta uunin lämpö 220 asteeseen ja kypsennä vielä noin 10 minuuttia kunnes pinta hiukan ruskistuu.

Viimeistele sitruunaviipaleilla ja tuoreella korianterilla. Tarjoile keitetyn basmatiriisin kanssa.

Päivän uutuusresepti löytyi netistä, jossa selailin aasialaistyylisiä ruokia. Irlantilainen bloggaaja Conor Bofin oli postannut tekotavaltaan erilaiset lihapullat nuudelien ja liemen kera. Itse en ollut ennen tehnyt lihapullien maustesekoitusta monitoimikoneella surauttamalla ja päätin heti kokeilla tätä minulle uutta tapaa. Alkuperäinen resepti täältä.

Thaityyliset lihapullat nuudeliliemessä

600 g porsaan jauhelihaa

2 banaanisalottia

2 punaista chilipalkoa

tuuman pala inkivääriä

2 sitruunaruohoa

kourallinen tuoretta korianteria varsineen

1 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

1 rkl miriniä

n. 10 mustapippuria

Kuori ja paloittele salottisipulit. Poista sitruunaruohojen uloin (uloimmat) kerros, kuiva vihreä osa ja kanta ja hienonna. Poista chilipaloista kanta ja mikäli et halua liian vahvaa niin myös siemenet ja paloittele. Laita pilkotut salotit, hienonnetut sitruunaruohot, paloiteltu chili, paloiteltu inkivääri, korianteri, soija, kalakastike, mirin ja mustapippurit monitoimikoneeseen ja hienonna pastaksi. Laita jauheliha kulhoon, lisää sinne mausteseos ja sekoita hyvin. Onnistuu erinomaisesti omin pikku kätösin. Pyörittele massasta noin golfpallon kokoisia pyöryköitä lautaselle tms. ja laita lautanen jääkaappiin noin puolen tunnin ajaksi. Näin lihapullista tulee kiinteämpiä. Kuumenna uuni 200°C kiertoilma ja kypsennä pullia noin 25 minuutin ajan. Tarkkaile niiden väriä kypsymisen loppuvaiheessa. Pidä ne lämpiminä 60°C uunissa.

Liemi

1 l lihalientä

1 sitruunaruoho

pieni pala inkivääriä

korianterin varsia

1 tl soijakastiketta

(2 tl kalakastiketta)
160 g sobanuudeleita
tuoreita korianterin lehtiä

Kuumenna lihaliemi kattilassa murskatun sitruunaruohon, viipaloidun inkiväärin, korianterin varsien ja soijakastikkeen kanssa ja anna kehua hetken verran, jotta liemi maustuu. Jos et käytä liemikuutioista tehtyä lientä, jossa on jo reilustikin suolaa, voit lisätä vähän kalakastiketta antamaan liemelle lisää suolaisuutta. Tämä oman maun ja tottumusten mukaan. Siivilöi liemi ja palauta se puhtaaseen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, sammuta levy ja laita kattilaan nuudelit. Ne valmistuvat kuudessa minuutissa. Poista paksoista kanta, huuhtele lehdet ja laita ne nuudelikattilaan noin kolmeksi minuutiksi, jolloin ne hieman pehmenevät, mutta eivät vielä muutu lötsöiksi.

Annostele nuudelit ja liemi lautasille ja laita päälle maun ja nälän mukainen määrä lihapyöryköitä. Viimeistele korianterin lehdillä.

NOTE: Itse tein sattuneesta syystä lihapyörykät jo edellisenä päivänä. Lämmitin ne nuudelien kanssa yhtä aikaa liemessä. Toimi se näinkin.

Jos tykkää marjapiirakasta, mutta ei välitä kovin makeasta, tämä herukka-murupiirakka on juuri oikeanlainen leivottava. Viime viikonloppuna iski juuri tällainen leipomisinto. Minulla oli pakkasessa rapujuhlien herukka-juustokakun jäljiltä sekalaisia herukoita, vihreitä, punaisia ja mustia, jotka käytin tähän leipomukseen, suunnilleen saman verran kaikkia. Värillä on sen verran väliä, että mustaherukoista tulee paljon voimakkaampi maku kuin muista herukoista. Punaisten ja vihreiden joukossa ne kuitenkin toimivat oikein hyvin eivätkä ihan kokonaan jyränneet piirakan muita makuja. Piirakka on parasta tarjoiltuna hiukan lämpimänä vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Kirpeä herukka-murupiirakka

6-7 dl herukoita

muruseos:

100 g voita

1,5 dl vehnäjauhoa

1 dl kaurahiutaleita

0,5 dl sokeria

pohja:

150 g huoneenlämpöistä voita

2,5 dl sokeria

1 huoneenlämpöinen kananmuna (koko L)

200g creme fraichea

3,5 dl vehnäjauhoa

1,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 tl hienoksi jauhettua kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

Valmista muruseos nyppimällä kaikki ainekset tasaiseksi muruksi ja laita seos jääkaappiin odottamaan. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen ja vuoraa noin 20 x 30 cm uunivuoka leivinpaperilla.

Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe, suola, kardemumma ja vaniljasokeri.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna ja vatkaa voimakkaasti ettei taikina juoksetu, minkä jälkeen lisää taikinaan creme fraiche. Vatkaa lopuksi jauhoseos taikinan joukkoon ja kaada taikina vuokaan leivinpaperin päälle. Tasoita taikinan pinta ja ripottele sen päälle herukat. Painele herukat taikinaan ja viimeksi levitä muruseos herukoiden päälle tasaiseksi kerrokseksi.

Kypsennä piirakkaa tunnin ajan, josta 50 minuuttia 175 asteessa, minkä jälkeen nosta uunin lämpötila 210 asteeseen ja paista vielä 10 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä pari tuntia ennen tarjoilua. Annoksesta tulee noin 12-16 palaa.

Huli-Huli kana on havaijilainen ruoka, jota on tarjolla saarilla lähes joka paikassa. Hula-hula taas on polynesialainen tanssi eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään. Huli on hawaijia ja tarkoittaa ”käännä”. Vuonna 1955 herra Ernest Morgado alkoi grillata isoäitinsä reseptin mukaan teriyakikastikkeella siveltyä kanaa monissa varainkeräystilaisuuksissa kirkoissa ja kouluissa. Kanat olivat vartaissa grillillä ja kun toinen puoli oli paistunut yleisö huusi ”huli” jolloin vartaat käännettiin. Kun tuli taas aika kääntää vartaat, huudettiin ”huli”. Morgadon poikapuolen arvion mukaan Huli-Huli kanoja myymällä kerättiin hyväntekeväisyyteen miljoonia dollareita.

Morgado piti nimestä Huli-Huli niin paljon, että rekisteröi sen tuotemerkiksi 1958 ja alkoi yleisön pyynnöstä valmistaa ja myydä salaisella reseptillä tehtyä kastiketta paikallisissa liikkeissä vuonna 1986 (Lähde: Wikipedia). Toivottavasti kukaan paikallinen tai muu ei vedä tämän nimen käytöstä havaijilaista papupeltoa nenäänsä (Havaijilla viljellään papuja). Emme ole omimassa havaijilaisten kulttuurista identiteettiä, vaan esittelemme paikallista ruokaperinnettä.

Alkuperäisesti kanat lienevät olleet kokonaisia tai puolikkaita, ne marinoitiin ja sitten kypsennettiin grillissä välillä kääntäen ja kastikkeella sivellen. Näin voi valmistaa myös tämän reseptin kanansiivetkin. Epäsuoralla lämmöllä grillaten kunnes siivet ovat lähes kypsiä ja lopuksi pinta niille kuumalla puolella. Itse päätin tällä kertaa tehdä siivet uunissa ja ne onnistuivat hyvin ja maku oli erinomainen. Koska alkuperäisen kastikkeen resepti on salainen, ovat kokit kehitelleet omia versioitaan kastikkeesta. Useimmissa versioissa on ananasmehua, ketsuppia, soijakastiketta, hunajaa tai ruskeaa sokeria, seesamiöljyä, inkivääriä ja valkosipulia. Tämän lisäksi on erilaisia variaatioita aiheesta. Tässä oma versioni:

Huli-Huli Chicken Wings

kastike:

2,5 dl ananastuoremehua

1,25 dl soijakastiketta

1,25 dl ruokokidesokeria (tai fariinisokeria)

tuuman pala inkivääriä hienonnettuna

2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna

2 tl kanafondia

2 tl tomaattipyreetä

½ - 1 tl chilihiutaleita

liha:

1 kg broilerin siipipaloja

Sekoita kastikkeen aineet kulhossa. Laita siivet suljettavaan muovipussiin ja kaada 2/3 liemestä pussiin ja säästä loput sivelyä varten. Poista ilma, sulje pussi ja sekoittele niin, että kastike leviää tasaisesti. Anna marinoitua jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Kuumenna uuni 210°C:een. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla ja nostele siivet marinadista pannulle. Laita pannu uuniin n.60 minuutiksi. Sivele kastikkeella ja käännä pari-kolme kertaa kypsennyksen aikana. Ota uunista kun väri on hyvä ja siivet kypsiä.

Me nautimme siipien kanssa raakaa porkkanaa, kurkkua, ananasta ja kukkakaalia sinihomejuustodipin kera.

Sinihomejuustodippi

1 prk kermaviiliä

70 g sinihomejuustoa

2 rkl kermaa

Murskaa sinihomejuusto kerman kanssa, lämmitä seosta mikrossa noin 30 sekuntia, jolloin juusto alkaa sulaa kerman joukkoon, ja sekoita ainekset tahnaksi. Yhdistä kermaviilin kanssa ja sekoita tasaiseksi.

Laitoimme viikonloppuna pitkästä aikaa ihan oikeaa kanaviillokkia aidosta ranskalaisesta maalaiskanasta. Nauttimamme herkullisen kastikkeen lisäksi siitä jäi vielä pakastettavaksi yli litran verran tuoksuvaa kanalientä. Mutta tuollainen 1,3 kg kana (yli 500 g kypsää lihaa) on aika iso kahden hengen syötäväksi, joten johonkin se toinenkin puoli ihanasta, maukkaasta, ylikypsästä kananlihasta oli käytettävä kun sitä emme halunneet pakastaa. Mielessä kävi monenlaisia hyviä vanhoja reseptejä, joista yhdestäkään ei olisi saanut aikaan mitään uutta postausta. Kunnes löysin meksikolaisen ruokalajin nimeltä chilaquiles.

Kyseessä on meksikolainen aamiaisruoka, josta on erilaisia variaatioita eri puolilla maata, mutta kaikille niistä on yhteistä se, että annos on t o d e l l a runsas. Meksikolaisille aamiainen vaikuttaa todellakin olevan päivän tärkein ateria, jos jotain tällaisesta chilaquilesta voisi päätellä. Kanaa/lihaa/papuja mausteisessa tomaattikastikkeessa, tortillapaloja tai tortilla chipsejä, tuorejuustoa, avokadoa, punasipulia, hapankermaa, paistettua kananmunaa ”sunny side up” ja ties mitä muuta. Minä en todennäköisesti saisi sellaista alas vielä heti ensimmäisenä aamusta, mutta päivällisenä tämä oli niin hyvää, että teki mieli nuolla lautanen. En tähän ateriaan paistanut kananmunia, eikä Suomesta joka kaupasta löydy chipotle–chiliäkään adobokastikkeessa, joten ne jouduin korvaamaan säilötyllä jalapeñolla, mutta ei se varmaan ihan kokonaan pilannut tätä ruokaa? Epätrendikkään keittiön versio chilaquilesta on tässä.

Nyhtökana-chilaquiles

resepti kahdelle

2 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä

1 tölkki (n 400 g) tomaattimurskaa

2 rkl säilöttyä jalapeñoa hienonnettuna

2 dl vettä

noin 250 g kypsää kananlihaa (nyhtökanaa)

suolaa maun mukaan

1/2 dl hienonnettua tuoretta korianteria

1 pieni punasipuli

1 avokado

50 g fetajuustoa (ei mitään salaattijuustoa!)

1 tölkki creme fraichea

tuoretta korianteria

pieni pussi tortillachipsejä

Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne ihan pieniksi paloiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota valkosipulia matalalla lämmöllä minuutin tai kaksi. Lisää tomaattimurska, jalapeñot sekä vesi ja sekoita. Keitä muutamien minuuttien ajan kunnes seos sakenee kastikemaiseksi ja mausta suolalla. Lisää kananpalat ja anna niiden lämmetä kastikkeessa. Lisää lopuksi hienonnettu korianteri.

Leikkaa punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi avokado. Murenna feta raejuuston kokoiseksi muruksi. Ohenna creme fraichea kermalla tai maidolla sen verran että se muuttuu juoksevaksi. Irrota tuoreesta korianterista vihreitä lehtiä.

Ripottele lautasen pohjalle hiukan tortillachipsejä ja lusikoi niiden päälle tomaatti-kanakastiketta. Reunusta kastike vielä tortillachipseillä. Laita kastikkeen päälle avokadoviipaleita, punasipulia sekä fetamurua. Valuta kaiken päälle creme fraichea ja viimeistele korianterinlehdillä. Kun ensimmäinen annos on syöty, käy keittiöstä santsaamassa loputkin.

Kurkku-ananas-gazpacho ei ole varsinaisesti alkuruoka eikä väliruoka eikä jälkiruoka, mutta ihan pahuksen hyvä vegeshotti vaikkapa hyvän päivällisen amuseksi. Hapokas ananas ja raikas kurkku saavat potkua pienestä ripauksesta chiliä. Hiukan kurkku- ja ananasmehulla ohentamalla tätä voisi ajatella tarjottavan vaikka kylmänä alkuruokakeittona.

Kurkku-ananasgazpacho

1 tölkki (140 g) ananasta omassa liemessään

1 kurkku, kuorittu

puolikkaan limetin mehu

2 kevätsipulia ohuina viipaleina

2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria

hiukan chilihiutaleita tai cayennea (varovasti)

ripaus suolaa

hiukan mustapippuria myllystä

tuoreita korianterinlehtiä

1 limettiviipale

Laita blenderin kannuun ananas(murska), kuorittu kurkku pieninä paloina, limettimehu, kevätsipuli, tuore korianteri sekä varovasti chiliä (tai ripaus cayennea) ja blendaa ainekset tasaiseksi seokseksi. Lisää hiukan suolaa ja mustapippuria ja pyöräytä kaikki vielä kerran kunnolla sekaisin. Jäähdytä gazpacho jääkaappikylmäksi ja jaa se sitten tasan kuuteen shottilasiin. Viimeistele pienellä limetinpalalla sekä tuoreella korianterilla.

Syksyyn asti pitää odottaa, että mistään löytyy vihreitä tomaatteja. Ne ovat niitä, jotka eivät enää kesän lopulla jaksa punastua, vaan jäävät raaoiksi eikä kelpaa kenellekään. Samalla kun omput kypsyvät ja omppuja taas tipahtelee ylikypsinä maahan enemmän kuin kukaan ehtii edes poimia. On tietysti niitäkin tomaatteja, joiden oikea väri on vihreä, mutta tässä ei ole kyse sellaisista lajikkeista, vaan ihan oikeasti raaoista syyskesän tomaateista. Raa’aksi jääviä tomaatteja voi yrittää kypsyttää paperipussissa viileässä, mutta ei se niiden makua paranna. Toinen vaihtoehto on kiikuttaa vihreät tomaatit kompostiin? Vai olisiko muita mahdollisuuksia? Vihreän tomaatti-chilihillon resepti sopii meneillään olevan hävikkiviikon teemaan erinomaisesti.

Nyt joku varmaan haluaa huomauttaa, että vihreissä tomaateissa on glykoalkaloideja (=tomatiinia), joka on myrkkyä, eli vihreitä tomaatteja ei tulisi syödä. Suurina annoksina vihreät tomaatit voivat olla haitallisia eikä Evirakaan kaiken varalta suosittele vihreiden tomaattien syömistä edes kypsennettynä. Kaiken järjen mukaan kenenkään ei pitäisi syödä myöskään esikäsiteltyjä korvasieniä, mutta niinpä vaan syödään. Muualla maailmalla ei ole Eviraa ja siellä tiedetään, että harvakseltaan pieninä määrinä nautittuna, vaikkapa etikkasäilykkeenä, nämä glykoalkaloidit eivät aiheuta varsinaista vaaraa ja ruokalehdet ovat täynnä reseptejä vihreille (raaoille) tomaateille. Paistettuja vihreitä tomaatteja, vihreätomaattisalsaa, pikkelöityjä vihreitä tomaatteja, vihreätomaattikakkuja ja muffineja, spaghetti con pomodori verdi, ja minä tein torikauppiaalta ostamistani vihreistä tomaateista ihanaa vihreää tomaatti-chilihilloa, jota voi käyttää lihan tai juustojen lisukkeena ihan samoin kuin tutumpaa punaista paholaisenhilloa.

Vihreä tomaatti-chilihillo

1 kg vihreitä tomaatteja

3 keltasipulia

5 valkosipulinkynttä

3 cm pätkä tuoretta inkivääriä

5 vihreää (mietoa) chiliä

2 vahvempaa vihreää chiliä

3 vihreää paprikaa

1,5 dl tuoreita basilikanlehtiä

2 dl vettä

1,5 tl suolaa

1 tl mustapippuria myllystä

1 dl valkoviinietikkaa

1 limetin mehu

5 dl hillosokeria

Poista vihreistä tomaateista kuori kalttaamalla. Ohje löytyy täältä. Halkaise kuoritut tomaatit ja poista kanta sekä siemenet. Leikkaa sen jälkeen tomaatit suunnilleen puolen sentin kuutioiksi ja jätä odottamaan myöhempää käyttöä.

Kuori ja leikkaa sipulit sekä valkosipulinkynnet ja inkivääri pieniksi kuutioiksi ja laita kattilaan. (Tässä vaiheessa huomasin, että minulla ei ole yhtään käyttökelpoista valkosipulia, joten korvasin kynnet 50 gramman pussillisella viime keväänä pakastamaani karhunlaukkaa.) Halkaise paprikat sekä chilit ja poista kannat ja kaikki valkoinen osa sekä siemenet. Leikkaa chilit ja paprikat pieniksi kuutioiksi ja lisää kattilaan yhdessä hienonnettujen basilikanlehtien kanssa. Lisää 1 dl vettä ja keitä seosta 10 minuuttia kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Soseuta sauvasekoittimella melko karkeaksi soseeksi.

Lisää kattilaan suola, mustapippuri sekä tomaattikuutiot ja 1 dl vettä, sekoita ja keitä hilloa matalalla lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan. Sekoittele välillä ja lisää vielä tilkka vettä, jos hillo tuntuu kuivuvan liikaa.

Lisää lopuksi valkoviinietikka, limettimehu sekä sokeri ja keitä hilloa koko ajan sekoitellen vielä 10-15 minuuttia jotta hillosokerin pektiini alkaa toimia. Purkita hillo kuumana.

Annoksesta tulee noin 4 normaalikokoista hillopurkillista ja lopullinen väri muistuttaa kurkkusalaattia. Säilönnästä ja hillojen tekemisestä enemmän täällä.

Ravunkuorista keittämääni rapulientä oli pakastimessa vielä vajaan litran purkki. Sellainen määrä on juuri sopiva yhteen risottoon eli epätrendikkäisiin hiilareihin. Risotto sai lisämakua fenkolista ja chili-valkosipulivoissa paistetuista jättikatkaravuista.

Rapurisotto

12 kuorittua jättikatkaravunpyrstöä

tilkka oliiviöljyä

1 iso valkosipulinkynsi

hiukan chilihiutaleita

2 cl Pernodia

1 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

1 keskikokoinen keltasipuli

1 ihan pieni fenkoli

2 dl risottoriisiä (Carnaroli)

1 dl kuivaa valkoviiniä

1 l kuumaa rapulientä (resepti täällä)

suolaa ja mustapippuria myllystä

100 g pakasteherneitä

Kypsennä ensin katkaravunpyrstöt. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja lisää hienonnettu valkosipulinkynsi sekä chilihiutaleita. Kuullota valkosipulia hetki, lisää katkaravut ja kun ne ovat lähes kypsiä, kaada pannulle Pernod ja liekitä, tai anna Pernodin muuten vaan keittyä pois. Nosta katkaravut odottamaan risoton valmistumista.

Leikkaa sipuli sekä fenkoli muutaman millin kuutioiksi. Jos fenkolissa on vihreitä töyhtöjä, säästä niitä annosten viimeistelyyn. Kuumenna kattilassa voi ja öljy ja kuullota siinä hienonnettu sipuli ja fenkoli. Lisää riisit ja kuullota niitä pari minuuttia koko ajan sekoitellen. Kaada kattilaan valkoviini, jonka tulisi kiehahtaa voimakkaasti ja haihtua lähes heti. Lisää sitten kuumaa rapulientä muutama desilitra kerrallaan ja hämmentele risottoa pehmeällä kumilastalla (”nuolijalla”). Kun risotto alkaa olla lähes valmista, lisää pakasteherneet ja anna niiden lämmetä riisin joukossa. Lisää viimeksi katkaravut ja mausta tarpeen mukaan suolalla sekä mustapippurilla. Valmiin risoton tulisi olla melko löysää ja riiseissä vielä hiukan puruvastusta. Viimeistele annokset fenkolinvihreillä ja chilihiutaleilla.

Selailin vanhoja päivityksiä ja niistä löytyi monta ”hävikistä herkuksi” –reseptiä. Edes kivikovaksi korpuksi kuivunutta patonkia ei tarvitse heittää pois (jos korppujauhoja on jo riittävästi), vaan siitä saa tehdyksi omenapiirakan. Perunamuusista tehdään leipää ja risotto käytetään firttiherkkujen pohjaksi.

Tässä muutamia parhaita viime vuosien ”hävikki”ruokia.
Klikkaamalla ruoan nimeä pääset reseptiin.

Neljän juuston pastavuoka

Pot-pie karitsanpotkasta

Lammas-feta-vuohenjuustogalette

Juurisellerikeitto

Rapukeittoa ravunkuorista

Aamiaisrieskat perunasoseesta

Eväsburritot

Friteeratut risottopallot

Omena-kaneli-kaurapannukakku

Huijarin omppupiiras

Kuuman ja kuivan kesän jälkeen pitäisi kai taas opetella vilkaisemaan sadetutkaa ennen kuin lähtee koirien kanssa ulos...

Otsikko voidaan ilmaista myös toisin sanoin: eräänlainen pannukakun ja uunimunakkaan välimuoto, jonka taikinan joukkoon on lisätty luumuja, persikoita, aprikooseja, nektariineja ja/tai kriikunoita. Flaugnarde on käytännössä sama kuin clafoutis, mutta tämä jälkimmäinen nimi on kuulemma varattu pelkästään kivellisillä kirsikoilla maustetulle munakaspannukakulle. Joskus näistä hedelmistä kuulee käytettävän suoraan englannista tehtyä käännöstä kivihedelmä (stone fruit), mutta suomeksi paras sana lienee luumarja. Ne ovatkin nyt ihan parhaimmillaan. Jos siis pihallasi luumupuun oksat vieläkin notkuvat luumuista, tee niistä flaugnarde. Ja heti huomenna toinen, Ja ylihuomenna… Nauti hiukan lämpimänä aamiaiseksi, välipalaksi, jälkiruoaksi…

Luumu-aprikoosi-persikka-flaugnarde

8 isoa luumua

4 aprikoosia

1 paraguayo (donitsipersikka)

voita vuoan voitelemiseen

1,5 dl vehnäjauhoa

ripaus suolaa

3 rkl sokeria

3 munaa (koko L)

0,5 dl kermaa

2 dl maitoa

1 rkl konjakkia

pinnalle tomusokeria

Laita uuni lämpiämään 210 asteeseen (ylä-alalämpö). Voitele paistovuoka runsaalla voilla.

Sekoita kulhossa jauho, suola sekä sokeri. Reseptin mukainen määrä sokeria on välttämätön minimi, sillä muuten hedelmät tekevät paistoksen aivan liian happamaksi. Lisää kananmunat ja vatkaa seos tasaiseksi. Lisää kerma, maito sekä konjakki ja vatkaa taikinaa sen verran että siihen ei jää kokkareita.

Halkaise hedelmät, poista kivet ja leikkaa hedelmänpuolikkaat vielä kahtia. Leikkaa paraguayo sentin viipaleiksi. Levitä hedelmät vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi ja kaada taikina hedelmien päälle. Kypsennä flaugnardea uunin keskitasolla 20-25 minuuttia kunnes taikina on jähmettynyt ja pinta alkaa saada hiukan väriä. Tarjoile lämpimänä ja tupsuttele pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

Joitain vuosia sitten somessa kohistiin kakusta, jonka taikina muodostaa kolme erilaista kerrosta paistettaessa. Epätrendikäs ruokablogi ei tavoilleen uskollisena silloin ehtinyt leipoa tällaista, mutta nyt oli sopiva aika. Mikäs onkaan istuessa sisällä nauttimassa ihanaa suklaakakkua vadelmien ja kermavaahdon kera, kun ulkona tulee vettä taivaan täydeltä.

Maaginen suklaakakku

4 munaa (koko L, valkuaiset ja keltuaiset erotettuna)

0,5 tl valkoviinietikkaa

160 g sokeria

2 rkl vaniljasokeria

125 g haaleaa voisulaa

120 g vehnäjauhoa

50 g (n 8 rkl) tummaa kaakaojauhetta (van Houten)

5 dl haaleaa maitoa

Ota esiin 20 x 20 cm neliövuoka tai halk. 23 cm pyöreä vuoka (ei irtopohjavuoka!). Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja laita uuni lämpiämään 160 asteeseen.

Sekoita keskenään vehnäjauho sekä kaakaojauhe ja siivilöi seos paakuttomaksi. Erottele valkuaiset omaan kulhoonsa ja keltuaiset omaan, vähän isompaan kulhoon. Lisää valkuaisten joukkoon valkoviinietikka ja 1 rkl sokeria ja vatkaa seos napakaksi vaahdoksi.

Lisää sokeri ja vaniljasokeri keltuaisten joukkoon ja vatkaa seos vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää seokseen haalea voisula koko ajan vatkaten ja vatkaa parin minuutin ajan. Lisää jauho-kaakaoseos ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada sitten haalea maito taikinan joukkoon ja vatkaa kunnes seos on täysin tasaista. Haalea siksi, että kylmä maito kovettaisi voin ja pilaisi taikinan.

Lisää valkuaisvaahto kolmannes kerrallaan kumilastalla käännellen. Varo sekoittamasta liikaa, sillä valkuaisvaahdon on tarkoitus nousta taikinan pinnalle ja muodostaa kakun päällimmäinen kerros.

Uuniin menossa

Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista kakkua noin 55-60 minuuttia. Jäähdytä kakku jääkaappilämpöiseksi ennen kuin leikkaat sitä. Jäähtymiseen menee muutamia tunteja. Kakkuun pitäisi olla muodostunut kolme erilaista kerrosta, jotka näkyvät leikkauspinnalla. Tarjoile kakku vadelmien ja kermavaahdon kanssa. Tämä kakku paranee entisestään, jos sen malttaa antaa odotella uunista ottamisen jälkeen vähintään 12 tuntia ennen tarjoilua.

Uunista tulossa

Löysin Vii-voanin pakastealtaasta soft shell rapuja ja yllytyshulluna laitoin ne tietysti ostoskoriini. Olen kerran aikaisemmin kypsentänyt pehmeäkuorirapuja ja tykästyin niin, että nyt halusin kokeilla millaisia hampurilaisia niistä saisi aikaan. Ravut on pakastettu yksittäin, joten koko pakettia ei tarvitse sulattaa kerralla.

Jos vertaa näitä pakastettuja pieniä soft shell rapuja Youtuben opetusvideoissa nähtyihin isoihin tuoreisiin, ei niistä oikeastaan voi puhua edes samalla viikolla, mutta ovat kuitenkin sitä lajia parasta mitä tavallinen kuluttaja Suomesta voi saada. Eli näillä mennään taas. Ensin perkasin ravut, minkä jälkeen sivelin ne mausteliemellä, dippasin maustettuihin jauhoihin ja uppopaistoin. Ravut voi paistaa myös pannulla, jolloin öljyä tarvitaan vähemmän.

Hampurilaisten lisäkkeenä oli punakaalimajoneesia, jäävuorisalaattia, avokadoa, sweet chili kastiketta sekä tuoretta korianteria. Laiska emäntä ei viitsinyt leipoa sämpylöitä itse, vaan lisäsi miehen kauppalistaan hampparisämpylät. M toi tullessaan pussillisen Pågenin Brioche gourmet sämpylöitä, jotka olivatkin iloinen yllätys. Ei ollenkaan sellaisia mauttomia ja murenevia höttöjä kuten monen muun valmistajan hampurilaissämpylät, vaan laatutavaraa ja ostetaan toistekin (ei ole maksettu mainos).

Soft shell crab burger / pehmeäkuorirapuburgeri

4 soft shell rapua pakasteesta sulatettuna

3 rkl kalakastiketta

3 rkl riisiviinietikkaa

3 rkl perunajauhoja

3 rkl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 tl valkosipulijauhetta

0,5 tl chilijauhetta

maun mukaan hiukan cayennea

5-7 dl rapsiöljyä uppopaistamiseen

1 dl hyvää majoneesia

1 rkl punakaalijauhetta *)

jäävuorisalaattia

1 avokado viipaleina

sweet chili kastiketta

tuoretta korianteria

4 hyvää hampurilaissämpylää

*) Punakaalijauheen olin valmistanut pari viikkoa sitten kuivaamalla pikkelöityä punakaalia ja hienontamalla sen jauheeksi. Sekoitin jauhetta majoneesiin ja annoin makuuntua 15-20 minuuttia ennen käyttöä. Majoneesin voi ihan yhtä hyvin maustaa valkosipulilla.

Perkaa soft shell ravut leikkaamalla etupuolen silmät pois. Nosta sen jälkeen kuoren reunoja ja irrota kidukset. Lopuksi leikkaa pois ravun vatsapuolelle kääntyvä pyrstöntapainen. Katso video täältä. Sekoita keskenään perunajauho, vehnäjauho sekä mausteet. Sekoita yhteen kuppiin kalakastike ja riisiviinietikka keskenään.

Taputtele ravut talouspaperilla ja sivele niille molemmin puolin hiukan kalakastike-etikkalientä. Pyöräytä ravut sitten jauho-mausteseoksessa ja ravista varovasti ylimääräinen jauho pois. Kuumenna öljy 180 -asteiseksi ja uppopaista ravut siinä 1-2 kerrallaan. Nosta ravut valumaan talouspaperille.

Paahda hampurilaissämpylät ja rakenna aineksista niiden sisään maukas soft shell burger.

Etsin reseptejä hakusanoilla sorsa tai mallard wellington , mutta se oli aika toivoton yritys. Wellingtonit oli valmistettu yleensä jonkun nelijalkaisen tuotantoeläimen fileestä ja jos jostain sattui löytämään lintuwellingtonin, se oli broilerin rintaa. Sorsanrinta on vaan niin paljon pienempi, että olisin halunnut uskonvahvistusta siihen miten taikinoitu sorsanrinta pitäisi paistaa, vai pitäisikö ollenkaan edes yrittää, ettei pilaisi hienoa riistalintua. Pitäisikö pysytellä niissä tutuissa ja turvallisissa ohjeissa, joita on tehty jo monta kertaa. Mutta jos ei edes yritä, niin miten koskaan voisi onnistua? Ei siis muuta kuin sorsien kimppuun.

Wellington ei ole tässä tapauksessa mitään pikaruokaa, joten kun nämä oli tarkoitus nauttia sunnuntaina, tein tarpeelliset esivalmistelut lauantaina. Ensin leikkasin kahdesta pulleasta sorsasta täkkälihat (rintalihat) ja irrotin niistä nahan. Rangoista M alkoi keittää riistalientä kastiketta varten. Jos ei oltaisi tarvittu sorsalientä (paahdetaan rangat, keitetään pitkään, siivilöidään, jäähdytetään, kuoritaan rasva jne), wellingtonit olisi voitu tehdä huomattavasti nopeammalla aikataululla. Liemestä ja rangasta eroteltujen lihojen käytöstä enemmän seuraavassa päivityksessä.

Wellingtoniin tarvitaan lihan lisäksi (metsä)sieniduxelles, ohutta parmankinkkua ja voitaikinaa. Laskeskelin, että puolen kilon eli viiden taikinalevyn paketista saa kaulituksi sopivat taikinakuoret lihoihin. Täkkälihojen kanssa otin pienen riskin ja pikaisesti ruskistin pinnat tositositosikuumalla paistinpannulla, vaikka varmaan ne olisi voinut kääriä taikinaan ruskistamattakin. Ihan nopeaan vaan ettei vahingossa kypsy liikaa siinä vaiheessa, kun ne pitäisi laittaa vielä uuniinkin.

Kun ruoka lopulta oli valmista, ymmärsin miksei mistään löydy reseptiä jonka nimi on sorsaa wellington tai mallard wellington: nämä olivat todella suuritöisiä. Mutta hyviä näistä tuli. Oikein hyviä. En ehkä silti viitsisi askarrella toista kertaa. Osa työkuvista jäi ottamatta, mutta yritän selittää prosessin riittävän perusteellisesti.

Sorsaa Wellington

2 patavalmista sorsaa

hiukan suolaa ja mustapippuria myllystä

1 rkl voita

1 iso sipuli kuorittuna ja hienonnettuna

2 timjaminoksaa, pelkät lehdet

2 hienoksi rouhittua katajanmarjaa

250 g esikäsiteltyjä metsäsieniä (rouskuja yms)

suolaa ja mustapippuria myllystä

4-8 ohutta viipaletta parmankinkkua

4 pientä voitaikinalevyä

1 munankeltuainen

1 rkl vettä

Sieniduxellesia varten sulata pannulla voi ja kuullota siinä sipulit. Lisää timjami sekä katajanmarjarouhe ja sekoittele parin minuutin ajan. Lisää esikäsitellyt metsäsienet ihan pienenä silppuna ja paista ne sipulin kanssa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Siirrä seos toiseen astiaan ja jauha se melkein soseeksi kutterissa tai sauvaskoittimella. Laita duxelles jääkaappiin jäähtymään. Leikkaa sorsista irti rintalihat mahdollisimman siististi ja irrota niistä nahka. Ripottele niille molemmin puolin hiukan suolaa ja pippuria ja ruskista pinnat nopeasti todella kuumalla pannulla. Laita lihat jääkaappiin jäähtymään.

Kun lihat ja duxelles ovat jääkaappikylmiä, ota esiin tuorekelmurulla sekä parmankinkku. Vedä kelmusta pitkä pala työtasolle ja asettele sen päälle 1-2 viipaletta parmankinkkua. Levitä kinkulle neljännes duxellesista ohueksi kerrokseksi ja aseta sorsanrinta toiseen reunaan. Kääri kelmun avulla sorsanrinta, duxelles ja parmankinkku tiukaksi paketiksi. Gordon Ramsayn videolla on hyvin näytetty miten tämä tapahtuu ja sorsanrinta on huomattavasti helpompi paketoida kuin iso filee. Tee siis neljä tiukkaa sorsapakettia ja laita ne jääkaapin nollalokeroon muutamaksi tunniksi muotoutumaan. Voivat odotella siellä vaikka seuraavaan päivään asti.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sulata voitaikinalevyt, kauli ne isommiksi ja mahdollisimman ohuiksi. Pura kelmupaketit ja aseta filee kinkkukääreineen taikinalevyn toiseen reunaan. Kääri sorsa taikinaan niin että taikinaa tulee mahdollisimman ohuelti lihan ympärille. Painele taikina tiiviiksi paketiksi, pistele pintaan muutama ilmareikä ja voitele keltuais-vesiseoksella. Laita kääröt jääkaappiin odottelemaan sitä mukaa kun saat ne tehdyksi, etteivät ne pääse lämpiämään liikaa.

Kun viimeinenkin sorsanrinta on paketissa ja vielä vähän aikaa jäähdytetty jääkaapin nollalokerossa, laita ne uunipellille. Paista wellingtoneja 200 asteessa noin 25-30 minuuttia kunnes pinta on ruskistunut ja fileen sisälämpötila on noin 57-58 astetta. Ota paketit vetäytymään noin 10 minuutiksi, jolloin sisälämpötila nousee vielä vähän noin 60-61 asteeseen.

Tarjoile juuressoseen, riistakastikkeen sekä paahdettujen tomaattien ja luumujen kanssa.

Edellisen päivityksen sorsawellingtoneista jäi kaksi vielä todella käyttökelpoista sorsanrankaa, joista riittää lihaa toiseenkin ruokalajiin. Yhdistimme viikonlopun keittiöaskarteluksi pari vanhempaa reseptiämme ja tuloksena oli jotain, jossa 1+1 oli paljon enemmän kuin 2. Tällaisesta sorsaterriiniannoksesta olisin valmis ravintolassakin maksamaan kelpo hinnan. Tai - vielä parempaa - jos ravintola haluaisi hurmata minut, toisi tällaisen makupalan amuseksi.

Sorsan sijasta tähän reseptiin voi käyttää muitakin riistalintuja, jos metsästäjäperheessä sellaisia sattuu olemaan käsillä.

Kaikki sorsaresptimme löytyvät klikkaamalla tätä linkkiä.

Sorsaterriiniä ja punasipulihilloketta paahdetulla leivällä

vaaleahkoa leipää (paahtoleipä, maalaisleipä tai briossi)

hiukan voisulaa

lämmintä sorsaterriiniä vajaan sentin paksuisina viipaleina

lämmintä punasipulihilloketta

tuoreita timjaminlehtiä

Leikkaa leivästä tarvittava määrä viipaleita, poista reunat ja paahda leivät. Sivele ohuelti voisulaa terriiniviipaleille. Lämmitä punasipulihilloke ja terriiniviipaleet. Sivele paahdetut leivät ohuelti voisulalla, aseta niille viipale terriiniä ja nosta pinnalle punasipulihilloketta. Viimeistele tuoreilla timjaminlehdillä. Tarjoile alkuruokana.

Sorsaterriini (riistalintuterriini)

Sorsanrankojen kypsentäminen

2 sorsan rangat joista on irrotettu täkkälihat

mahdolliset sorsan sydämet, maksat ja kivipiirat

1 pieni sipuli

1 purjon valkoiset osat

1 iso porkkana

pieni pala juuriselleriä

2 laakerinlehteä

muutama timjaminoksa

muutama rosmariininoksa

20 mustapippuria

kiehuvaa vettä

Leikkaa sipuli, purjo, porkkana sekä juuriselleri pienemmiksi paloiksi ja levitä uunivuoan pohjalle. Nosta sorsanrangat kasvisten päälle ja lisää mausteet. Kaada vuokaan kiehuvaa vettä sen verran että astian pohja peittyy ja laita vuoka uuniin 180 asteeseen noin tunnin ajaksi. Kun rangat ja kasvikset ovat sopivasti paahtuneet, siirrä kaikki ainekset isoon pataan ja kaada siihen vielä niin paljon kiehuvaa vettä että sorsat ovat kokonaan sukelluksissa. Huuhtele huolella kaikki maut pataan myös vuoan pohjalta. Keitä rankoja 3-4 tuntia hiljalleen poristen. Lisää kiehuvaa vettä jos on tarvis.

Nosta sorsanrangat (ja sisäelimet) varovasti pois padasta ja siivilöi liemi. Kasviksia ei tarvita enää, joten ne voi laittaa biojätteeseen. Heitä pois sorsien nahka ja perkaa rangoista irti kaikki käyttökelpoinen liha, pienetkin rippeet. Kahdesta sorsasta pitäisi tulla parisataa grammaa ylikypsää lihaa.

(Keitä lientä kokoon, jäähdytä liemi yön yli jääkaapissa ja sen jälkeen kuori pois liemen pinnalla oleva rasva. ”Rasvattomaksi riistalinnuksi” sorsassa on yllättävän paljon rasvaa. Liemen voit käyttää heti kastikkeeseen tai pakastaa.)

Lintuterriinin valmistaminen

1 rkl voita

3 timjaminoksaa

puolikas sipuli pieninä kuutioina

1 valkosipulinkynsi ohuina viipaleina

150 g broilerinmaksaa

4 cl konjakkia

10 g rasvaista siansivua

150 g silavaa

n. 200 g kypsää sorsanlihaa (kahdesta sorsasta riivitty liha ilman rintalihoja)

200 g rasvaista possujauhelihaa

2 tl karkeaa suolaa

2 timjaminoksaa

2 rosmariininoksaa

12 mustapippuria

6 katajanmarjaa

Sulata paistinpannulla voi, lisää timjaminoksat, sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetken aikaa. Lisää broilerinmaksat ja paista ne täysin kypsiksi. Lisää konjakki, liekitä maksat ja laita jäähtymään.

Hienonna sorsanlihat veitsellä. Jätä joukkoon myös vähän karkeammin silputtuja paloja. Rangasta irrotettu ylikypsä sorsanliha maistuu vähän maksaiselta, mutta tällaisessa reseptissä se on pikemminkin hyvä asia. Leikkaa siansivu ja silava pieniksi paloiksi ja hienonna ne monitoimikoneessa. Lisää sorsanlihat sekä possujauheliha ja jatka hienontamista. Lisää huoneenlämpöiseksi jäähtynyt broilerinmaksaseos ja hienonna kunnes massa on tasaista. Laita mortteliin suola, timjami, rosmariini, mustapippurit ja katajanmarjat ja hierrä kunnes mausteseos on täysin tasaista. Lisää mausteseos terriinimassan joukkoon hyvin sekoittaen.

Vuoraa terriinivuoka leivinpaperilla. Lusikoi terriinimassa vuokaan ja tasoita pinta. Kypsennä uunissa 175 asteessa vesihauteessa 50-60 minuuttia.

Anna terriiniin jäähtyä 15-20 minuuttia ja laita sitten päälle paino (toinen samanlainen terriinivuoka joka on täytetty jollain painavalla). Kun terriini on hiukan jäähtynyt, laita se jääkaappiin seuraavaan päivään. Painon alla viileässä terriini kiinteytyy ja maut tasaantuvat. Aamulla terriinin voi siirtää tuorekelmussa puhtaaseen vuokaan.

Punasipulihilloke

5 punasipulia

2 rkl sokeria

3 rkl voita

5 rkl hyvää balsamiviinietikkaa

3 rkl juoksevaa hunajaa

suolaa

mustapippuria

5 oksaa tuoretta timjamia

Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi. Sulata paistinpannulla voi ja sokeri ja karamellisoi siinä sipulit. Lisää balsamiviinietikka ja hunaja sekä mausteet ja hauduta hilloke kypsäksi.

Syksyn tullen kesän tuoreet kasvisruoat vaihtuvat täyteläisempiin ja mausteisempiin keitoksiin. Bataatticurry on ollut to-do-listallani viime keväästä lähtien ja viimeinkin sain sellaisen aikaan. Tämä on maustettu kohtalaisen miedosti, mutta silti riittävästi jotta ihana currymausteiden tuoksu leviää keittiöstä houkuttelemaan perheen syömään.

Bataatticurrya ja kvinoaa

1 tl kokonaisia jeeransiemeniä

1 tl kokonaisia korianterinsiemeniä

2 rkl ruokaöljyä

1 pieni sipuli

2 valkoista isoa herkkusientä

2 valkosipulinkynttä

1 keskikokoinen (n 600-700 g) bataatti

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1 tl kurkumaa

ripaus cayennea

2 dl kasvislientä

4 dl kookosmaitoa

puolikkaan limetin mehu

140 g tuoretta pinaattia

kourallinen korianterinlehtiä

1,5 dl kvinoaa

kiehuvaa kasvislientä

(suolaa)

Paahda ensin kattilan pohjalla kokonaisia jeeran- ja korianterinsiemeniä, mutta varo polttamasta niitä. Kaada paahdetut mausteet mortteliin ja jauha ne hienoksi. Sekoita joukkoon kurkuma sekä cayenne ja laita mausteet odottamaan.

Kuori ja pilko sipuli sekä sienet pieniksi kuutioiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne ihan pieneksi silpuksi. Kuori bataatti ja leikkaa se parin sentin kuutioiksi. Hienonna herkkusienet pieniksi muruiksi.

Kuumenna pannulla öljy ja kuullota siinä sipuli. Lisää ensin sienet, kuullota vähän aikaa ja sitten valkosipuli ja kuullota vielä hetki. Lisää bataattikuutiot ja pyörittele niitä vähän aikaa sipuleiden joukossa. Lisää raastettu inkivääri sekä kuivamausteet ja sekoita. Kaada sitten kattilaan kasvisliemi sekä kookosmaito ja anna curryn hautua kunnes bataattipalat ovat puolikypsiä. Lisää limettimehu sekä pinaatti ja sekoittele vielä sen aikaa että pinaatinlehdet pehmenevät. Kun bataatti on sopivan pehmeää syötäväksi, mausta seos tuoreella korianterilla ja tarvittaessa suolalla.

Valmista kvinoa sillä välin kun curry kypsyy. Huuhtele siemeniä ensin kuumalla, sitten kylmällä vedellä saponiinin poistamiseksi. Valuta siemenet, esikuumenna kattila ja kaada kvinoa kattilaan paahtumaan hetkeksi. Lisää kattilaan kiehuva kasvisliemi ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan (n 15 min). Varo keittämästä liikaa, sillä ylikypsä kvinoa muuttuu puuroksi. Mausta tarvittaessa suolalla.

* * * * * * * *

Jos ei halua ruokansa olevan ihan näin terveellistä ja vegaania, ei hätää, bataatticurrysta saa helposti muokattua vähän tutumman version sekasyöjien makuun. Silloin melkein valmiin kastikkeen joukkoon lisätään lämpiämään parin kypsän broilerinkoiven lihat ja vaihdetaan kvinoa basmatiriisiin.

#lidloktoberfest

Syys-lokakuun vaihde on olutjuhla Oktoberfestin aikaa. Oktoberfest järjestettiin ensimmäisen kerran Saksassa vuonna 1810 kruununprinssi Ludwig Baijerilaisen ja Therese von Sachsen-Hildburghausenin häiden kunniaksi. Siitä muodostuikin perinne, pariviikkoinen olutfestivaali, jota vietetään tänä vuonna jo 185. kerran. Oktoberfest on yksi Münchenin kuuluisimmista tapahtumista ja kuten kaikki hyvät asiat, juhlan vietto on levinnyt muuallekin maailmaan. Oktoberfestiin kokoonnutaan yhteen isolla porukalla, syödään hyvin ja juodaan olutta palanpainikkeeksi. Siis täydellinen vastakohta suomalaiselle kalsarikännille. Täällä pimeässä pohjolassa olemme omaksuneet vasta oluenjuonnin, mutta eiköhän näistä kahdesta muustakin, yhteisöllisyydestä ja syömisestä, vielä jonain päivänä tule meille luontaista toimintaa.

Saimme LIDLiltä kutsun saapua Oktoberfestin hengessä maistelemaan erityyppisiä oluita ja oppimaan, miten niitä voi yhdistää erilaisten ruokien kanssa. Innostavan luennon aiheesta meille piti – kukapa muukaan kuin – eräs Suomen johtava olutasiantuntija, Anikó Lehtinen.

Oluttasting noudatteli periaatteessa samaa kaavaa kuin viinitastingit. Suurin ero oli se, että olut niellään eikä syljetä pois, kuten viinitastingissa on tapana tehdä.

Pöydässä oli erilaisia juustoja, makkaroita, suklaata, sipsejä ja muita erilaisia perusmakuja edustavia syötäviä. Niitä testattiin neljän eri oluen kanssa maistellen, miten oluen maku muuttuu maistettaessa sellaisenaan ja eri ruoka-aineiden yhteydessä.

Anikón ehdotus kotona pidettävistä oluttastingeista on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ajatus. Jos neljä henkilöä kukin ostaa kolme keskenään erityyppistä olutta, koko porukka saa maisteltavaksi yhteensä 12 pullollista erilaisia oluita. Kun näiden kanssa laitetaan tarjolle jotain kaikista perusmauista, suolaista, hapanta, makeaa, kitkerää, umamista, (ja rasvaista,) jokainen voi itse testata mikä olut toimii parhaiten minkäkin kanssa. Erilaisia makkaroita, juustoja, suklaita, suolapähkinöitä, perunalastuja, kinkkuja, savukalaa, simpukoita, yrteillä maustettuja lihoja, pretzeleitä, leivonnaisia, … Jokin ruoka-aine korostaa oluen makua, jokin onnistuu tekemään mausta ihan pliisua. Ei riitä, että joku muu kertoo mitä tapahtuu. Makuasiat pitää itse kokeilla.

Minä, joka en ymmärrä oluista yhtään mitään, sain tapahtumasta lisää uskallusta ruoan ja oluen yhdistämiseen. Jääkaappiin tulee vastedes jotain muutakin kuin tsekkiläistä pilsiä. Ai niin, ja sekin vielä että jääkaappilämpötila ei aina ole oluelle optimaalinen tarjoilulämpötila, vaikka suomalaiset ovatkin tottuneet sellaiseen.

Voisin siis kokeilla vaikkapa

vehnäolutta, suodattamattoman samean vaaleaa ja hedelmäistä pintahiivaolutta

tulisen aasialaisen ruoan kanssa

pale alea, vaaleahkoa ja miedon makeaa pintahiivaolutta

läskisoosille

vaaleaa lageria, raikasta ja aromaattisesti humaloitua pohjahiivaolutta

rasvaiselle makkaralle ja noutopöytään

tummaa lageria, miedosti paahteista pohjahiivaolutta

syksyn hirvipadan kanssa

amber olutta, meripihkaankeltaista ja makean maltaista olutta

kasvisgratiinille

IPAa, voimakkaan katkeraa mutta hedelmäistä pintahiivaolutta

hampurilaiselle

APAa, hedelmäisen ja sitruksisen humalaista pintahiivaolutta

paistetulle lohelle

portteria, tumman paahteista, katkeraa ja voimakkaan makuista pintahiivaolutta

suklaamousselle ja maltaisille jälkiruoille

tai jotain muita mielenkiintoisia yhdistelmiä. Ja ei muuta kuin ostoksille.

p.s. Tee itse omat pretzelisi. Maanmainio pretzelreseptimme löytyy täältä.

Häränhännät ovat sellaisenaan kilohinnaltaan kohtalaisen edullisia. Niitä täytyy kuitenkin kypsentää pitkään, jotta sitkeä liha kypsyy ihmisen hampailla purtavaksi. Ja sitten kun hännistä on perattu pois luut ja vielä mahdollinen näkyvä rasva, syötävä osa on kutistunut melkoisesti. Mutta... Ylikypsä häränhäntä on todella maukasta lihaa. Kaiken siihen käytetyn vaivan arvoista.

Haudutin häränhäntiä juuresten ja portterin kanssa ja liha oli tarkoitus tarjota ihan vaan kasvisten ja hyvän kastikkeen kanssa, mutta se alkoi tuntua vähän tylsältä idealta. Onneksi aina voi vaihtaa reseptiä, niin nytkin.

Pitääkö hotdogsämpylän välissä aina olla makkara, jotta sitä voi kutsua hotdogiksi? Jos täytyy, sitten nämä ovat nyhtöhännällä täytettyjä sämpylöitä, jos ei, niin nyhtöhäntähodareita.

Haudutetun häränhännän ainekset

2,5 kg häränhäntiä paloiteltuna

loraus oliiviöljyä

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

2 purjoa

2 varsisellerin vartta

4 porkkanaa (keskikoko)

jokunen timjaminoksa

jokunen rosmariininoksa

4 (tuoretta) laakerinlehteä

4 valkosipulin kynttä

3 dl portteria

1 l lihalientä, esim. Puljongin

liraus Worcestershire kastiketta

Kuumenna uuni 220°C. Laita riittävän iso paistovuoka kuumenemaan sinne. Ota varovasti kuuma vuoka uunista ja aseta häränhäntäpalat sille. Mausta suolalla ja mustapippurilla, valuta niille oliiviöljyä, liikuttele niin, että öljyä on kaikkien palojen alla. Sitten vuoka takaisin uuniin ja noin 20 minuutin kuluttua hännät ovat saaneet kauniin värin.

Valmistele kasvikset sillä aikaa kun lihat ovat ruskettumassa. Kuori porkkanat, halkaise purjot ja pilko ne sekä sellerinvarret n. 2 cm paloiksi. Riivi timjamin ja rosmariinin lehdet ja hienonna niitä veitsellä. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Valitse riittävän kokoinen uuniin sopiva kannellinen pata tai kattila. Kuumenna se liedellä, laita sinne 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä (itse laitoin myös reilun nokareen voita) ja ruskistele siinä ensin porkkanat sekä sellerit. Lisää yrtit, valkosipulit ja purjo ja kuullottele niitä hetken verran. – älä liian kuumalla, etteivät pala. Kaada portteri pataan ja lisää liraus Worcestershirekastiketta. Koska meillä ei ole yleensä tuoreita laakerinlehtiä saatavilla lisäsin tässä vaiheessa kuivatut sellaiset kattilaan.

Ota paistovuoka uunista kun hännät ovat karamellisoituneet eli saaneet sopivasti väriä ja laske uunin lämpö 170 °C:een. Nosta lihat pataan kastikkeen joukkoon ja kaada lihaliemi sekaan. Huuhdo myös uunivuoka lihaliemellä niin, että saat paistoliemen maut mukaan pataan. Kuumenna kiehuvaksi, laita kansi päälle ja nosta pata uuniin. Anna sen muhia siellä 5 tuntia. Lisää tarvittaessa vettä, jos nestettä on haihtunut liikaa.

Ota pata uunista, nostele kypsät häränhännät pois ja anna hetki jäähtyä ja vetäytyä rauhassa niin, että pystyt käsittelemään niitä. Laita kertakäyttöhansikkaat käteen ja nyhdä lihat irti luista ja poista mahdollinen vielä näkyvä rasva.

Nyhtöhäntähodarit

12 hotdogsämpylää

kohtalaisen kokoinen jääsalaatti

kourallinen retiisejä parin millin viipaleina

vihreää tomaatti-chilihilloa (resepti täällä)

paahdettua sipulia

ylikypsää häränhäntää ”nyhtöhäntää”

Lämmitä liha ja sämpylät ja kokoa aineksista maukkaat hotdogit.

Pitkästä aikaa teki mieli leipoa jotain leipää. Oktoberfestin hengessä perjantain menu oli schweinehaxea, hapankaalia ja paistettua perunaa, joten sen kanssa jotain vaaleahkoa leipää. Tämän possusämpylän muotoiluohjeen olen nähnyt jossain netissä, mutta nyt en löytänyt sitä millään hakusanoilla vaikka mielelläni olisin antanut ideasta kunnian alkuperäiselle leipurille. Jotenkin tällä tavalla se kuitenkin meni.

Possusämpylät

(10 kpl)

50 g kaurahiutaleita

1 dl vettä

1,5 dl maitoa

1/2 pss (6 g) kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 tl kidesokeria

1 rkl rypsiöljyä

100 g hiivaleipäjauhoja

noin 200-250 g vehnäjauhoja

voiteluun 1 kananmuna + 1 rkl vettä

pikkurasia rusinoita

Turvota kaurahiutaleita haaleassa vedessä 5-10 minuutin ajan. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään vehnäjauhoja. Lämmitä maito n. 42 -asteiseksi ja sekoita joukkoon jauho-hiivaseos, suola, sokeri, öljy sekä turvonneet kaurahiutaleet. Alusta jauhoja taikinaan vähitellen kunnes taikina alkaa irrota kulhon reunoilta. Taikina saa olla mieluummin hiukan liian löysää kuin liian kiinteää. Jätä taikina kulhoon vedottomaan, lämpimään paikkaan ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

Ripottele vehnäjauhoja työtasolle ja alusta taikinaa hetken. Paloittele taikina 10 tasakokoiseen palaan ja muotoile paloista palloja. Ota yksi pallo kerrallaan ja kauli se litteäksi pyöryläksi.